November 29, 2010 - Miika Sallinen

Uusi intialainen tutkimus otsoni-injektioiden käytöstä pullistuneen välilevyn aiheuttaman alaselänkivun hoidossa

Lokakuun puolivälissä kävin Lahdessa luennoimassa otsoniterapiasta. Kutsujana oli paikallinen selkäyhdistys, joten luentokin painottui luonnollisesti selkäongelmiin. Paikallinen puheenjohtaja oli saanut vinkin oululaisen selkäyhdistyksen kollegaltaan, joka oli itse saanut huomattavaa apua otsonihoidoista. Paikalle oli pyydetty toimittajia niin paikallislehdestä kuin Ylen Lahden paikallisosastosta. Toimittajia ei paikalla näkynyt, mutta Ylen toimittaja otti yhteyttä ja teki seuraavana aamuna pienen radiohaastattelun. Sen pohjalta kirjoitettiin juttu myös Ylen Lahden radion nettisivuille. Asiantuntijakommentteja pyydettiin ortopedian ja traumatologian dosentilta, Juha-Pekka Kaukoselta, joka leimasi väitteet huuhaaksi.

Kovinkaan vakuuttavia Kaukosen perustelut eivät olleet. Hänen kommenteistaan paistaa selkeä epävarmuus, kuten “todennäköisesti pötyä”, …”joille ei välttämättä löydy mitään todellisuuspohjaa”, Todennäköistä on, että hoidoista ei saa apua” ja “Uskoisin, että selkävaivoihin näillä ei ole vaikutusta”. Pidänkin hyvin todennäköisenä, että dosentti Kaukonen ei ollut aiemmin kuullut otsonista lainkaan. Millään tutkimustiedolla hän ei ainakaan asiaansa perustellut.

Ajattelinkin kirjoittaa vastineen Kaukosen mielipiteistä, mutta lyhyellä vastineella ei olisi saanut perusteltua juuri mitään. Pitkää vastinetta olisi taas ollut hankala saada julkaistuksi. Näillä nettisivuilla sen toki olisi voinut julkaista ongelmitta, mutta kun täällä sattuu niitä vastineita jo melko paljon olemaan. Olen nimittäin kirjoitellut selkäkivuista lukuisia artikkeleita (esim. (1,2,3,4,5,6,7,8,9,10), ja lisää tulee. En tiedä, lukeeko dosentti Kaukonen niitä, saati sitten että ottaisi opiksi, mutta ainakin toivon niin.

Tänäkin vuonna tutkimuksia on ilmestynyt runsaasti. Kaukosen kommentista provosoituneena ajattelin jälleen kerran kirjoittaa eräästä alaselän kipuihin liittyvästä tutkimuksesta. Kirjoituksen aiheeksi valitsin Interventional Neuroradiology -lehdessä viime vuonna julkaistun tutkimuksen (Das ym. 2009). Tutkimuksena se ei ole mitenkään merkittävimmästä päästä, mutta yksi seikka tekee siitä mainitsemisen arvoisen. Tutkimus on tehty Intiassa. Aiemmin Intiasta on ilmestynyt vain pari tapauskertomusta, mutta mitään suurempaa tutkimusta en ole löytänyt. Tämän artikkelin saattelemana toivotan Intian tervetulleeksi niiden maiden joukkoon, jossa otsoniterapia on saamassa jalansijaa.

Tutkimus tehtiin Kalkutassa sijaitsevassa Charnockin sairaalassa maaliskuun 2006 ja joulukuun 2008 välisenä aikana. Siinä oli mukana 56 potilasta, joista kolme ei osallistunut kaikkiin jälkiseurantoihin, joten tutkimuksessa käsiteltiin 53 potilasta. Potilaat olivat aikuisia iältään 21-65 vuotta, ja heillä oli välilevyn pullistumasta johtuvia alaselän kipuja. Kaikkia potilaita oli yritetty hoitaa perinteisin selkää kuntouttavin menetelmin vähintään neljä viikkoa ja heillä oli ollut säteilevää kipua neljästä viikosta vuoteen. He olivat kieltäytyneet leikkaushoidosta. Kaikkien potilaiden kipu oli VAS-asteikolla vähintään 6. Lantion ja reiden venytystestit olivat positiivisia ja potilaiden toimintakyky oli alentunut. Mukaan ei huolittu potilaita, joilla oli tiettyjä kroonisia tauteja, kuten esimerkiksi kontrolloimatonta diabetestä tai kilpirauhasen liikatoimintaa. Myöskään raskaana olevia ei huolittu mukaan.

Potilaille annettiin midatsolaamia ja heihin injektoitiin paikallisesti vielä puudutusainetta. Tämän jälkeen nikamavälilevyyn injektoitiin 3-7 ml happi-otsoniseosta (pitoisuus 29-32 mg/l) 15-20 sekunnin aikana. Tämän jälkeen potilas lepäsi makuullaan kaksi tuntia. He lähtivät sairaalasta vielä samana iltana. Heille suoritettiin jälkiseurannat kuusi viikkoa, kolme kuukautta, kuusi kuukautta, yksi vuosi ja kaksi vuotta hoitojen jälkeen. Kivun intensiteetti arvioitiin VAS-asteikolla (1-10) ja Oswestryn kyselytestillä, jolla arvioitiin kipua erilaisissa asennoissa ja tilanteissa.

Tulokset olivat erinomaisia. VAS-arvo oli kolmen viikon tarkastuksessa pudonnut keskimäärin 7,6:sta 2,7:aan, ja putosi keskimäärin vielä hieman myöhemmissä jälkiseurannoissa. Vaikutus oli pysynyt koko seurannan ajan kaksi vuotta ja tulos oli tilastollisesti hyvin merkittävä (p<0,0001). VAS-arvojen kehittymistä on havainnollistettu paremmin kaaviossa 1. Kerrattakoon tässä yhteudessä, että VAS-asteikolla arvo nolla vastaa kivutonta tilaa ja arvo 10 täysin sietämätöntä kipua.

Kaavio 1. Potilaiden selkäkipujen kehitys VAS-asteikolla hoitojen alusta aina kaksi vuotta myöhemmin tehtyyn viimeiseen tarkastukseen (Das ym. 2009).

Oswestryn kyselytestillä tulokset olivat hyvin samankaltaiset. Alussa potilaiden pistemäärä oli keskimäärin 27,3 ja kaikissa jälkiseurannoissa se oli välillä 13,0-15,4. Tämäkin tulos oli tilastollisesti hyvin merkittävä (p<0,0001). Näin ollen potilaiden toimintakyky normalisoitui huomattavasti. Hoito oli myös hyvin turvallinen, sillä yhdelläkään potilaalla ei havaittu komplikaatioita. Tutkijat toteavatkin yhteenvedossaan, että otsoni-nukleolyysi tuottaa erinomaisen kivun lievenemisen useimmissa välilevynpullistumissa, joihin perinteiset hoidot eivät ole tehonneet.

Valitettavasti tutkimuksessa ei ollut kontrolliryhmää, eikä siinä täten ollut sokkoutustakaan. Niinpä sen johtopäätöstä jättää vielä jossiteltavaa. Toisaalta yhdestäkään tutkimuksesta ei sellaisenaan voi tehdä sitovaa johtopäätöstä, vaan tulokset tulee aina varmistaa muissa riippumattomissa tutkimuslaitoksissa. Tämä oli ensimmäinen laajempi Intiassa tehty tutkimus, ja sen tulokset tukevat hyvin muita muualla maailmassa suoritettuja tutkimuksia. Tutkimuksia on suoritettu jo hurjan paljon, ja lisää tulee jatkuvasti. Kenties dosentti Kaukonenkin tutustuu niihin aikanaan ja mahdollisesti korjailee lausuntojaan.

Viite:

Das, G.; S. Ray; S. Ishiwarari; M. Roy & P. Gnosh, Ozone Nucleolysis for Management of PAin and Disability in Prolapsed Lumbar Intervertebral Disc: A Prospective Cohort Study. Interventional Neuroradiology 15(3): 330-334, 2009. Abstract