June 17, 2010 - Miika Sallinen

Otsoniterapia: Alustavia tuloksia suomalaisilta klinikoilta

 Viime viikolla kirjoitin matkakertomuksen kongressimatkastani Odessaan. Siellä esitin suomalaisilla otsoniklinikoilla saatuja tuloksia. Tein esitelmästäni myös kirjallisen version, joka julkaistiin niin varsinaisessa kongressijulkaisussa (Sallinen 2010a) kuin myös Vestnik fizioterapii i kurortologii -lehdessä (Sallinen 2010b). Molemmat julkaisut ovat sen verran harvinaisia, että ne tuskin ilmestyvät suomalaisiin kirjastoihin. Koska suomalaisilla klinikoilla saadut tulokset kiinnostavat suomalaisia kaikista eniten, ajattelin kirjoittaa vastaavan artikkelin myös näille sivuille suomen kielellä.

Tämä artikkeli ei kuitenkaan ole pelkkä suomenkielinen versio noista edellä mainituista artikkeleista. Tehdessäni artikkelia kongressia varten, tein kyselykaavakkeen, joita sitten lähetin kaikille Suomen otsoniterapian klinikoille. Sain kutsun kongressiin helmikuun lopulla, ja artikkeli piti lähettää jo 5. maaliskuuta. Niinpä aikaa jäi vähän. Onneksi klinikoiden hoitajat ymmärsivät pitää kiirettä, ja sain kaipaamani tiedot riittävän ajoissa kolmelta klinikalta. Valitettavasti Oulun klinikalta kaavakkeita ei jonkun kommunikaatiokatkoksen vuoksi ehditty lähettää, vaikka ne oli sielläkin täytetty. Sain kaavakkeet itselleni hiljattain vieraillessani Oulussa, joten tähän artikkeliin saatan sisällyttää myös Oulussa saadut tulokset. Kongressin raportin kirjoittamiseen oli myös annettu tarkat ohjeet mm. artikkelin pituuden suhteen. Niinpä en siihen yrittänytkään mahduttaa aivan kaikkea. Kaikkea en kirjoita tässäkään, mutta enemmän kuitenkin.

Otsoniterapiaa on käytetty Suomessa vasta vähän aikaa. Ensimmäinen yksityinen otsoniklinikka avattiin helmikuussa 2007 Jyväskylässä. Sen jälkeen vastaavat klinikat on avattu myös Turussa, Oulussa ja Tampereella. Otsoniterapiat eivät ole Suomessa yleisesti hyväksyttyjä hoitoja, mutta niiden antaminen on sallittua, mikäli potilas antaa hoitoon omakohtaisen suostumuksen.

Kuva 1. Suomalaisten otsoniklinikoiden sijainnit kesäkuussa 2010

 Suomalaisilla klinikoilla käytetään pääasiassa venäläisiä Medozons-yhtiön valmistamia otsonigeneraattoreita. Nämä laitteet on suunniteltu venäläisen koulukunnan oppien mukaisiin hoitoihin, joissa pitoisuudet ovat yleisesti ottaen selvästi alhaisempia kuin lännessä. Tyypillisiä systeemisiä hoitomuotoja ovat peräsuolihuuhtelu otsonikaasulla, otsoni-autohemoterapia ja otsonoidun fysiologisen suolaliuoksen infuusio. Lisäksi eri oireisiin käytetään paikallisia menetelmiä, kuten erilaisia injektioita, pussitushoitoja ja otsonoituja öljyjä paikallisesti.

Hoidot suoritetaan yksityisillä klinikoilla, joilla toimii lääkäreitä ja hoitajia. Lääkärit tarkistavat jokaisen potilaan ennen hoitoja, mutta laboratoriokokeita klinikoilla ei ole mahdollista suorittaa. Niinpä diagnoosit perustuvat potilaskertomuksiin, jotka on saatu toisessa sairaalassa. Myöskään klinikoiden hoitotuloksia ei voida useinkaan varmistaa itse, vaan tulokset perustuvat hoitajien, lääkäreiden ja potilaiden omakohtaisiin kokemuksiin. Joissakin tapauksissa potilaiden hoitotulokset voidaan varmistaa muissa sairaaloissa tehdyissä kokeissa.

Suomen terveydenhoitojärjestelmä on kansainvälisesti arvioiden hyvin kehittynyttä. Otsoniterapia on suomessa vaihtoehtohoitoa, jota ei korvata. Niinpä potilaat saapuvat otsoniterapiaan vasta sen jälkeen kun perinteinen lääketiede ei ole kyennyt tarjoamaan heille riittävää apua. Hoitoihin saapuessaan heidän tilansa on yleensä varsin vakava. Koska potilaat joutuvat kustantamaan hoitonsa itse, hoitokuurit jäävät joissakin tapauksissa lyhyiksi tai potilas joutuu jättämään hoidot kesken.

Materiaalit ja menetelmät

Helmikuussa 2010 lähetettiin pyynnöt neljälle suomalaiselle otsoniklinikalle, jossa pyydettiin arvioimaan esittämään potilailla saadut hoitotulokset kirjattujen potilastietojen perusteella. Kyselykaavakkeessa kysyttiin potilaan diagnoosia, sukupuolta sekä hoitotulosta asteikolla 1-4 seuraavasti.

• Potilaan saama hyöty on merkityksettömän vähäinen tai olematon.
• Potilas on selvästi hyötynyt hoidoista, mutta ei ole saanut oireitaan kuriin.
• Suurin osa potilaan oireista on kadonnut, mutta ne haittaavat satunnaisesti hänen päivittäisiä askareitaan.
• Erinomainen tulos: kaikki tai lähes kaikki oireet ovat kadonneet ja potilas on kliinisesti terve.

Lisäksi hoitajia pyydettiin mainitsemaan, mikäli potilas oli jättänyt hoidot kesken tai mikäli ne olivat niin alussa, ettei arviota ollut mielekästä tehdä. Samoin hoitajat saivat tehdä huomautuksia hoitomenetelmistä ja potilaista, mikäli hoidoissa oli jotain poikkeavaa. Potilaiden intimiteettisuojan vuoksi edes minä itse en voinut tarkastella potilaskortteja enkä pyytänyt edes mainintoja potilaiden iästä. Ainoastaan poikkeustapauksissa, kuten esimerkiksi pieni lapsipotilas, pyysin mainitsemaan asiasta. Potilaista ei tässäkään erikseen mainita mitään tunnistamista helpottavaa, kuten esimerkiksi klinikkaa, jolla heitä hoidettiin. Niinpä potilaiden intimiteettisuoja tässä analyysissä oli täysin turvattu.

Hoidot suoritettiin yksityisklinikoilla. Kaikki potilaat eivät etäisyyksien, rahapulan tai jonkin muun syyn vuoksi voineet käydä hoidoissa säännöllisesti. Osalla potilaista oli vain yksi tietty vaiva, johon hän haki apua. Toiset olivat moniongelmaisia, ja usein heille annettiin niin paikallista kuin systeemistäkin otsonihoitoa. Tässä arvioitavat tapaukset olivat pääosin läpi käyneet ainakin viisi hoitokertaa, mutta muutamat potilaat jopa kymmeniä. Hoitomäärät riippuivat paljon taudista. Krooniset syövät, tulehdukset ja infektiot vaativat usein paljon hoitoja. Erilaiset kiputilat taas lievenevät tai jopa katoavat suhteellisen nopeasti, mutta yksilökohtainen vaihtelu on niissäkin suurta.

Tulokset

Tähän artikkeliin oli käytettävissä tiedot kaikilta neljältä klinikalta (Jyväskylä, Turku, Tampere ja Oulu). Tiedot kerättiin helmikuussa 2010, joten aivan tuoreimmat tulokset eivät tähän tarkasteluun ole ehtineet. Hoidettuja potilaita oli kaikkiaan 327, ja heistä 73:lla hoito oli yhä kesken tai se oli jätetty kesken. Näin ollen arviointiin otettiin 254 potilasta. Mukana on ainoastaan sellaiset potilaat, joista on klinikalla täytetty potilaskortit. Hyvin yksinkertaisin menetelmin tehtäviin oireisiin, kuten vaikkapa aknen paikalliseen hoitoon kasvoinjektioilla, ei tällaisia kortteja välttämättä täytetä. Esimerkiksi Oulusta sain ainoastaan sairaanhoitaja Marjo Törmäkankaan täyttämät tiedot. Oulussa on kuitenkin hoidettu potilaita ei-invasiivisin menetelmin jo ennen kuin kyseinen hoitaja siellä aloitti, eivätkä nämä tulokset ole mukana. Lisäksi joitakin potilaita on käyty hoitamassa lähialueiden sairaaloissa ja/tai terveyskeskuksissa, joten he eivät varsinaisesti ole olleet klinikoiden asiakkaita. Monet potilaista olivat moniongelmaisia. Heiltä analysoitiin kaikki merkittävät ongelmat, mikäli hoitaja oli niiden tuloksia eritellyt kyselykaavakkeessa. Muussa tapauksessa analyysiin otettiin mukaan vain tärkein terveysongelma.

1. Erilaiset kiputilat

Tavallisin syy hoitoihin saapumiseen olivat erilaiset kivut. Näistä selkäkivut ja iskias olivat kaikkein tavallisimpia, ja niitä oli kaikkiaan 47 potilaalla. Heistä 24 potilasta eli 51 % pääsi kivuistaan kokonaan tai lähes kokonaan eroon. Lisäksi 12 potilaalle (25,5%) hoidoista oli selkeää hyötyä, joskaan sitä ei koettu riittäväksi. 11 potilaalla (23,4) tulos jäi kuitenkin heikoksi. Kokonaisuutena Suomessa saadut tulokset ovat jonkin verran heikompia kuin kansainvälisissä tutkimuksissa keskimäärin, joissa erinomainen tai hyvä tulos saavutetaan 60-90% potilaista (esim. Steppan ym. 2010). Suomessa ei kuitenkaan voida suorittaa suorittaa suoria otsoni-injektioita välilevyyn ja kipeän hermosolmun alueella, koska ne vaativat kuvauslaitteet, joita otsoniklinikoilla ei ole. Epäsuorat injektiot nikamien alueelle lihaksiin tuottavat kyllä saman lopputuloksen, mutta vain jos niitä annetaan runsaasti säännöllisin väliajoin. Keskimäärin heikoimmat tulokset saatiin Oulusta, jossa hoidot oli aloitettu vasta melko hiljattain ennen kyselyn suorittamista. Näin ollen usean potilaan hoito oli yhä kesken, mikä selittää heikompia tuloksia. Koska kohtalaisia tuloksia oli jo saavutettu, heidät kuitenkin otettiin mukaan tähän analyysiin.

Kuva 2. Selkäkipujen hoitoa injektoimalla otsonia selkälihaksiin.

Muista kivuista tyypillisimpiä olivat niskan, olkapään ja hartian alueiden kivut, joita oli kuudella potilaalla. Heistä jokainen sai apua kipuihinsa ja kaksi parani täydellisesti. Polvikipuja, jotka johtuivat pääasiassa polven nivelrikosta, oli kahdeksalla potilaalla. Heihin otsoniterapia tehosi myös erittäin hyvin, sillä hoitojen jälkeen kaksi luokiteltiin parantuneiksi ja neljä muutakin lähes oireettomiksi. Kaksi jäljelle jäänyttä saivat hekin kohtalaista apua. Lisäksi hoitajat raportoivat yhteensä neljästä potilaasta, että heillä olisi ollut nivelkulumaa ja kipuja. Kulumien sijainnista ei ollut erillistä mainintaa, joten en lisännyt heitä noiden polviongelmaisten joukkoon. Näistä yksi potilas sai huomattavaa ja kaksi muuta kohtalaista apua. Yhteen hoito ei tehonnut. Yhdellä potilaalla oli yersinian aiheuttama niveltulehdus, ja hänen oireensa lievenivät jonkin verran.

Hermosärkyjä ja neuropaattisia kipuja oli yhteensä viidellä potilaalla. He saivat kaikki vähintään kohtalaista apua ja yhdellä oireet katosivat lähes kokonaan, joskin täysin terveiksi ei luonnehdittu ketään. Kohtalainen tulos saatiin myös yksittäispotilaalle, joka oli tullut hoitoihin selän hermojuurikasvaimen takia.

Lihasongelmista tulokset olivat niukkoja, mutta lupaavia. Yhdellä potilaalla oli kroonista lihassärkyä. Toinen sairasti kroonista myopiaa, eli lihaksia surkastuttavaa tautia. Molemmilla potilailla tuloksia luonnehdittiin hyviksi, joskaan kumpaakaan ei julistettu parantuneeksi. Pehmytkudosten kipuja edustavat myös 11 hoidettua fibromyalgiapotilasta. Heistä viisi julistettiin hoitojen jälkeen oireettomiksi ja kaksi muutakin lähes oireettomiksi. Kolme potilasta sai kohtalaista apua ja vain yhteen hoito ei näyttänyt tehoavan toivotulla tavalla.

Muihin hoidettuihin kipuihin luokitellaan viisi kroonisesta päänsärystä kärsinyttä potilasta. Kahdella heistä oli migreeni, ja molemmilla migreenikohtaukset päättyivät hoitojen aikana. Kolmesta muusta yhdellä potilaalla päänsärkykohtaukset romahtivat, mutta eivät loppuneet kokonaan. Kaksi muuta ei kuitenkaan saanut mitään apua vaivoihinsa. Yhdellä potilaalla oli hammassärkyä, ja hän pääsi kivuistaan täysin eroon.

Osteoporoosia oli kahdella potilaalla ja osteopeniaa viidellä. Otsoniklinikoilla ei ole mahdollista mitata luun tiheyttä, joiden näiden potilaiden tulosten analysointi perustui niin ikään kipuun. Osteopeniapotilaista kahdella kivut katosivat kokonaan ja yhdellä lähes kokonaan. Kaksi muuta – samoin kuin molemmat osteoporoosipotilaat – saivat kohtalaista apua vaivoihinsa.

2. Sydän- ja verisuonitaudit

Sydän- ja verisuonitauteja hoidettiin jonkin verran. Viidellä potilaalla oli sepelvaltimotauti. Heistä neljän tulokset olivat kohtalaisia ja yhden tulokset hyviä. Sydämen rytmihäiriöitä oli neljällä potilaalla. Kolmella heistä ne katosivat kokonaan ja neljännelläkin lähes kokonaan. Yhden potilaan rasitusrintakipu (angina pectoris) katosi niin ikään kokonaan. Vähintään lievästi kohonnut verenpaine on varmasti ollut kymmenillä potilailla, mutta vain seitsemän potilaan kohdalla sitä erityisesti seurattiin ja raportoitiin. Heistä kuudella verenpaine putosi selvästi, mutta yhdellä ei havaittu muutosta. Perifeerinen valtimotauti oli kolmella potilaalla. Heistä kaksi sai huomattavaa ja kolmaskin kohtalaista apua verenkiertohäiriöihinsä. Raynaydin syndroomaa sairastaneelle yksittäispotilaalle apu oli niin ikään huomattavaa.

Kuva 3. Erikoissairaanhoitaja Kaarina Krogerus suorittamassa otsoni-autohemoterapiaa Jyväskylän klinikalla.

 3. syövät

Erilaisia syöpiä oli kaikkiaan 14 potilaalla. Tyypillisimpiä syöpiä olivat erilaiset karsinoomat (9 kpl). Usein potilaat saapuivat hoitoon hyvin heikossa kunnossa, jolloin otsoniterapialla voitiin ainoastaan lievittää oireita ja parantaa potilaan elämänlaatua. Toisaalta osa potilaista kävi otsoniterapiassa perinteisten syöpähoitojen ohessa, joten otsonilla saatuja tuloksia on vaikea määritellä. Usein otsoni kuitenkin lievittää perinteisten hoitojen sivuvaikutuksia, jolloin suunniteltu kuuri voidaan käydä loppuun ja ennuste sen myötä paranee. Poikkeuksetta päästiinkin vähintään kohtalaisiin tuloksiin, joskin sensaatiomaisen hyvät tulokset olivat vähissä. Yksi potilas kävi otsoniterapiassa ennen vaativaa syöpäleikkausta, joka sittemmin onnistui erinomaisesti ilman komplikaatioita. Yksi lymfoomapotilas oli jo tuomittu kuolemaan, mutta nyt hänen tilansa on kohentunut huomattavasti, ja mahdollisesti jopa lopullinen paraneminen voidaan saavuttaa. Mikäli mahdollista, raportoin tästä potilaasta enemmän, kunhan jälkiseuranta etenee ja saan hankittua lisätietoja.

4. Krooniset infektiotaudit

Infektiotauteja on ollut kymmenillä potilailla. Suomen otsoniklinikoilla ei voida tutkia infektioiden tilaa, joten arviot perustuvat potilaiden omiin kokemuksiin tai tietoihin. Erityisesti mykoplasmainfektioihin otsoniterapia näyttäisi olevan tehokasta. Näitä potilaita oli kaikkiaan 11 kappaletta, joista hoitojen jälkeen kaksi oli parantunutta. Neljällä muulla oireet olivat pääosin kurissa ja loput viisi oli saanut kohtalaista hyötyä hoidoista.

Toinen useita potilaita käsittävä ryhmä oli hiivasyndrooma, jonka vuoksi hoitoihin oli hakeutunut 13 potilasta. Hiivasyndrooman ongelmana on se, ettei tautia käytännössä tunnusteta, sillä Candida-hiiva kuuluu elimistön normaaliin mikrobistoon. Candidan tai vastaavan hiivasienen liikakasvua kutsutaan hiivasyndroomaksi, jonka olemassaolon oireilevat potilaat kyllä tunnustavat, vaikka lääkäri ei diagnoosia tekisikään. 13 potilaasta kuusi pääsi oireistaan kokonaan eroon otsonikuurin jälkeen ja viidellä muullakin oireet katosivat lähes täysin. Ainoastaan kahdella tulokset jäivät kohtalaisiksi, ja heistäkin toinen oli hyvin moniongelmainen potilas. Kokonaisuudessaan otsoniterapia on siis ollut hyvin tehokas hiivasyndrooman hoitoon.

Kroonista väsymyssyndroomaa (CFS) on hoidettu seitsemältä potilaalta. Taudin etiologiaa ei täysin tunneta, ja sen syntyyn uskotaan myötävaikuttavan useankin eri tekijän mukaan lukien niin mykoplasma- kuin tietyt virusinfektiotkin. Siksi käsittelen CFS:aa infektiotautien yhteydessä. Seitsemästä potilaasta yhtä lukuun ottamatta kaikki ovat saaneet apua. Kaksi heistä huomattavan paljon, mutta toisaalta yhtäkään ei ole voitu julistaa täysin parantuneeksi.

Yleisen infektioherkkyyden on havaittu vähentyneen kuudella potilaalla.  Sukuelinherpes on ollut kahdella potilaalla, joista miespotilaalla hyöty oli kohtalaista ja naisella huomattavaa. Toinen miespotilas sai kohtalaista helpotusta myös kondyloomaan. Borrelioosia on ollut kahdella potilaalla. Heistä toisen oireet vähenivät huomattavasti, mutta toinen ei saanut apua. Yksittäispotilaita on hoidettu myös lukuisista muista infektiotyypeistä. Eräältä parasiitti-infektion (infektiota ei eritelty tarkemmin) saaneelta potilaalta oireet katosivat täysin. Huomattavaa hyötyä ovat saaneet myös keuhkoklamydiasta ja salmonella-infektiosta kärsineet potilaat. HHV6-infektiosta kärsinyt potilas on saanut kohtalaista apua moniin oireisiinsa ja yleiseen jaksamiseen, mutta itse virusta ei ole nujerrettu. Yksi potilas on myös ollut hoidettavana C-hepatiitin vuoksi. Hänelläkään viruskuorma ei pudonnut, joskin yleinen olotila koheni hänelläkin.

5. Krooniset haavat

Erilaisia kroonisia haavoja oli kahdeksalla henkilöllä. Hoito tehosi kaikkiin, ja neljässä tapauksessa haavat saatiin täysin umpeen. Lisäksi yksi haavaksi luokiteltava ruhjevamma saatiin niin ikään korjattua. Tämä ei kuitenkaan anna koko kuvaa haavoista, sillä hyvin useita haavoja oli hoidettu lähialueen sairaaloissa ja terveyskeskuksissa hyvin tuloksin, eikä niitä ole kirjattu tässä käsiteltäviin potilaskortteihin. Haavoja hoidetaan paljon myös itsehoitona otsonoiduilla öljyillä, ja luonnollisesti itsehoitotoimenpiteitä ei myöskään ole kirjattu.

Kuva 4. Turussa hoidettu säärihaava. Kuva ennen hoitoja ja 20 hoidon jälkeen.

6. Autoimmuunitaudit

Kipujen yhteydessä käsittelin reumapotilaita, jotka olivat saaneet hyötyä hoidoista. Myös muita autoimmuunitauteja on hoidettu. Yksi Sjögrenin syndroomaa sairastanut potilas ei tällä kertaa saanut apua. Sen sijaan 11 potilasta oli hakeutunut hoitoon haavaisen paksusuolentulehduksen vuoksi. Heistä viisi saatiin täysin ja neljä lähes täysin oireettomiksi. Myös kahdella muulla oireet vähenivät selvästi. Crohnin tautia on ollut vain yhdellä potilaalla, ja hänenkin tilansa helpottui jonkin verran.

7. Hengityselinten sairaudet

Keuhkosairauksista hoidossa on ollut viisi astmapotilasta, joista yhdellä oireet katosivat ja kahdella muullakin apu oli erittäin merkittävää. Myös kaksi jäljelle jäänyttä potilasta sai kohtalaista apua. Homeallergian aiheuttamaa keuhkorakkulatulehdusta on ollut kuudella potilaalla, joille otsoniterapia on tarjonnut apua, mutta ei lopullista paranemista. Yksi potilas on käynyt kohtalaisen otsoniterapiakuurin hoidattaessaan kroonista keuhkoahtaumatautia, ja hänenkin tuloksensa oli hyvä.

8. Ihotaudit

Useimpia voidaan hoitaa paikallisesti otsonoiduilla öljyillä itsehoitona. Näin ollen niitä harvemmin hoidetaan klinikoilla. Myös klinikoilla tehtävistä paikallisista injektioista ei välttämättä kirjata potilaskortteja, joten tässä annettava kuvaus ihotautien hoidosta otsonilla ei anna koko kuvaa. Esimerkiksi jalka- ja kynsisientä on hoidettu Suomessa runsaasti otsonoiduilla öljyillä. Esimerkiksi niin Turussa kuin Jyväskylässäkin hoitajilla on myös jalkahoitajan pätevyys. He hoitavat mm. jalka- ja kynsisieniä muiden tautien ohessa, mutta ei-invasiivisten tai vain minimaalisesti invasiivisten menetelmien kohdalla potilaskortteja ei täytetä. Tässä yhteydessä esitetäänkin lähinnä potilaita, jotka ovat saaneet suonensisäisiä hoitoja.

Atooppisesta ihottumasta kärsi viisi potilasta. Heistä yhdeltä ihottuma saatiin kokonaan katoamaan. Toiselle apu oli huomattavaa ja kahdella muullakin kohtalaista. Yhteen potilaaseen hoito ei auttanut lainkaan. Aknea on pääosin hoidettu itsehoitona otsonoiduilla öljyillä tai pienillä kasvoihin suoritetuilla injektioilla. Potilaskorteissa oli maininnat kahdesta aknepotilaasta, joista toinen sai useita suonensisäisiäkin hoitoja. Hänen ihonsa parani eritäin merkittävästi ja toinen potilaista pääsi käytännössä kokonaan eroon finneistään.

Yksittäispotilaita on hoidettu myös muissa ihotaudeissa. Erään potilaan Unguis incarnatus eli sisäänkasvanut kynsi parani täydellisesti. Kyhmyruusuun, syyliin ja punatäplähilseilyyn apu oli kohtalaista. Sen sijaan nokkosihottumaan ja erään potilaan ryppyhoitoon otsonista ei ollut apua. Toisaalta olen useaankin otteeseen nähnyt venäläisillä otsoniklinikoilla tehtyjen ryppyhoitojen tuloksia, joten tuolle yksittäistapaukselle en vielä anna paljoakaan painoarvoa.

Kahdelta potilaalta on hoidettu psoriasista. Heistä toisella oli päänahan psoriasis, johon hoito auttoi kohtalaisesti. Toisella taas tulos jäi heikoksi. Syynä voi olla käytetty pieni otsonikonsentraatio, sillä myöhemmin olen löytänyt tutkimuksen (Flori ym. 1996), jossa päädyttiin tulokseen, että psoriasiksen hoidossa saadaan hyviä tuloksia ainoastaan suurilla pitoisuuksilla. Sekä potilaiden että hoitajien kannattaa pitää tämä mielessä saapuessaan hoitoihin.

9. Korvataudit

Otsoniklinikoilla on hoidettu kahta kuulonalenemasta kärsinyttä potilasta. Kummankin kohdalla tulokset olivat heikot. Sen sijaan kolmella tinnituksesta kärsineellä potilaalla tulokset ovat olleet huomattavasti parempia. Jokainen hyötyi hoidoista merkittävästi, joskaan ei päässyt oireistaan kokonaan eroon. Lisäksi eräällä potilaalla oli ollut kiertohuimauskohtauksia ennen otsoniterapiaa. Ne loppuivat heti otsonikuurin alettua.

10. Silmäsairaudet

Useat potilaat ovat hoitojen aikana maininneet näkönsä kirkastuvan ja terävöityvän. Varsinaisia silmäsairauksista kärsiviä potilaita on hoidoissa ollut vasta muutamia. Tuloksia sain yhteensä seitsemästä potilaasta. Vaihtelevin tulos tuli glaukoomasta eli silmänpainetaudista, josta kärsi kaksi potilasta. Heistä toiseen otsoni ei auttanut, mutta toisen silmänpaineet normalisoituivat täysin. Ikääntymiseen liittyvää verkkokalvon rappeumaa on ollut kolmella potilaalla. Heistä kahdella apua oli merkittävää ja yhdellä kohtalaista. Yhdellä potilaalla oli näköhermotulehdus, johon ei tullut apua. Sen sijaan toinen yksittäispotilas, joka kärsi kuivista silmistä, sai huomattavaa apua oireisiinsa.

11. Nefrologia

Erilaisista nefrologisista oireista kärsi neljä potilasta. Toistuviin virtsatieinfektioihin otsoniterapiasta ei ollut apua. Sen sijaan kahdella potilaalla oli munuaisten vajaatoimintaa, joista toisen tila koheni merkittävästi ja toisenkin kohtalaisesti. Yhdellä potilaalla oli hydronefroosi eli vesimunuainen, ja hänen tilansa korjautui täysin normaaliksi.

12. Psyykkiset oireet

Useat otsoniterapiassa käyneet henkilöt ovat kertoneet hoitojen piristävän heitä. Mieliala kohenee ja unenlaatu paranee. Varsinaisia psyykkisiin oireisiin tehtyä tutkimusta on maailmalla tehty varsin vähän. Siksi olikin mielenkiintoista kasata suomalaispotilailta saatuja tuloksia. Peräti 11 potilaalla esiintyi masennusta, ja osa heistä oli tullut hoitoihin juuri masennuksen takia. Neljällä potilaalla masennus katosi täysin ja toisella neljällä myös merkittävästi. Kohtalaista apua sai yksi potilas ja kahden potilaan masennukseen hoidoista ei raportoitu olleen hyötyä.

Yhteensä 13 potilaan kohdalla mainittiin oireissa väsymys. Näihin potilaisiin ei lukeudu kroonista väsymyssyndroomaa sairastaneet. Kolmella potilaalla epänormaali väsymys katosi täysin ja kuudella muullakin merkittävästi. Loput neljä potilasta saivat hekin kohtalaista apua.

Unettomuudesta kärsi kolme potilasta, joista yksi pääsi oireistaan kokonaan eroon ja kahdella muullakin tilanne koheni merkittävästi. Muihin psyykkisiin oireisiin voisi luokitella erään yksittäispotilaan ekshaustion eli sekavuustilan, joka katosi hoitojen aikana kokonaan. Yhdellä potilaalla oli Aspergerin syndrooma, jonka oireisiin raportoitiin tulleen jonkin verran helpotusta.

13. Muuta

Suomen otsoniklinikoilla on hoidettu vielä lukuisia muita oireita, jotka eivät täysin sovi mihinkään edellä esitettyyn ryhmään. Niistä tyypillisin on aikuisiän diabetes, joita sairastavia on potilaiden joukossa ollut useampiakin. Kuusi potilasta oli hoidossa nimenomaan sen vuoksi. Heistä kaikilla tulokset olivat joko hyviä tai tyydyttäviä, mikä tarkoittaa verensokeriarvojen tasoittumista ja mahdollisuutta insuliinin vähentämiseen.

Kolmella potilaalla on ollut krooninen prostatiitti eli eturauhastulehdus. Heistä yhdellä hoitotulos oli hyvä kahdella muullakin tyydyttävä. Neljä henkilöä oli tullut hoitoihin vatsavaivojen vuoksi. Heistä kahdella vaivat katosivat täysin ja kaksi muuta sai jonkin verran apua. Kilpirauhasen vajaatoimintaa oli kahdella potilaalla. Heistä toisella kilpirauhasen toiminta normalisoitui ja toinenkin sai kohtalaista hyötyä. Parkinsonin tautia sairasti niin ikään kaksi potilasta. Toisen tulos oli heikko, mutta toisen oireet lievenivät jonkin verran.

Jäljellä on vielä muutamia yksittäispotilaita. Paras tulos saatiin sarkoidoosissa, joka parani täysin. Toisaalta yhden potilaan diagnoosiksi oli merkitty riniitti, joka voi tarkoittaa nenätulehdusta tai aivan tavallista nuhaa. Myös tämä potilas parani, mutta sitä tuskin voi pitää sensaationa. Yhden potilaan ärtyneen paksusuolen oireet helpottivat merkittävästi, samoin kuin toisen potilaan maksan vajaatoiminta. Kohtalaista apua sai henkilö, joka kärsi kivuliaista turvotuksista niin ylä- kuin alaraajoissakin. Vastaava tulos oli yhdellä Alzheimerin tautia sairastaneella potilaalla, yhdellä maksansiirtojonossa olleella potilaalla ja yhdellä leikkauksen jälkikomplikaatioita hoidattaneella potilaalla. Erään potilaan hormonaalisten häiriöiden hoidossa tulos jäi heikoksi samoin kuin potilaalla, jolla oli rektaalinen abskessi eli märkäpesäke.

Pohdintaa ja johtopäätös

Lukuisat potilaat saivat krooniset vaivansa joko täysin parantuneiksi tai ainakin sillä tavoin kuriin, etteivät oireet olennaisesti haittaa normaalia elämää. Useiden tautien kohdalla mainitsin lakonisesti vain “kohtalaisista” tuloksista, mikä tarkoittaa, että potilaan oireet lievenivät, mutta hän ei päässyt niistä kokonaan eroon. On kuitenkin huomioitavaa, että useat “kohtalaisen” tuloksenkin saaneet potilaat olivat jo vuosia hoidattaneet vaivojaan perinteisin menetelmin ilman mitään käytännön hyötyä. Joskus tautikin on ollut sellainen, ettei siihen tunneta mitään käypää hoitokeinoa. Tällaisissa tapauksissa pelkkä “kohtalainen” hoitotulos onkin käytännössä sensaatiomainen läpimurto. Se, että ylivoimainen valtaosa potilaista sai apua oireisiinsa, on erinomaisen hyvä saavutus, joskaan ei yllättävä tulos huomioiden vastaavat tulokset lukuisissa kansainvälisissä tutkimuksissa. Suomalaisten klinikoiden tulokset tukevat lukuisissa tutkimuksissa saatuja tuloksia otsoniterapian hyödyistä. Otsonia ei näidenkään tulosten perusteella tule pitää kaikenkattavana ihmelääkkeenä, mutta kattavasta vaikutuskirjosta johtuen näyttää olevan vain vähän sairauksia, mihin siitä ei ole mitään hyötyä.

Kiitokset

Kiitokset seuraaville sairaanhoitajille, jotka potilastietojensa perusteella antoivat minulle tarvittavat tiedot tämän artikkelin kirjoittamiseen: Alla Honkanen, Kaarina Krogerus, Susanna Hyytiäinen, Anu de Wit ja Marjo Törmäkangas.

Viitteet

Flori, M. L.; P. Rubegni; G. d’Ascenzio; E. Stanghellini; L. Andreassi; E. Luzzi & V. Bocci, L’ozono nel trattamento della psoriasi. Acta Toxicologica et Therapeutica 17(2/3): 137-146, 1996.

Sallinen, M., Ozone therapy in Finland: Preliminary observations. In: Ozone in Biology and Medicine: IV Asian-European Practical-Scientific Conference with the International Participation, pp. 15-19, Odessa, Ukraine 6-8 May, 2010a.

Sallinen, M., Ozone therapy in Finland: Preliminary observations. Vestnik fizioterapii i kurortologii №5, 35-37, 2010b.

Steppan, Jim; Thomas Meaders; Mario Muto & Kieran J. Murphy, A Metaanalysis of the Effectiveness and Safety of Ozone Treatments for Herniated Lumbar Discs. Journal of Vascular and Interventional Radiology 21(4): 534-548, 2010. Abstract