June 11, 2010 - Miika Sallinen

Terveiset Odessasta

Reilu kuukausi sitten vierailin Ukrainassa. Odessassa Mustanmeren rannalla järjestettiin tieteellinen kongressi nimeltä “Ozone in Biology and Medicine”. Helmikuun lopulla kongressia järjestävä professori Eugenij Nazarov lähetti minulle kutsun sähköpostiini. Kovin usein en noihin kongresseihin osallistu, mutta tämä kiinnosti. Ukraina ei ollut kohtuuttoman kaukana, ja koska minulla on runsaasti ukrainalaisia ystäviä, saatoin yhdistää kongressimatkan ja lomamatkan keskenään. Niinpä vastasin Nazarovin kutsuun myöntävästi.

Kutsussa kyseltiin myös mahdollista esitelmääni ja julkaisua, mikäli aioin kertoa jotain Suomessa saaduista tuloksista. Päätinkin pikavauhtia tehdä kyselykierroksen suomalaisille otsoniklinikoille, ja yleisluontoisesti potilaiden intimiteettisuojaa loukkaamatta pyysin hoitajia käymään potilaskortit läpi ja selvittämään tuloksia. Tulokset sain Tampereelta, Jyväskylästä ja Turusta, ja muutamassa päivässä kirjoitin raportin kongressijulkaisuun juuri ennen eräpäivän täyttymistä. Päätin myös pitää esitelmän kongressissa Suomessa saaduista tuloksista.

Saavuin Odessaan jo kaksi päivää ennen kongressin alkua. Kaupunkiin en juuri ehtinyt tutustua, joskin lentokentällä vastassa olleet ystävät toki näyttivät minulle molemmat hotellini – yöpymispaikan ja kongressin pitopaikan. Sen jälkeen kävin pikaisella vierailulla Umanin kaupungissa, josta palasin Odessaan jo seuraavana iltana.

Jo aamiaisella huomasin hotellin ravintolassa tutun henkilön. Professori Nabil Mawsouf jutteli viereisessä pöydässä kahden aasialaisen henkilön kanssa, ja arvasin heidän olevan kongressin osanottajia. Esittäydyin heille myöhemmin hotellin aulassa, ja meistä tuli saman tien ystäviä. Jatkoimme yhdessä taksilla hotelli Londonskajaan Odessan upean rantabulevardin varrelle, jossa kongressi pidettiin.

Näkymä Odessan rantabulevardiltaNäkymä Odessan rantabulevardilta. Kongressi pidettiin hotelli Londonskajan tiloissa, joka sisäänkäynti näkyy puiden välissä kuvan keskellä.

Itse kongressi alkoi osanottajien esittelyllä. Ensimmäisen varsinaisen esitelmän piti professori Sergey Peretyagin Nizhny Novgorodista. Hän oli vanhoja tuttuja, jonka olin tavannut useita kertoja venäjänmatkoillani. Peretyaginin esitelmä oli yleiskatsaus otsoniterapioihin, ja sillä kongressi oli hyvä aloittaa. Seuraavan esitelmän piti professori Nurettin Lüleci Turkista. Hänen aiheenaan oli fluoroskopialla ohjatut välilevynsisäiset otsoni-injektiot selkäkipujen hoidossa. Aihe sinänsä oli minulle hyvinkin tuttu, ja erilaisten selkäongelmien hoidosta olen näillekin sivuille kirjoittanut jo useita artikkeleita. Lülecin esitelmässä erityisen ansiokasta oli selkeästi ryhmitelty osio otsonin toimintamekanismeista. Vaikka ne ovatkin minulle tuttuja, aion kyllä vastaisuudessa käyttää Lülecin esitelmää mallina omia esitelmiä tehdessäni.

Seuraava esitelmöitsijä oli kongressin isäntä professori Eugenij Nazarov. Hän piti esitelmän erilaisten otsoniterapiamenetelmien vaikutuksista veren lipidien ominaisuuksiin ja kapillaarisuonten verenvirtaukseen. Samalla hän myös esitteli ukrainalaista EBOO-laitetta, jolla suuria verimääriä voidaan dialyysilaitteen avulla käsitellä otsonilla. Laite sinänsä vaikutti toimivalta, mutta varsin monimutkaiselta ja vaikeakäyttöiseltä.

Professori Eugenij Mazarov pitämässä esitelmääProfessori Eugenij Mazarov pitämässä esitelmää

Espanjan otsoniterapiayhdistyksen puheenjohtaja Adriana Scwartz piti esitelmän toistuvasti uusiutuvan emättimen hiivainfektion hoidosta otsonilla. Olin jo huokaista helpotuksesta, että viimeinkin tulee englanninkielinen esitelmä – aiemmat esitelmöitsijät kun olivat puhuneet venäjää, joka oli kongressin toinen virallinen kieli. Turha toivo. Isäntäväkeä miellyttääkseen tohtori Scwartz piti esitelmänsä venäjäksi, jota hän puhui täysin sujuvasti. Toki venäjänkieliset esitelmän tulkattiin englanniksi, mutta simultaanitulkkausta ei tietenkään ole yhtä helppo kuunnella kuin alkuperäistä puhetta.

Scwartzin jälkeen vuorossa oli professori Oleg Mashlennikov Nizhny Novgorodin lääketieteellisestä akatemiasta. Hän piti esitelmän otsoniterapian käytöstä useiden tyypillisten tautien hoidossa. En ollut koskaan aiemmin tavannut häntä henkilökohtaisesti, mutta olimme kyllä olleet sähköpostitse yhteydessä aiemmin. Lisäksi yhteinen ystävämme, Tampereen otsoniklinikan hoitaja Alla Honkanen, oli puhunut hänelle minusta samoin kuin minulle hänestä. Niinpä professori Mashlennikov tulikin nopeasti tervehtimään hänen havaittuaan minut kongressivieraiden joukossa.

Tähän mennessä jokainen esitelmöitsijä oli ylittänyt aikatauluun varatun 20 minuutin rajan. Seuraavana vuorossa ollut professori Mawsouf ei ollut poikkeus hänkään. Hän tosin puhui englanniksi, ja vieläpä varsin mielenkiintoisen esitelmän C-hepatiitin hoidosta otsonilla. Olin toki tietoinen hänen tutkimuksistaan, joita olen käsitellyt jo aiemmin näillä sivuilla. Mawsoufilla oli kuitenkin esittää tuloksia samojen potilaiden jälkiseurannasta. Niiden perusteella PCR-negatiiviseksi testatuista potilaista noin puolella tauti oli uusiutunut vuoden kuluttua, mikä osoitti, ettei virus sittenkään ollut näillä potilailla kadonnut elimistöstä kokonaan. Tämän huonon uutisen vastapainoksi loput tulokset olivatkin sitten hyviä. Niilläkin potilailla, joilla viruskuormaa ei olennaisesti saatu pienennettyä, saatiin maksan toiminta kuitenkin normalisoitua. Jopa suurelta osin niiltäkin potilailta, joilla oli selkeitä merkkejä alkavasta maksakirroosista. Vaikka otsoniterapia näyttäisikin olevan parannuskeino vain varsin pieneen osaan C-hepatiittipotilaista, se kuitenkin pitää taudin kurissa ja maksan toiminnan normaalina jopa vuosienkin päästä hoidoista, joten potilaat voivat taudistaan huolimatta elää normaalia elämää.

Keskustelinkin Mawsoufin kanssa pitkään lounastauolla, jonne pääsimme tunnin myöhässä. Onneksi aikaa oli varattu tarpeeksi. Mawsouf kutsui minut vierailemaan Egyptissä. Itse hän taas haluaisi tutustua Suomen metsiin ja yöttömään yöhön. Hän ehdottikin, että joskus tulevaisuudessa järjestäisin kongressin Suomessa jossain sopivassa paikassa suomalaisen metsä- ja järvimaiseman äärellä.

Näkymä hotelli Londoskajan ruokasalista, jossa useimmat ulkomaiset osallistujat lounastivatNäkymä hotelli Londoskajan ruokasalista, jossa useimmat ulkomaiset osallistujat lounastivat

Lounaan jälkeen meille esitelmöi biokemian professori Klaudia Kontorshchikova – Nizhny Novgorodin lääketieteellisestä akatemiasta hänkin. Aiheena oli otsoniterapian käyttö metabolisen oireyhtymän hoidossa. Professori Kontorshchikova on niitä henkilöitä, joita henkilökohtaisesti arvostan kaikkein eniten otsoniterapian alalla. Hän on tehnyt paljon uraauurtavaa tutkimusta varsinkin otsoniterapian vaikutuksesta soluhengitykseen ja muihin biokemiallisiin prosesseihin. Biokemistinä hän on hieman eri alan ihminen kuin lääkärit, joilla usein on vaikeuksia ymmärtää hänen kaikkia tutkimuksiaan. Se on sääli, sillä Kontorshchikova jos kuka tietää otsoniterapian perusmekanismit erinomaisesti – useilla lääkäreillä kun ei ole niistä hajuakaan.

Tämän jälkeen vuorossa oli jälleen professori Mawsouf, joka nyt piti esitelmän diabeettisten haavojen hoidosta otsonilla. Kenellekään näiden sivujen lukijoille ei liene, yllätys, että tulokset olivat erinomaisia. Mawsouf vertaili otsoniterapiaa painekammiohappihoitoon. Vähäisestä potilasmäärästä johtuen tilastollista eroa hoitomenetelmien välillä ei ollut. Painekammiohoidon kalleus, huono saatavuus ja lukuisat kontraindikaatiot käänsivät vaa’an kuitenkin otsoniterapian suuntaan.

Seuraava esitelmöitsijä olikin sitten allekirjoittanut. Kerroin otsoniterapian kehittymisestä Suomessa sekä kotoisilla klinikoilla saaduista tuloksista. Erityisesti käsittelin erilaisten kiputilojen hoitoa otsonilla, mutta myös haavanhoito, mykoplasma-infektiot, hiivasyndrooma ja muutamat syöpätapaukset olivat hyvin esillä. Esitelmäni herätti runsaasti mielenkiintoa. Ei niinkään sen vuoksi, että olisin tuonut esille jotain uutta ja mullistavaa. Mullistavaa oli lähinnä se, että otsoniterapiaa ylipäätään annetaan Suomessa – siitä kun kovinkaan moni ei ollut edes kuullut. Puheenjohtajana toiminut professori Kontorshchikova tenttasikin minua paljon kysyen mm. niistä vaikeuksista, joita uuden hoitomuodon tuojat ovat saaneet kaikkialla kokea. Selvitin hänelle, että toki Suomessakin skeptikkoja löytyy, mutta asenneilmapiiri on kovaa vauhtia muuttumassa. Hoidot ovat Suomessa viranomaistenkin mukaan täysin sallittuja, joskaan ei vielä yleisesti hyväksyttyjä. Vaikka olimmekin vasta aloittelijoita, tilanne Suomessa on jo paljon parempi kuin muissa pohjoismaissa, joissa ei tiettävästi ole lainkaan mahdollista saada suonensisäistä otsonihoitoa.

Päivän viimeisen esiintyjän olisi pitänyt olla professori Lamberto Re Italiasta, mutta hän pääsi saapumaan paikalle vasta seuraavana päivänä. Sen sijaan esitelmän piti professori Siegfried Schulz Marburgin yliopistosta saksasta. Hän oli juuri saapunut Odessaan, joten aiemmin päivälle suunniteltu esitelmä lykkääntyi iltapäivän viimeiseksi. Hän puhui lähinnä tutkimuksistaan, joissa jänisten syöpäkasvaimia oli hoidettu vatsakalvonsisäisillä otsoni-injektioilla. Esitelmän johdannossa Schulz käsitteli tutkimusta, jossa eräs argentiinalainen lääkäri oli käyttänyt samaa menetelmää jo 1940-luvulla. Sattumalta juuri minä olin hänelle sen artikkelin lähettänyt reilu neljä vuotta sitten.

Schulzin kanssa meistä tulikin hyvät ystävät. Asuimme samassa hotellissa, ja kahtena seuraavana aamuna söimme aamiaista samassa pöydässä keskustellen. Myös matkat majapaikasta kongressipaikkaan teimme molempina aamuina kävellen Odessan vanhan keskustan ja sen kuuluisan kävelykadun Deribasovskajan kautta. Tuolloin Schulz kertoili mm. vierailuistaan Kuubassa. Eläinlääkärinä hän oli erikoistunut lähinnä eläinkokeiden suorittamiseen. Laajoja otsoniterapiatutkimuksia oli hankala suorittaa Saksassa koe-eläinten korkean hinnan vuoksi, jonka vuoksi Schulz vieraili säännöllisesti Kuubassa. Siellä hän teki tutkimuksia kuubalaisten tutkijoiden kanssa maksaen itse suuren osan kustannuksista. Tällä tavoin hän saattoi tehdä haluamiaan tutkimuksia. Schulzin kaltaisen arvostetun professorin mukanaolo artikkelin tekijäjoukossa toi Kuubassa suoritettuihin tutkimuksiin uskottavuutta, mikä luonnollisesti helpottaa tulosten julkaisua. Näin ollen molemmat osapuolet saavat huomattavaa hyötyä.

Seuraava uusi tuttavuus oli Anconan yliopiston professori Lamberto Re Italiasta. Hän saapui paikalle vasta perjantaiksi ja aloitti päivän kongressin puheenjohtajana. Perjantaina esitelmiä oli kaikkiaan 15 kappaletta, ja ne olivat joko ukrainalaisten tai venäläisten pitämiä. He taas puhuivat venäjää, joten itse kuuntelin niitä yksinomaan tulkkauksen varassa. Aamupäivän esitelmät koskivat lähes yksinomaan gynekologisia ongelmia, kuten istukan vajaatoimintaa, genitaalialueen tulehdustauteja, kohdunkaulan ja kohdun klamydiainfektioita, kohtusyöpää, emättimen hiivaa, endometrioosia ja keskenmenoja. Niin uskomattomalta kuin tuntuukin, otsoniterapiasta oli apua näihin kaikkiin.

Lounastauon vietin samassa pöydässä kolmen professorin, eli Mawsoufin, Schulzin ja Ren kanssa. Lounaan jälkeen kävin kävelyllä Odessan rantabulevardilla, sillä aikaa oli. Professori Re, joka ei edellisen päivänä esitelmääni kuullut, oli hyvin kiinnostunut kuulemaan otsoniterapian käytöstä Suomessa.

Professorit Lamberto Re ja Siegfried Schulz keskustelemassa lounastauollaProfessorit Lamberto Re ja Siegfried Schulz keskustelemassa lounastauolla

Suihkulähteet Odessan kuuluisan oopperatalon edustalla, joka sijaitsi aivan lähellä kongressipaikkaaSuihkulähteet Odessan kuuluisan oopperatalon edustalla, joka sijaitsi aivan lähellä kongressipaikkaa

Näkymä Odessan historiallisesta keskustasta Potemkinin portaiden yläpäästä rantabulevardin varreltaNäkymä Odessan historiallisesta keskustasta Potemkinin portaiden yläpäästä rantabulevardin varrelta

Lounaan jälkeen piti olla kuusi esitystä, mutta niistä kaksi peruuntui. Ensimmäisen piti viehättävä Kiovalaislääkäri T. Saenko, joka esitelmöi erilaisten herpes-infektioihin liittyvien neuroinfektioiden ja tällaisille potilaille tyypillisten myrkytystilojen hoidosta otsonilla. Esitelmän aihe ei minulle ollut kovinkaan tuttu. Powerpoint-esityksen dioista en ymmärtänyt paljoakaan, eikä tulkkaus ehtinyt kääntää läheskään kaikkea. Joka tapauksessa esitelmä jäi lähtemättömästi mieliin sen monipuolisuuden vuoksi. Saenko käytti monenlaisia tehosteita, kuten upotti useita videoita esitykseensä, ja muutenkin diat oli suunniteltu tavanomaista huolellisemmin.

Slaavilaista naiskauneutta tarjosi myös seuraava esiintyjä, eli O. Tepljakova Krasnojarskin lääketieteellisestä valtionyliopistosta Venäjältä. Hän esitelmöi otsonin käytöstä akuutin haimatulehduksen tukihoitomuotona. Esitelmä oli kiinnosti varsinkin useimpia paikalla olleita kirurgeja, mutta pakko tunnustaa, ettei tällainen keskivertokemisti ymmärtänyt läheskään kaikkea. Huomattavana osasyynä oli tosin venäjäksi toteutettu esitys ja nopea puhe, jossa tulkkaus ei täysin pysynyt perässä.

Päivän viimeisen esityksen piti ukrainalaisen Tsernovtsyn sotilassairaalan lääkäri Juri Tsariuk. Hän esitelmöi märkivien diabeettisten säärihaavojen hoidosta otsonilla. Tällä kielivaikeudet eivät haitanneet esitelmän seuraamista, sillä aihe oli tuttu ja toisaalta olin jo aiemmin perehtynyt Tsariukin tutkimuksiin.

Päivän päätteksi oli varattu runsaasti aikaa keskusteluille ja vapaalle yhdessäololle. Professori Nazarov esitteli ukrainalaista EBOO-laitetta, joka kyllä minuakin kiinnosti, mutta hän puhui pääosin vain venäjää ja kun laitteen ympärillä parveili noin 50 muuta osanottajaa, päätin luovuttaa suosiolla. Huomattavasta suosiosta nautin myös itsekin. Useita ihmisiä tuli esittäytymän ja juttelemaan. Heidän joukossaan mm. Georgian otsoniterapiayhdistyksen puheenjohtaja tohtori Lado Talakvadze, Liettuan otsoniterapiayhdistyksen puheenjohtaja tohtori Valentin Zhurbenko, ukrainalainen hammaslääkäri Aleksandr Kotsubej, Valkovenäläinen lääkäri Elena Milkoto ja lääkinnällisiä otsonigeneraattoreita valmistavan Lepse-yhtiön edustaja Oleg Gusev. Moni muukin esittäytyi, mutta kaikkien nimiä en muista eivätkä kaikki antaneet käyntikorttiaan. Omia kortteja oli mukana noin parikymmentä, ja ne menivät jo ensimmäisenä päivänä.

Keskustelutuokio kongressipäivän jälkeenKeskustelutuokio kongressipäivän jälkeen. Oikealla professori Klaudia Kontorshchikova ja vasemmalla Lamberto Re. Eturivissä istuvat professori Schulz ja allekirjoittanut.

Illalla kongressihotellilla järjestettiin gaalalounas. Kongressisali katettiin upeasti ja paikalla oli orkesteri soittamassa elävää musiikkia. Itse olin kuitenkin luvannut käydä kaupunkikierroksella paikallisen ystäväni kanssa, joten lounas jäi minun osaltani väliin. Kaupunkikierroksella otin sitten useita kuvia Odessasta.

Kävelykierrosta hämärtyvässä Odessassa. Näkymä Potemkinin portaiden yläpäästä Odessan satamaan.Kävelykierrosta hämärtyvässä Odessassa. Näkymä Potemkinin portaiden yläpäästä Odessan satamaan.

Lauantai oli viimeinen kongressipäivä. Aamulla kävelin kongressihotellille uusien tuttavieni Paramjit Kaurin ja Nilgün Eröztürkin kanssa. Ensin mainittu oli lääkäri Malesiasta ja jälkimmäinen Turkista. Molempiin maihin tuli sitten piakkoin myös vierailukutsu.

Uudet tuttavani Paramjit Kaur Malesiasta ja Nilgün Eröztürk Turkista kuvattuna viimeisenä aamuna matkalla kohti kongressipaikkaa.Uudet tuttavani Paramjit Kaur Malesiasta ja Nilgün Eröztürk Turkista kuvattuna viimeisenä aamuna matkalla kohti kongressipaikkaa.

Kaikki lauantain kongressiesitelmät olivat jälleen venäjäksi, mikä tietenkin vaikeutti ymmärtämistä. Ensimmäisenä esiintyi Tohtori V. Rozhkov, joka itsekin oli kotoisin Odessasta. Hänen aiheenaan oli eturauhasen hyvänlaatuisen liikakasvun hoito otsonilla. Seuraava esiintyjä oli tohtori Tatjana Barkhotkina Harkovan polyteknisen yliopiston lääketieteellisestä keskuksesta. Hän piti esitelmän otsoniterapian käytöstä otorinolaryngologiassa, eli korva-, nenä- ja kurkkutautien hoidosta. Esitelmä tosin painottui korvatauteihin, joka oli Barkhotkinan erikoisalaa. Tiesin sen hyvin, sillä jo vuonna 2004 hän lähetti minulle osia väitöskirjastaan, joka käsitteli sensorineuraalisen kuulonmenetyksen hoitoa otsonilla.

Päivän mielenkiintoisimmat esitelmät piti tohtori B. Metelkin Nizhny Novgorodilaiselta vieroitusklinikalta. Ensiksi kertoi opioidiriippuvaisten potilaiden hoidosta otsonilla. Heti seuraavakin esitys oli hänen pitämänsä, jossa otsoniterapian käytöstä liiallisen alkoholinkäytön aiheuttaman polyneuropatian hoidossa.

Itä-Ukrainan Lugaskista kotoisin oleva hammaslääkäri Aleksandr Kotsubej piti lyhyehkön, mutta havainnollistavan esitelmän otsonin käytöstä hammaslääketieteessä. Viimeisen esitelmän piti taas kongressin isäntä professori Nazarov. Nazarov ei ole pelkästään tutkija, vaan myös liikemies, ja hän välittää otsonigeneraattoreita sekä erilaisia otsonoituja tuotteitaan oman yrityksensä kautta. Siinä ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta hänen esitelmistään paistaa kyllä läpi tietty kaupallisuus, kun hän samalla kehuu omien tuotteidensa erinomaisuutta. Upean kongressin hän kuitenkin oli järjestänyt, joten sallittakoon hänelle siihen ylimääräiset mainoskatkot. Toisaalta Nazarov ei suinkaan tyrkyttänyt tuotteitaan, vaan antoi selkeitä ohjeita kuulijoille, joiden pohjalta he saattava valmistaa itse esimerkiksi otsonoidut öljyt tai toistaa kokeet muiden valmistajien laitteilla.

Kongressin jälkeen oli vielä lounas. Lounaalla juttelin erityisesti malesialaisten lääkäreiden kanssa, joista varsinkin tohtori Kaur oli hyvin miellyttävä. Minutkin hän kutsui vierailulle Malesiaan, jos joskus Kaukoidän suuntaan eksyn. Pöytäseuraksi vakiintui lähes poikkeuksetta ulkomaiset henkilöt, sillä ukrainalaisista ja venäläisistä vain harvat olivat sanavalmiita puhumaan englantia.

Kongressin jälkeen järjestettiin vielä koulutustilaisuus, jossa opetettiin otsoni-injektioiden antamista välilevyyn fluoroskopiakuvauksen avulla, sekä ukrainalaista EBOO-laitetta, jolla saattoi otsonoida suuria määriä verta. Itse en näihin tilaisuuksiin osallistunut muutamasta syystä. En ole lääkäri, enkä anna hoitoja, joten itse en tuota tietoa aivan välttämättä tarvitse. Toisaalta valtaosa kongressin osallistujista osallistui tuohon koulutukseen, joten ympärillä pyörivät 50-60 lääkäriä olisivat joka tapauksessa pitäneet huolen, ettei kaikkea olisi päässyt näkemään. Lisäksi olin jo lupautunut menemään yöksi Umanin kaupunkiin 300 kilometriä Odessasta pohjoiseen, joten ylimääräistä aikaakaan ei liiemmin olisi ollut, mikäli olisin mielinyt olla Umanissa ihmisten aikoihin. Kun vielä sain kongressista CD-levyn, jossa kaikki havainnollistettiin oikein hyvin, en uskoakseni menettänyt paljoakaan. Olisihan siellä saattanut solmia vielä muutaman ystävyyssuhteen, mutta ehtiihän niitä myöhemminkin. Viimeiseksi kongressiksi tämä tuskin jäi.


Strict Standards: call_user_func_array() expects parameter 1 to be a valid callback, non-static method dc_jqaccordion::footer() should not be called statically in /home/otsonite/public_html/wp-includes/plugin.php on line 525