February 14, 2005 - Miika Sallinen
Otsoniterapialla estettiin sisplatiini-sytostaatin sivuvaikutuksia rottakokeissa
Sisplatiini on tehokas sytostaatti eli kemoterapeuttinen lääke, jota käytetään usean syöpätyypin (esim. pään ja niskan syövät, kivessyöpä, munarauhasen syöpä ja rintasyöpä) hoidossa. Valitettavasti jopa kolmannekselle sisplatiinia saaneista potilaista kehittyy akuutti munuaisvaurio. Tämä aiheuttaa mm. heikentynyttä verenvirtausta munuaisissa sekä kudosvaurioita munuaistiehyiden soluissa. Tämä sisplatiinin aiheuttama myrkyllisyys taas altistaa soluja apoptoosille eli kontrolloidulle itsemurhalle, vähentää proteiinisynteesiä, lisää solupintojen peroksidaatiota (vapaiden radikaalien aiheuttamia vaurioita), mitokondrion toimintahäiriöitä ja DNA-vaurioita. Nämä kaikki ovat seurausta reaktiivisten happilajien muodostumisesta, joka aiheuttaa hapettavia munuaisvaurioita.
Periaatteessa tällaisia vaurioita voidaan vähentää riittävällä määrällä antioksidantteja. Kuubalaiset tutkijat olivat jo aiemmin havainnollistaneet, miten etukäteen annetuilla otsonihoidoilla voitiin estää keinotekoisen iskemian aiheuttamia munuaisvaurioita (Olen käsitellyt tätä mm. kirjassani s. 124–125). Otsonihoidot pakottavat elimistön sopeutumaan reaktiivisiin happilajeihin. Pieninä kerta-annoksina ne eivät kuitenkaan aiheuta vaurioita, mutta tehostavat suojausmekanismeja, kuten entsymaattisten antioksidanttien tuotantoa. Tämän vuoksi kuubalaiset tutkijat (Borrego ym.2004) päättivät tutkia, voisiko samalla tavoin suojata rottien munuaisia myös sisplatiini-sytostaatin aiheuttamilta vaurioilta.
Tutkimusta varten rotat jaettiin useisiin eri ryhmiin seuraavasti:
- kontrolliryhmän rottia ei käsitelty mitenkään.
- ryhmän rottia hoidettiin pelkällä hapella päivittäin 15 päivän ajan.
- ryhmän rottia hoidettiin happi/otsoniseoksella (1,1 mg/kg) suolihuuteluina päivittäin 15 päivän ajan.
- ryhmän rottia hoidettiin hapella, kuten 2. ryhmäläisiä, jonka jälkeen ne saivat haitallisen annoksen sisplatiinia.
- ryhmän rottia ei hoidettu mitenkään, mutta hekin saivat sisplatiinia.
- ryhmän rottia hoidettiin happi/otsoniseoksella (0,36 mg/kg), jonka jälkeen ne saivat haitallisen annoksen sisplatiinia.
- kuten 6-ryhmäläisiä, mutta rotat saivat suurempia otsoniannoksia (0,72 mg/kg).
- kuten 7-ryhmäläiset, mutta rotat saivat suurempia otsoniannoksia (1,1 mg/kg).
- kuten 8-ryhmäläiset, mutta rotat saivat yhä suurempia otsoniannoksia (1,8 mg/kg).
- kuten 9-ryhmäläiset, mutta nämä rotat saivat kaikkein suurimmat otsoniannokset (2,5 mg/kg) päivittäin ennen sisplatiinimyrkytystä.
Tulokset olivat mielenkiintoisen paljastavia. Ensinnäkin otsoniterapia tehosti rottien antioksidanttisuojausta varsinkin 7. ja 8.ryhmän rotilla, jotka saivat terapeuttisen otsoniannoksen. Yleisesti ottaen 6. ryhmän rotien otsoniannos oli liian pieni terapeuttisiin vaikutuksiin ja 9.ja 10. ryhmässä se taas oli jo myrkyllisen suuri aiheuttaen haittavaikutuksia.
Sopivan otsoniannoksen (7. ja 8. ryhmät) saaneiden rottien antioksidanttien määrät pysyivät kutakuinkin normaaleina, kolmeen kontrolliryhmään verrattuna (1., 2. ja 3. ryhmät). Itse asiassa tärkeimmän entsymaattisen antioksidantin, superoksididismutaasin (SOD), määrät jopa hieman kasvoivat, vaikka muutos ei ollut tilastollisesti merkittävää. Sen sijaan glutationi-peroksidaasin (GSH-Px) ja pelkistyneen glutationin (GSH) määrät olivat jopa kontrolliryhmiä suurempia. Katalaasin määrä taas pysyi kontrolliryhmän tasolla tai laski hieman.
Näiden perusteella voidaan todeta, että sopivan otsonialtistuksen ansiosta antioksidanttijärjestelmä stimuloitui, ja niiden määrät olivat joko normaaleja tai jopa suurempia kuin kontrollirotilla, vaikka otsonia saaneet rotat olivatkin saaneet sisplatiinimyrkytyksen. Sitä vastoin 5. ryhmän rotilla, jotka eivät saaneet hoitoa, mutta saivat sisplatiinia, antioksidanttisuojaus putosi merkittävästi kaikkien tutkittujen entsymaattisten antioksidanttien osalta. Tämä näkyi myös lipidien peroksidaatiossa, joita tutkittiin mittaamalla TBARS-yhdisteiden määriä. Pelkän sisplatiinimyrkytyksen saaneilla 5-ryhmäläisillä ne yli kaksinkertaistuivat kontrolliryhmään verrattuna, mutta esimerkiksi 8-ryhmäläisillä määrät eivät poikenneet kontrolliryhmistä, vaikka nämäkin rotat olivat lopulta saanet sisplatiinimyrkytyksen.
Kudosopilliset vauriot osoittivat aivan samaa. Mikroskooppikuvat paljastivat, miten pelkän sisplatiinimyrkytyksen saaneiden rottien munuaistiehyissä oli selkeitä kuolioalueita. Esimerkiksi otsonia saaneilla 8-ryhmäläisilläkin näitä oli, mutta vain hieman, eikä se poikennut merkittävästi kontrollirotista, joita ei myrkytetty. Sen sijaan kaikkein suurimmat otsoniannokset (9. ja 10. ryhmä) ei suojannut vaurioilta.
Tämä tutkimus oli kaiken kaikkiaan hyvin valaiseva. Ensinnäkin siinä määriteltiin sisplatiinin aiheuttamien munuaisvaurioiden mekanismeja, joka näyttää johtuvan heikentyneestä antioksidanttisuojauksesta. Lisäksi tutkimus toi ilmi, miten tämän suojauksen heikentymistä voidaan estää asianmukaisella otsonihoidolla, kun otsonia annetaan terapeuttinen määrä säännöllisesti etukäteen. Tutkijoiden mukaan nämä rottakokeet antavatkin ymmärtää, että otsonin käyttö alhaisina annoksina voi parantaa sisplatiinin aiheuttamia munuaisvaurioita.
Sinänsä tulos ei ole yllättävä. Otsoniterapia on jo useissa kliinisissä tutkimuksissa osoittanut käyttökelpoisuutensa vähentämään niin sytostaattien kuin sädehoidonkin sivuvaikutuksia ja parantamaan syöpäpotilaan hoitoennustetta. Olen käsitellyt näitä tauteja tältä sivulta aukeavasta linkistä. Kaikesta huolimatta tämäkin tutkimus on erittäin tervetullut, ja toivottavasti senkin tarjoamat tulokset helpottavat otsoniterapian hyväksymistä yleisempään käyttöön – ei pelkästään syöpähoidoissa, vaan myös monissa muissakin taudeissa.
Viite
Borrego, Aluet; Zullyt B. Zamora; Rcardo González; Cheyla Romay; Silvia Menéndez; Frank Hernández; Teresita montero & Enys Rojas, Protection by ozone preconditioning is mediated by the antioxidant system in cisplatin induced nephrotoxicity in rats, Mediators of Inflammation 13: 13-19, 2004. (abstract)
