February 10, 2005 - Miika Sallinen

Otsonoitua oliiviöljyä käytettiin herpeettisten ientulehdusten hoidossa jo 1940-luvulla

Kuubalaiset tutkijat ovat tehneet akuutista herpeettisestä ientulehduksista muutamia tutkimuksia, joista yhtä (González ym. 2000) käsittelin myös kirjassani. Kirjaa tehdessäni en kuitenkaan ollut tietoinen huomattavasti vanhemmasta tutkimuksesta, joka julkaistiin jo 50 aikaisemmin. Se osui silmiini eräässä tietokantahaussa, ja löytyi lopulta Kuopion varastokirjastosta, mistä se toimitettiin minulle nopeasti.

New Yorkissa toimiva lääkäri Louis S. Goldstein raportoi hoitaneensa samaa tautia otsonoidulla oliiviöljyllä. Suuren polioepidemian aikana vuonna 1949 hänen vastaanotollaan oli ollut 54 lapsipotilasta, joilla kaikilla oli ollut omituinen herpeettinen ientulehdus. Lapset tulivat vastaanotolle polioon liittyvien oireiden vuoksi, ja niinpä Goldstein määräsikin perinteisiä menetelmiä, kuten aspiriinia kuumeeseen. Outoihin ientulehduksiin hänellä oli tarjota seuraavanlainen keino:

“Äidit perehdytettiin voitelemaan lapsen ikenet oliiviöljyn otsonidilla. Jokaiseen hoitoon käytettiin neljä voitelua. Kaksi ylempiin huuliin ja kaksi alempiin. Mitään yritystä ei tehty, jotta lapset saisivat lääkityksensä myös suun takaosaan, sillä he voitelivat sen spontaanisti kieliensä liikkeillä. Voitelu toistettiin joka tunti ja sitä jatkettiin neljästä viiteen päivää. Ilman poikkeuksia, ientulehdus ja haavainen suutulehdus paranivat viikossa.

Tämä hoitomuoto tarjoaa useita ilmeisiä hyötyjä. Oliiviöljyn otsonidi on kirkas neste, joka ei tahri kudoksia, ei ärsytä ja nopeasti hävittää anaerobisten organismien aiheuttaman pahan hajun. Se tekee tarpeettomaksi kalliiden antibioottien käytön, joiden käyttöarvo on usein kyseenalaista jo senkin perusteella, että aiheuttava tekijä on epäilemättä virus.”

50 vuotta myöhemmin kuubalaistutkijat (González ym. 2000) käyttivät otsonoitua auringonkukkaöljyä. Heidän tuloksensa olivat käytännössä identtisiä vanhemman tutkimuksen kanssa. Äidit antoivat 50 lapsipotilaalle hoitoja kolmesti päivässä, ja lapset paranivat keskimäärin viidessä päivässä – jopa puolet nopeammin kuin muilla hoitomuodoilla. Myös huulten turvotus ja ruokahaluttomuus katosivat nopeammin.

Tällaiset vanhat löydöt ovat mielestäni hyvin mielenkiintoisia. Vaikka lasten vakavat herpeettiset ientulehdukset ovat teollisuusmaissa jo harvinaisia, kehitysmaissa tilanne on toinen ja halpoja ja toimivia hoitokeinoja kaivataan nopeasti. Kuubalaiset ovat oppineet, mutta muutkin kaipaavat tietoa. Lisäksi tutkimukset antavat ymmärtää näiden öljyjen tehoavan ylipäänsä herpesvirusten aiheuttamiin ulkoisiin oireisiin – sukuelinten herpes mukaan lukien – mistä voi olla valtavaa apua myös länsimaiden kansalaisille. Jos tautia ei saada parannettua, sen uusiutumista voidaan todennäköisesti estää ja uusiutuneet oireet saadaan nopeasti kadotettua.

Ikävää havaita, miten menneet tutkimukset painuvat unholaan kun niitä ei kehitetä. Eihän se toisaalta yllätä, sillä otsonoidut öljyt tehdään lähes ilmaisista luonnonaineista, eikä niitä voi patentoida. Suuria kaupallisia voittoja niillä ei siis voi tehdä, ja niistä vaikeneminen palveleekin lähinnä lääkevalmistajien etuja. Potilaan etua se ei kuitenkaan palvele.

Viitteet

González, Liana; Francisco Rosell; Adalberto Dorrego & Mercedes Haces, Efecto de la ozonoterapia en la gingivoestomatitis herpética aguda. Boletin de Medicina General Integral Vol. 4. No. 2, 2000. (fulltext)

Goldstein, Louis S., The treatment of acute herpetic gingivostomatitis with ozonide of olive oil. New York State Journal of Medicine 50: 1252, 1950.