April 26, 2014 - Miika Sallinen

Otsonoitu seesamiöljy – uusi tulokas

Muutamat lukijat ovat kenties havainneet White Swan tuotteissa uuden otsonoidun öljyn. Kyseessä on otsonoitu seesamiöljy, jota myydään normaalivahvuisena 50 ml pumppupullossa. Viime vuosiin saakka myynnissä on ollut lähinnä otsonoitua oliiviöljyä ja otsonoitua auringonkukkaöljyä. Lisäksi tietyistä kosmeettisista tuotteista on löytynyt myös otsonoitua shea- ja kaakaovoita. Periaatteessa monet muutkin otsonoidut öljyt ja rasvat ovat mahdollisia, mutta ainakaan toistaiseksi niitä ei White Swan -tuotteissa ole. Otsonoitu seesamiöljy on otettu uutena tuotteena tuotevalikoiman, ja syitä siihen selvitetään tässä artikkelissa.

Otsonoitu seesamiöljy on aineena sen verran uusi, ettei siitä ole saatavilla kliinisiä tutkimuksia. Toisaalta otsonoitu seesamiöljy on koostumukseltaan kutakuinkin otsonoidun oliiviöljyn ja auringonkukkaöljyn välissä, joita molempia on tutkittu runsaasti erinomaisin tuloksin. Niinpä otsonoidusta seesamiöljystä voidaankin huoletta todeta sen omaavan vähintään vastaavat terapeuttiset ominaisuudet. Tämä on tähän mennessä osoitettu jo kolmessa eläinkokeessa.

Ensimmäinen eläinkoe tehtiin Sienan yliopistossa Italiassa ja se julkaistiin vuonna 2011. Kokeessa (Valacchi ym. 2011) oli mukana 36 hiirtä, jotka jaettiin neljään yhdeksän hiiren ryhmään. Näille hiirille tehtiin halkaisijaltaan noin yhden sentin haava selkään, ja sitä hoidettiin eri vahvuisilla otsonoiduilla seesamiöljyillä, sekä otsonoimattomalla seesamiöljyllä. Lisäksi mukana oli ryhmä, joka ei saanut mitään hoitoa. Öljyjen vahvuudet oli mitattu analysoimalla niiden vapaan hapen määrä eli niin sanottu peroksidi-indeksi. Näitä indeksejä ei ole syytä käsitellä tässä, vaan luokittelen öljyt suomalaistuotteiden perusteella supervahvaksi, normaaliksi ja miedoksi. Suomalaista vahvaa laatua vastaavaa tuotetta ei vertailussa ollut.

Kaikkein nopeimmin haavat umpeutuivat normaalivahvuisella öljyllä. Itse haavojen umpeutumisessa ero supervahvaan öljyyn ei ollut huomattava, mutta normaaliöljyllä verisuonia uusivan kasvutekijän VEGF:n (Vascular endothelial growth factor) määrä nousi selvästi ja myös kudosopilliset analyysit soittivat verisuonien uusiutuneen eniten juuri normaaliöljyllä. Samoin solukiertoa säätelevän ja siten solujen uusiutumista tehostavan sykliini D:n määrä kasvoi selväsi eniten juuri normaaliöljyllä. Supervahvassa öljyssä on paremmat antimikrobiset ominaisuudet (esim. Díaz ym. 2006), mutta se on happamampaa ja aldehydipitoisempaa ja kenties noiden seikkojen vuoksi sen ihoa uusivat ominaisuudet eivät ole normaaliöljyn veroisia. Olenkin ollut hieman harmissani siitä, että Suomessa myydään supervahvaa öljyä eniten, vaikka terapeuttisilta ominaisuuksiltaan se ei useimpiin oireisiin ole normaaliöljyn veroinen. Supervahva on omiaan esimerkiksi jalka- ja kynsisienen kaltaisiin sitkeisiin infektioihin, joissa vahvat antimikrobiset ominaisuudet ovat välttämättömiä. Edellä mainitun eläinkokeen perusteella käytännössä mihin tahansa muuhun oireeseen normaalivahvuiset öljyt ovat parempia, ja nekin tehoavat myös sieni-infektioihin.

Tämän tutkimuksen jatkoksi Sienan yliopistossa jatkettiin testejä. Uusi koe (Valacchi ym. 2013) oli muuten edellisen kaltainen, mutta sen sijaan että siinä olisi verrattu erivahvuisia öljyjä, siinä verrattiin eri kasviöljystä tehtyjä otsonoitua öljyjä. Mukana olivat seuraavat tuotteet, jotka kaikki olivat vahvuudeltaan normaalivahvuisia.

• Otsonoitu oliiviöljy, joka sisältää pääosin kertatyydyttymättömiä rasvahappoja.
• Otsonoitu seesamiöljy, joka sisältää pääosin kerta- ja tuplatyydyttymättömiä rasvahappoja.
• Otsonoitu pellavansiemenöljy, joka sisältää pääosin tupla- ja triplatyydyttymättömiä rasvahappoja.

Tässä testissä haavojen paranemisnopeus oli parasta otsonoidulla seesamiöljyllä otsonoidun oliiviöljyn tullessa hyvänä kakkosena. Otsonoitu pellavansiemenöljy oli selvästi kaikista huonoin. VEGF:n määrä nousi alussa eniten otsonoidulla pellavansiemenöljyllä, mutta se romahti jo muutaman päivän jälkeen. Otsonoidulla oliiviöljyllä ja otsonoidulla seesamiöljyllä VEGF:n määrä nousi niin ikään alussa, mutta se myös pysyi varsin tasaisen korkeana koko kahden viikon hoitojakson ajan. Pelkkää VEGF.aa tarkastellessa otsonoitu oliiviöljy vaikutti parhaalta. Mikroskooppisissa tarkasteluissa ihon kollageenit olivat tiheimpiä juuri otsonoidulla seesamiöljyllä hoidetuissa haavoissa. Syynä oli todennäköisesti NFκB-proteiinin lisääntyminen, joka myötävaikuttaa monen ihon uusiutumista edistävän tuotteen lisääntymiseen.

Viimeisin otsonoitua seesamiöljyä koskeva eläinkoe (Pai ym. 2014) tulee Intiasta. Siinä koe-eläiminä käytettiin rottia, joille tehtiin reilun sentin halkaisijaltaan oleva haava selkään ja eläimet jaettiin hoidon perusteella neljään ryhmään. Yhtä ryhmää hoidettiin otsonoimattomalla seesamiöljyllä, kahta seuraavaa erivahvuisilla otsonoiduilla seesamiöljyillä, joiden vahvuutta ilmoitetun peroksidi-indeksin perusteella luonnehtisin miedoksi ja hyvin miedoksi. Viimeistä ryhmää hoidettiin Framysetiini-antibioottivoiteella, joka on yleinen lääke haavanhoidossa. Rottien paranemista tarkasteltiin säännöllisesti 12 päivän ajan, ja viimeisenä päivänä haavoista otettiin vielä näytteet tutkittaviksi.

Haavat paranivat parhaiten vahvemmalla (silti miedolla) otsonoidulla seesamiöljyllä. 12. päivänä mitattu haavojen vetolujuus oli paras molemmissa otsoniöljyryhmissä, eikä ryhmillä ollut merkittävää eroa. Tärkeimmän ihon vanhenemista ehkäisevän antioksidantin eli superoksididismutaasin määrä nousi vahvemmalla otsonoidulla seesamiöljyllä noin kolmanneksella verrattuna antibioottivoiteeseen tai otsonoimattomaan öljyyn. Myös ihoa vahvistavan kollageenin määrä oli otsonoiduilla öljyllä hoidettujen rottien haavakohdissa noussut eniten. Mikroskooppikuvia tarkastellessa otsonoiduilla öljyillä hoidetuissa haavoissa oli vähiten tulehduksen merkkejä ja iho oli niissä kaikkein normaalein. Otsonoituja öljyjä luonnehdittiinkin kaikkein parhaiksi ja paremmiksi kuin Framysetiini-antibioottivoidetta.

Onko seesamiöljy sitten todellakin terapeuttisesti tehokkain otsonoitu öljy? Vaikka erityisesti Sienan ylipiston jälkimmäinen eläinkoe siihen viittaakin, se ei kuitenkaan todista vielä mitään. Vertailussa oli mukana ainoastaan kolme eri öljylaatua, ja esimerkiksi otsonoitu auringonkukkaöljy puuttui siitä. Rasvahappokoostumukseltaan seesamiöljy on oliiviöljyn ja auringonkukkaöljyn välissä. Siinä on kutakuinkin yhtä paljon oleiini- ja linoleiinihappoa, kun oliiviöljyn pääasiallinen rasvahappo on oleiinihappo ja auringonkukkaöljyn linoleiinihappo. Sienan yliopiston vertailevassa tutkimuksessa (Valacchi ym. 2013) seesamiöljyn hyvyyden epäiltiin johtuneen sen suuremmasta omega-6:n eli linoleiinihapon pitoisuudesta. Koska auringonkukkaöljyssä tätä happoa on vieläkin enemmän, tämän perusteella auringonkukkaöljy voisi olla jopa vielä tehokkaampaa. Mitään vertailevaa tutkimusta aiheesta ei kuitenkaan ole tehty, mutta lukuisat kliiniset tutkimukset otsonoidulla auringonkukkaöljyllä ovat osoittaneet sen erinomaiseksi. On muuten syytä huomioida, että myös kaakaovoi sisältää varsin paljon linoleiinihappoa, ja se osaltaan saattaa selittää otsonoidun kaakaovoin kohdalla havaittuja vastaavia terapeuttisia vaikutuksia (Sánchez ym. 2011).

Toisaalta kuubalainen tutkimusryhmä teki jo vuosia sitten vertailevan tutkimuksen otsonoidusta oliivi- ja auringonkukkaöljystä (Díaz ym. 2006). Tutkimuksessa verrattiin ainoastaan samanvahvuisten öljyjen antimikrobisia ominaisuuksia, eikä niissä ollut eroja. Antimikrobiset ominaisuudet ovat kuitenkin vain yksi öljyjen terapeuttisista vaikutuksista, eikä useimpien oireiden kohdalla edes tärkein. Niinpä tämäkään tutkimus ei anna ratkaisua kysymykseen öljyjen paremmuudesta.

Fysikaalisilta ominaisuuksiltaan otsonoitu oliiviöljy poikkeaa kuitenkin edukseen. Vahvasti otsonoitaessa se muuttuu kiinteäksi aineeksi, joka kuitenkin sulaa ja leviää kivasti lämpimällä iholla. Auringonkukkaöljy ja seesamiöljy taas muuttuvat tahmeiksi, ja siksi niiden vahvimpia versioita on hyvin ikävä levittää. Tämän vuoksi vahvimpia öljyjä tehdäänkin ainoastaan oliiviöljystä. Monityydyttymättömät rasvahapot myös pilaantuvat herkimmin. Oliiviöljyssä ei ole juuri lainkaan monityydyttymättömiä rasvoja ja kertatyydyttymättömien rasvojen kaksoissidos on niissäkin suurilta osin reagoinut otsonin kanssa. Siksi otsonoitu oliiviöljy säilyy paremmin kuin otsonoitu seesami- tai auringonkukkaöljy. Toki varsinkin seesamiöljyssä on paljon säilyvyyttä parantavia luontaisia antioksidantteja, mutta nekään eivät tee siitä säilyvyydeltään oliiviöljyn veroista. Tämän vuoksi juuri otsonoitu oliiviöljy on valittu erääksi komponentiksi mm. oman yritykseni markkinoimiin kosmeettisiin voiteisiin.

Nykyisen tiedon perusteella onkin mahdotonta sanoa, mikä öljyistä on kaikkein parasta. Hajultaan otsonoitu kaakaovoi on ehdottomasti miellyttävin, mutta kovuutensa vuoksi sitäkin voidaan käyttää korkeintaan voiteiden komponenttina. Seesamiöljy on mielestäni seuraavaksi miellyttävin auringonkukkaöljyn seuratessa perässä. Otsonoitu oliiviöljy lienee taas hajunsa puolesta epämiellyttävin, joskin ne ovat aina makuasioita, eikä juuri mitään otsonoitua öljyä voi sanoa hyväntuoksuiseksi. Hajusteita niihin ei juurikaan lisätä, sillä useimmat testatut hajusteet ovat varsin pian reagoineet öljyjen otsonidien kanssa, jolloin niiden tuoksu katoaa ja vastaavasti öljy menettää tehoaan. Muutamat hajusteet kelpaavat, mutta niitäkin tulisi lisätä hyvin paljon, jotta öljyn ominaishajut peittyisivät. Sen vuoksi olenkin hajustanut ainoastaan otsonoitua sheavoita sisältäviä voiteita, joissa luontainen haju on jo valmiiksi mieto.

Se öljy, mikä on parasta, riippunee siis paljon käyttötarkoituksesta. Kaikkein sitkeimpiin sieni-infektioihin kannattaa käyttää vahvaa tai supervahvaa otsonoitua oliiviöljyä, koska niiden antimikrobiset ominaisuudet ovat erinomaisia ja säilyvyys ja käyttömukavuus niin ikään riittäviä. Myös voiteiden komponenttina otsonoitu oliiviöljy on juuri säilyvyyden vuoksi parempaa kuin seesami- ja auringonkukkaöljy, mutta sekin häviää sheavoille, joka on rasvahappokoostumukseltaan lähellä oliiviöljyä, mutta suuremman steariinihappopitoisuuden vuoksi vieläkin stabiilimpaa. Normaaliöljyissä tilanne on mutkikkaampi. Eläinkokeiden perusteella seesamiöljy oli terapeuttisesti parasta, mutta vertailussa ei ollut mukana auringonkukkaöljyä, jonka linoleiinihappopitosuus on jopa suurempi ja täten tutkijoiden teorian mukaan sen pitäisi olla jopa tehokkaampaa. Toisaalta otsonoitu oliiviöljy ei jäänyt paljoa huonommaksi ja lukuisat kliiniset tutkimukset puhuvat senkin tehon puolesta, joten yhden eläinkokeen perusteella sitä ei missään tapauksessa tule jättää huomiotta. Suomessa paras palaute onkin tullut juuri otsonoidusta oliiviöljystä, joskin on myönnettävä että se on pitkään ollut ainoa laajasti saatavilla oleva tuote. Henkilökohtaisesti uskallan suositella kaikkia vaihtoehtoja, vaikka seesamiöljy onkin hienoinen suosikkini. Jos öljyjä käyttää säännöllisesti, niitä kannattaa vaihdella ja kokeilla sitä mikä itselle olisi mieluisinta. Kaikkea palautetta otetaan mielihyvin vastaan.

Viitteet

Díaz, Maritza F., Rebeca Hernández, Goitybell Martínez, Genny Vidal, Magali Gómez, Harold Fernández, and Rafael Garcés. Comparative Study of Ozonized Olive Oil and Ozonized Sunflower Oil. Journal of the Brazilian Chemical Society 17(2): 403-407, 2006. Link

Pai, S A, S A Gagangras, S S Kulkarni, and A S Majumdar. Potential of Ozonated Sesame Oil to Augment Wound Healing in Rats. Indian Journal of Pharmaceutical Sciences 76(1): 87-92, 2014. Link

Sánchez, Yaima, Maritza F. Díaz Gómez, Hernández Frank, Dayana Gil, and Gastón García. Antioxidant Effects of an Ozonized Theobroma Oil Formulation on Damaged-Inflammatory Rat Skin. Grasas Y Aceites 62(1), 105-110, 2011. Link

Valacchi, Giuseppe, Yunsook Lim, Giuseppe Belmonte, Clelia Miracco, Iacopo Zanardi, Velio Bocci, and Valter Travagli. Ozonated Sesame Oil Enhances Cutaneous Wound Healing in SKH1 Mice. Wound Repair and Regeneration 19(1): 107-115, 2011. Abstract

Valacchi, G., I. Zanardi, Y. Lim, G. Belmonte, C. Miracco, C. Sticozzi, V. Bocci, and V. Travagli. Ozonated Oils as Functional Dermatological Matrices: Effects on the Wound Healing Process Using SKH1 Mice. International Journal of Pharmaceutics 458(1): 65-73, 2013. Abstract