December 28, 2004 - Miika Sallinen

Otsonoidut öljyt – varteenotettava vaihtoehto ihon sienitautien hoitoon

Lääketieteessä käytettävät otsonoidut öljyt valmistetaan otsonoimalla oliivi- tai auringonkukkaöljyjä. Otsonoitaessa tällaista öljyä useiden päivien ajan, se alkaa muuttua. Ensiksi se sen väri alkaa kadota, sitten se vaahtoutuu ja tulee lopulta geelimäiseksi. Tällainen öljy säilyy kylmässä jopa vuosikausia, mikä tekee siitä erinomaisen otsonihoitomenetelmän erityisesti erilaisiin ihotauteihin. Öljy itsessään ei sisällä otsonia lainkaan, sillä joutuessaan kosketuksiin tyydyttymättömien rasvojen kaksoissidosten kanssa, se reagoi välittömästi muodostaen erilaisia otsinideja, aldehydejä, peroksideja ja hydroperoksideja. Nämä ovat suurelta osin samoja tuotteita, joita myös otsoni muodostaa joutuessaan kosketuksiin solujen kanssa. Otsonin tavoin myös näillä öljyillä on vahvat antiseptiset ominaisuudet, ja ne tappavat tehokkaasti bakteereita, viruksia ja sieniä.

Käyttökelpoisimmat sovellutukset lienevätkin erityisesti sienitautien hoidossa, joihin lääketieteellä ei ole tarjota yleispätevää ja tehokasta hoitoa. Sisäisesti käytettävien sienilääkkeiden käyttö aiheuttaa yleisesti mahavaivoja, mutta niiden tehosta ei silti ole takeita. Esimerkiksi kolmen kuukauden kuuri terbinafiilia parantaa joka toisen ja puolen vuoden kuuri flukonatsolia parantaa joka kolmannen. Nestemäisen tiokonatsolin ja kynsilakkana käytettävän amorolfiinin tehoista ei taas ole senkään verta näyttöä. Tämän vuoksi uudet toimivat hoitomenetelmät olisivat varmasti tervetulleita. Useiden tutkimusten perusteella otsonoidut öljyt näyttävät toimivalta vaihtoehdolta.

Epidermofytiaan – joka on ihon hilseilyä ja rakkuloita aiheuttava ihosienisairaus – otsonoitu auringonkukkaöljy on ollut hyvin tehokasta. Esimerkiksi kuubalaisessa Carlos J. Finlayn sotilassairaalassa suoritetussa tutkimuksessa (Falcón ym. 2000) 257 potilaasta 227 parani täysin siveltyään oirealueelle otsonoitua auringonkukkaöljyä kahdesti päivässä kuuden viikon ajan. 26 muullakin tila koheni merkittävästi, ja ainoastaan kolmeen potilaaseen hoito ei tehonnut. Tulos oli ällistyttävän hyvä, kun huomioi potilaiden olleen sotilaita, jotka ovat poikkeuksellisen usein alttiita tämänkaltaisille sieni-infektioille.

Vastaavia tuloksia on saatu myös tutumman sienisairauden, eli jalkasilsan hoidossa. Esimerkiksi vuonna 2002 Mycoses-lehdessä julkaistiin tutkimus (Menéndez ym.), jossa otsonoidun auringonkukkaöljyn tehoa verrattiin tunnettuun ketokonatsolivoiteeseen (NizoralÒ). Molemmissa ryhmissä oli sata potilasta, joiden jalkasilsaa hoidettiin voitelemalla sitä kahdesti päivässä kuuden viikon ajan. Alustavasti Nizoral oli hieman tehokkaampaa, sillä sitä saaneista potilaista parani 81 %, kun otsonoidulla auringonkukkaöljyllä parani 75 %. Tilastollisesti erot olivat merkityksettömiä, ja kahdessa yhteensä neljästä sienityypistä otsonoitu auringonkukkaöljy oli parempaa. Myöhemmin tauti uusiutui 4 %:lla Nizoralia käyttäneistä potilaista, mutta otsonoitua auringonkukkaöljyä saaneilla uusiutumista ei havaittu ainoallakaan. Tämän perusteella otsonoitu öljy ei ollut ainakaan huonompi vaihtoehto, mutta kustannuksiltaan takuuvarmasti halvempi.

Sekä epidermofytiasta että jalkasilsasta on tehty myös kattavampia tutkimuksia. Esimerkiksi (Falcón ym. 1998) raportoivat 92 % potilaista parantuneen käytettyään enemmän tai vähemmän säännöllisesti otsonoituja öljyjä kahden vuoden ajan. vertailuryhmän Whitfield-voidetta saaneista tila oli pääosin pysynyt samana, 13 % parani, mutta 33 %:lla tila meni jopa huonommaksi. Samassa tutkimuksessa myös 69 % kynsisilsasta kärsineistä potilaista pääsi kokonaan eroon oireistaan, ja kaikilla muillakin lähes kaikki oireet hävisivät. Kynsisienistä ei liene lyhyempien aikajaksojen kontrolloituja tutkimuksia. Kuitenkin esimerkiksi saksalaiset lääkäri Siegfried Rilling ja Renate Viebahn kirjoittivat kirjassaan The Use of Ozone in Medicine jo vuonna 1987 keinosta, joka toimii nopeasti ja tehokkaasti: Siteeseen imeytetään otsonoitua oliivi- tai auringonkukkaöljyä ja teipataan se lääketeipillä kynnen ympärille yön yli. Jo yhden yön käsittely voi olla riittävää, mutta toki hoito on myös helppo uusia tarvittaessa.

Ja sitten omiin kokemuksiin. Annoin hiljattain eräälle kynsi- ja jalkasilsasta kärsineelle tutulleni otsonoitua auringonkukkaöljyä sisältävää Elite Protect Cream –voidetta. Hän käytti sitä varsin epäsäännöllisesti, mutta hoito tehosi joka tapauksessa nopeasti. Aiemmin eräs sairaanhoitaja oli kysynyt minulta neuvoa häntä vaivanneeseen kynsisieneen. Hän oli kärsinyt myös syylistä, joihin parantamiseen olin antanut 35 % vetyperoksidiliuosta (vetyperoksidi on otsonin ensimmäinen reaktiotuote vesiliuoksessa, ja sillä on monia samoja vaikutuksia kuin otsonilla). Suosittelin häntä laimentamaan ko. liuosta esim. Aloe vera –geeliin ja käyttämään sitä otsonoidun öljyn tavoin. Jälkimmäinen ohje unohtui, ja tämä hoitaja testasi kauhukseni 35 % vahvasti hapettavaa vetyperoksidia kynsisieneensä. Onni onnettomuudessa oli, ettei henkilö ollut herkkänahkainen, joten iho muuttui hetkellisesti valkoiseksi palautuen ennalleen muutamassa minuutissa. Kynsisieni sai sen sijaan kyytiä, ja vaikka jälkeenpäin parissa kynnessä on uusiutumista sittemmin havaittu, se on nopeasti saatu taas poistumaan. Tällä kertaa suosittelin vähintään kymmenen kertaa laimeampaa seosta, jota käytetään esimerkiksi haavojen puhdistusaineena.

Nainen itse oli tuloksista äärimmäisen hämmästynyt. Vaiva oli vaivannut häntä vuosikausia, eikä mikään ollut tehonnut. Hän työskenteli Hyksissä sairaanhoitajana, ja oli moneen kertaan lääkärien kanssa valitellut, että näiden oireiden kanssa ollaan helisemässä. Otsonoitu öljy on halpa hoitokeino – laimea vetyperoksidiliuos lähes ilmainen. Kumpaakaan ainetta ei voi patentoida, joten ne lienevät liian yksinkertaisia suurvoittoja tavoittelevalle lääketeollisuudelle. Tämä ei kuitenkaan saa estää tehokkaan hoitokeinon leviämistä. Otsonoituja auringonkukkaöljyjä on saatavilla myös Suomessa. Varsinaisia lääkinnällisiä öljyjä on ollut saatavilla vuoden 2006 alusta ja Italialaisia Elite-merkkisiä öljyjä tuodaan maahan, ja niitä myydään lähinnä pyöräilyliikkeissä. Yhteystietoja löytyy täältä. Sienitauteihin paras öljy lienee Energy oil, mutta varsinkin herkkäihoiset voivat aloittaa rasvaisemmalla Protect Creamilla. Näitä öljyjä myydään lähinnä urheilijoille lämmittelyyn, hierontaan ja erilaisten urheiluvammojen, kuten hiertymien hoitoon. Jokaisessa tuotteessa on teksti: Cosmetic product, no therapeutic action. Tätä ei mielestäni pidä säikähtää. Öljyillä on terapeuttista vaikutusta – sitä en epäile – mutta mikäli valmistaja ei ole sitä kalliissa kokeissa testannut, sellaista ei saa väittää. Siksi tuotteet myydään kosmetologisina tuotteina pyöräilyliikkeissä. Haavojen puhdistukseen saatavaa 3 % vetyperoksidia saa esimerkiksi apteekeista ja muita vetyperoksidituotteita vaikkapa Suomen happituotteesta.

Lisäys 20.8.2006.

VAROITUS: Elokuun 2006 alussa minuun otti yhteyttä muuan naisihminen, joka vastoin varoitusta oli kokeillut 35 % vetyperoksidia jalkasieneen. Se aiheutti pinnan vaalenemista, joka katosi pian (tämä on tavallista eikä sellaisenaan vaarallista). Myöhemmin silsa levisi ja jalkaan ilmestyi outoja hermokipuja, jotka levisivät ympäri kehoa. Minä, eivätkä naisen lääkäritkään usko vetyperoksidin aiheuttaneen niitä, mutta joka tapauksessa nämä hyvin kivuliaat krooniset oireet alkoivat samanaikaisesti. On tietysti mahdollista, että liian vahva liuos hajotti ihoa ja sitä kautta jokin infektio saattoi levitä kehoon. Joka tapauksessa kyseessä on vetyperoksidin väärinkäyttö, jolla ei ole mitään tekemistä otsoni- tai vetyperoksiditerapian kanssa. Tapaus on asianosaiselle hyvin ikävä, ja vastaavien välttämiseksi suosittelen ehdottomasti käyttämään otsonoituja öljyjä vetyperoksidin sijaan. Ne ovat tutkittuja, turvallisia, imeytyvät tehokkaammin, ja niitäkin on nykyään helposti saatavilla.

Viitteet:

Falcón, Leopoldina; Silvia Menéndez; Ramón Daniel;Enrique Garbayo; Sonia Moya & Marlene Abreu, Aceite ozonizado en Dermatología. Experiencia de 9 años. Revista CENIC Ciencias Biológicas 29: 192-195, 1998.

Falcón, Leopoldina; Ramón Daniel; Silvia Menéndez; Niurka Landa & Sonia Moya, Solución para la epidermofitosis de los pies en integrantes de las fuerzas armadas revolucionarias. Revista Cubana de Medicina Militar 29: 98-102, 2000. (PDF)

Menéndez, S.; L. Falcón; D. R. Simón & N. Landa, Efficacy of ozonized sunflower oil in the treatment of tinea pedis. Mycoses 45: 329-332, 2002. (abstract)

Rilling, Siegfried & Renate Viebahn, The Use of Ozone in Medicine. Karl F. Haug Publishers, Heidelberg, 1987, s. 131-132.