January 4, 2004 - Miika Sallinen

Otsonoitu auringonkukkaöljy päihitti tehollaan kaikki antibiootit

Aivan äskettäin ilmestyi Inflammopharmacology-lehdessä tutkimus (Rodrigues ym. 2004) otsonoidusta auringonkukkaöljystä. Tutkimus käsitteli Bioperoxoil kauppanimellä tunnettua otsonoitua auringonkukkaöljyä, joka on varsin vastaavaa kuin tunnetumpi kuubalainen Oleozon®. Otsonoitujen öljyjen antiseptiset ominaisuudet niin sieniä kuin bakteereitakin vastaan ovat olleet hyvin tunnettuja jo 1930-luvulta lähtien (Harada 1934, Stevens 1936, Streichsbier 1982, Sechi ym. 2001). Niiden tehokkuudesta mm. haavojen ja iho-oireiden hoitajana on myös ilmestynyt lukuisia tutkimuksia niin eläimillä (Sanchez ym. 1998) kuin ihmisilläkin (Matsumoto ym. 2001, Menéndez ym. 2002). Tämä uusi tutkimus oli kuitenkin sikäli poikkeuksellinen, että siinä otsonoidun auringonkukkaöljyn tehoa verrattiin tunnettuihin ja yleisesti käytössä oleviin antibiootteihin. Vastaavaa yhtä montaa eri antibioottia käsittelevää vertailevaa tutkimusta ei liene aikaisemmin suoritettu.

Tutkimus oli kaksiosainen. Ensimmäinen osa oli puhdas laboratoriokoe, joka oli yksinkertaisuudessaan seuraavanlainen: Petrimaljoihin tehtiin agarpohjaiset (3 %) bakteeri- ja sieniviljelmät. Viljelmät altistettiin joko otsonoidulle öljylle tai eri antibiooteille. Viljelmistä analysoitiin niiden alueiden läpimitat, joissa bakteeritoiminta oli lakannut merkittävästi. Toisin sanoen mitä suurempi läpimitta, sitä tehokkaampi lääke.

Toisessa osassa tutkittiin koe-eläimillä aineiden haavan arpeutumisominaisuuksia. Tutkimuksessa käytettiin urospuolisia rottia, jotka jaettiin viiteen viiden eläimen ryhmiin. Kolmea rottaryhmää hoidettiin eri menetelmillä seuraavasti. yksi ryhmä sai lumelääkkeenä pelkkää otsonoimatonta auringonkukkaöljyä. Toisen ryhmän rottia hoidettiin neomysiini-klosteboli antibioottiyhdistelmällä. Kolmatta ryhmää hoidettiin otsonoidulla Bioperoxoil® auringonkukkaöljyllä. Näiltä ryhmiltä tarkasteltiin keinotekoisesti aiheutettujen haavojen arpeutumisnopeutta. Haavoihin oli istutettu S. aureus -infektio.  Loput kaksi rottaryhmää saivat joko otsonoitua tai otsonoimatonta auringonkukkaöljyä, ja niille tehtiin myöhemmin kudosopilliset tutkimukset.

Tulokset olivat erinomaisia. Ensinnäkin Bioperoxoil oli erittäin tehokas kaikkia tutkittuja sieniä ja bakteereita vastaan. Herkkyysjärjestys oli seuraava: S. aureus (sekä MRSA että MSSA), C. albicans, P. aeruginosa, E. coli, S. typhimurium ensin mainitun ollessa kaikkein herkin. Kun otsonoitua öljyä verrattiin muihin antibiootteihin, tulokset olivat suorastaan hämmästyttäviä. Otsonoitu öljy oli kaikissa tapauksissa ylivoimaisesti tehokkaampi kuin yksikään antibiooteista. Tulokset on lyhyesti taulukoitu seuraavassa:

Parasta näissä tuloksissa on se, että otsonoitu öljy ei ole pelkästään tehokkaampaa, vaan on erittäin todennäköistä, etteivät bakteerit kykene kehittymään niille vastustuskykyisiksi. Tämä on erityisen tärkeää varsinkin nykyaikana, kun MRSA:n kaltaiset antibiooteille vastustuskykyiset bakteerit aiheuttavat vakavia tartuntoja sairaalaolosuhteissa.

Otsonoitujen öljyjen erinomaiset haavojen parantamisominaisuudet ovat myös huomioonotettava näkökulma. Rotille tehtiin aluksi halkaisijaltaan kuusimilliset haavat selkäosaan, jotka infektoituneina laajenivat nopeasti kahdeksanmillisiksi. Vuorokauden kuluttua haavoja alettiin hoitaa ryhmästä riippuen joko lumelääkkeellä, antibiooteilla (neomysiini-klosteboli -yhdistelmä) tai otsonoidulla Bioperoxoil auringonkukkaöljyllä. Hoitoja annettiin joka päivä viikon ajan.

Otsonoitu öljy oli tässäkin tapauksessa ylivertainen. Lumelääkettä saaneet haavat alkoivat parantua vasta noin viiden vuorokauden päästä, ja viikon kuluttua niiden halkaisija oli pienentynyt vain 6,5 millimetriin. Antibioottiyhdistelmä oli jo selvästi parempaa, mutta viiden päivän kuluttua haavan läpimitta oli silti keskimäärin noin 6 milliä ja viikonkin päästä vielä noin 4 mm. Otsonoidulla öljyllä hoidettujen rottien haavat paranivat kaikkein nopeimmin. Viiden päivän kuluttua niiden halkaisija oli reilu kolme millimetriä ja viikon kuluttua vain reilun millin.

Tutkimuksensa lopussa tutkijat toteavat, että otsonoidulla Bioperoxoil auringonkukkaöljyllä on potentiaalista tulehdusta estävää vaikutusta ja arpeutumista edistävää vaikutusta, ja että sitä voisi käyttää useisiin kliinisiin infektioihin. Tämä pitää varmasti paikkansa, mutta milloin lääketehtaat hyväksyvät aineen, jolla ei voi tehdä suuria voittoja? Otsonoituja öljyjä on hyvin halpa tuottaa, eikä niitä voi patentoida. Toivon mukaan ne otetaan silti laajempaan käyttöön mahdollisimman nopeasti.

Viitteet

Harada, Taichi, Olive oil ozonide and its fungicidal quality. Bulletin of the Chemical Society of Japan 9: 192-197, 1934.

Matsumoto, Akiyo; Shotaro Sakurai; Nariko Shinriki; Shigeru Suzuki & Toshiaki Miura, Therapeutic Effects of Ozonized Olive Oil in the Treatment of Intractable Fistula and Wound after Surgical Operation. Teoksessa: Proceedings of the 15th Ozone World Congress, 11th – 15th September 2001, Medical Therapy Conference (IOA 2001, Ed.), Speedprint Macmedia Ltd, Ealing, London, UK, 2001.

Menéndez, S.; L. Falcón; D. R. Simón & N. Landa, Efficacy of ozonized sunflower oil in the treatment of tinea pedis. Mycoses 45: 329-332, 2002. (abstract)

Rodrigues, Kamila Leite; Claudia Catellani Cardoso; Lucelia Regina Caputo; Jose Carlos Tavares Carvalho; Joao Evangelista Fiorini & Jose Mauricio Schneedorf. Cicatrizing and antimicrobial properties of an ozonized oil from sunflower seeds. Inflammopharmacology 12: 261-270, 2004.

Sánchez, Alejandro; Pedro Díaz; Gloria Rodríguez; Elizaberh Leyva; Elena Díaz & Luis Borrego, Acción del aceite ozonizado sobre la cicatrization de heridas de piel en animales de experimentación.Revista CENIC Ciencias Biológicas 29: 181-184, 1998.

Sechi, L. A.; I. Lezcano; N. Nunez; M. Espim; I. Dupré; A. Pinna; P. Molicotti; G. Fadda & S. Zanetti, Antibacterial activity of ozonized sunflower oil (Oleozon). Journal of Applied Microbiology 90: 279-284, 2001. (abstract)

Stevens, Franklin A., The Bactericidal and Photochemical Properties of Irradiated Cod Liver Oil and an Ozonide of Olive Oil. Journal of Bacteriology 32: 47-56, 1936.

Streichsbier, von F.; H. Rainbauer; J. Washüttl; G. Kroyer; I. Steiner & N. Winker, Mikrobiologische Untersuchungen an ozonisiertem Olivenöl. Fette Seifen Anstrichmittel 84: 204-308, 1982.