February 6, 2008 - Miika Sallinen

Otsoniterapia paransi jäniksiä pahanlaatuisista syöpäkasvaimista

Ne henkilöt, jotka ovat viimeisen kahden vuoden aikana olleet kuuntelemassa luentojani, saattavat muistaa niissä esitettyjä kuvia eläinkokeista syövänhoidoista. Kuvat ovat koskeneet jänisten korvaan istutettuja kasvaimia, joita sittemmin oli hoidettu otsoniterapialla. Sain kuvat tutkimusta johtavalta tri Siegfried Schulzilta, joka toimii saksalaisen Marburgin yliopiston eläinlääketieteen professorina. Schulz lähetti kuvat minulle pääsiäistervehdyksenä keväällä 2006, ja kertoi niiden esittävän alustavia tuloksia jänisten VX2 karsinooman hoidosta otsonilla. Tuolloin useampaakin jänistä oli hoidettu koemielessä, ja osa oli selviytynyt täysin neljän vuoden pitkäaikaisseurannassakin. Näiden alustavien tulosten rohkaisemana he olivat aloittaneet tasokkaamman kontrolloidun tutkimuksen teon, joka tuolloin oli kuitenkin kesken. Professori Schulz lupasi kuitenkin informoida minua heti, kun tulokset julkaistaan. Tämä tapahtui 25. tammikuuta, jolloin tutkimusartikkeli lisättiin International Journal of Cancer –lehden sivuille. Se julkaistaan lähitulevaisuudessa myös paperiversiona kyseisessä lehdessä.

VX2 karsinooma kuuluu levyepiteelikarsinoomiin. Varsinkin pään ja niskan alueella esiintyvinä, tällaisilla syövillä on hyvin korkea kuolleisuusaste niin ihmisillä kuin eläimilläkin. Syöpä leviää nopeasti lähimpään imusolmukkeeseen ja lähettää tehokkaasti etäpesäkkeitä. Syöpä itsessään osaa hyvin pakoilla ihmisen immuunijärjestelmän hyökkäystä.

Tutkimukseen otetuista jäniksistä 41 jaettiin kolmeen ryhmään. Ne nukutettiin ja syöpäsolususpensiota injektoitiin suoraan valtimoon sekä korvan keskikolmannekseen sisäpinnalle. Kasvainten annettiin kasvaa 14 vuorokautta. Tämän jälkeen eri ryhmän jäniksiä alettiin hoitaa eri tavoin. Ensimmäisessä ryhmässä (otsoniryhmä, 14 jänistä) jänikset nukutettiin lyhytaikaisesti ja ne saivat happi-otsoniterapiaa, jossa erityisellä katetrilla johdettiin otsonia jänisten vatsakalvon sisään ja huuhdeltiin vatsakalvon sisäosia otsonikaasulla. Otsonin pitoisuus oli 50 mg/l ja sitä annettiin kerrallaan 80 ml jokaista jäniksen painokiloa kohden. Tämä toistettiin päivittäin viiden päivän ajan. Toisessa ryhmässä (happiryhmä, 13 jänistä) jänikset saivat täsmälleen saman käsittelyn, mutta käytetyssä huuhtelussa ei kuitenkaan ollut mukana otsonia, vaan pelkkää puhdasta lääkehappea. Kolmannessa ryhmässä (plaseboryhmä, 14 jänistä), jänikset käsiteltiin niin ikään samalla tavalla nukutukset ja puudutukset mukaan lukien. Lisäksi jäniksiin asennettiin otsonihuuhtelulaitteisto, mutta mitään huuhtelutoimenpidettä ei tehty. Lisäksi jäniksiä lääkittiin mm. puudutusaineilla ja verenvuotoa tyrehdyttävillä lääkkeillä kasvainistutusten jälkeen, jotta ne eivät kärsisi turhaan tai kuolisi ennenaikaisesti tulehduksiin. Näiden oheislääkitysten osalta eri ryhmien jänikset eivät poikenneet toisistaan.

Jäniksiä seurattiin 90 päivän ajan, ja mikäli ne vielä tuolloin olivat hengissä, ne luokiteltiin pitkäaikaisselviytyneiksi. Ylivoimaisesti parhaat tulokset havaittiin otsoniterapiaa saaneilla jäniksillä, joista selviytyi 7/14 eli 50 % jäniksistä, ja yhtä lukuun ottamatta niiden kasvain oli kadonnut täydellisesti.  Pelkkää happikäsittelyä saaneista selvisi 3/13 eli 23,1 % ja täysin lumeoperoiduista jäniksistä vain 1/14 eli 7,1 %. Vaikka otsoniryhmän ja happiryhmän välillä ero olikin selvä, se ei aivan ollut tilastollisesti merkittävä (p = 0,0559). Sen sijaan otsoniryhmän ja lumeryhmän ero oli selvästi merkittävä (p = 0,0243). Otsonin ylivertaisuus näkyi silti parhaiten keskimääräisenä elinaikana, sillä kuolleistakin jäniksistä suuri osa kuoli vasta seurantajakson loppuvaiheessa, ja keskimääräinen hengissäpysymisaika oli 87,5 päivää. Tässä laskelmassa pitkäaikaisselviytyneet lasketaan 90 vuorokauden ikäisiksi, joten keskiarvo oli hyvin lähellä maksimia. Happiryhmässä jänikset selvisivät keskimäärin 51 päivää ja lumeryhmässä 47,5 päivää, joten näillä syöpä tappoi huomattavasti nopeammin.

Tutkimuksessa oli mukana havainnollistava kuvasarja, jota en tekijänoikeuspykälien vuoksi voi valitettavasti esittää tässä. Kuvasta kuitenkin erottaa, miten selviytyneillä jäniksillä ulkoiset korviin istutetut kasvaimet katosivat kokonaan, ja 90 päivän kuluessa niistä oli jäljellä vain hyvin mitätön arpi. Lisäksi tämäntyyppinen syöpä lähettää etäpesäkkeitä myös erityisesti keuhkoihin, joista otettiin tietokonetomografiakuvat. Ne jänikset, joilla kasvain oli kadonnut korvasta, olivat myös etäpesäkkeet kadonneet keuhkoista.

Tutkimuksessa oli toinen pienempi osa, jossa käytettiin otsonia saaneita selviytyneitä jäniksiä. Kuusi jänistä hoidettiin uudelleen otsonilla edellä mainitulla menetelmällä. Sitten jäniksiin istutettiin kasvaimet niin ikään vastaavalla tavalla. Kolmelta jänikseltä kuitenkin nujerrettiin immuniteetti deksametasonilla ja syklosporiini A:lla. Näille jäniksille kehittyi nopeasti tappavia kasvaimia etäpesäkkeineen, kun taas ilman immuniteetin nujerrusta jänikset selvisivät jälleen.

Hoidon turvallisuuden tutkimiseksi jäniksiltä otettiin otsoniterapian aikana myös verinäytteitä, joista analysoitiin useita eri parametreja. Ainoastaan valkosolujen kokonaismäärä nousi jonkin verran otsonia saaneilla jäniksillä, mutta muuten kaikki mitatut arvot pysyivät täysin normaalin fysiologisen vaihteluvälin sisällä. Otsoniterapian jälkeen jänisten paino putosi hiukan muihin jäniksiin verrattuna (mahdollisesti lisääntyneen aineenvaihdunnan vuoksi, MS:n huomautus), mutta sekin oli palautunut muiden jänisten tasolle 42 päivän kuluttua.

Tutkijat itse pitivät tuloksia erittäin mielenkiintoisina. 19 päivää kasvainten istutusten jälkeen kaikilla jäniksillä esiintyi pieniä rakeita keuhkoissa, jotka olivat alkavia etäpesäkkeitä. Otsoniterapiaa saaneilla jäniksillä nämä rakeet katosivat täysin, ja niinpä tutkijat toteavatkin, ettei hoitomuoto pelkästään ennaltaehkäise syövän syntyä, vaan parantaa jo syntyneet etäpesäkkeet. Hoitomuotoa pidettiin turvallisena, esimerkkinä mainittiin, miten aiemmin julkaisemattomassa pilottitutkimuksessa selviytyneet jänikset olivat hengissä vielä viiden vuoden jälkeen, eikä niillä ole havaittu myöhempiä hoidoista tulleita oireita. Niinpä tämä hoitomuoto näyttääkin olevan hyvin lupaava uusi syövänhoitokeino. Tutkijat totesivat kuitenkin selventävien lisätutkimusten olevan kaivattuja, ennen kuin hoitomuodosta aletaan tehdä kliinisiä kokeita ihmispotilaille.

Itse henkilökohtaisesti pidän hoitomuotoa äärimmäisen lupaavana. Vaikka ”vain” puolet jäniksistä selvisi otsoniterapian seurauksena, on syytä huomioida hoitojen hyvin vähäinen määrä. Jänikset saivat ainoastaan yhden viiden hoidon kuurin viiden päivän aikana. Epäilen, että intensiivisempi ja pitkäaikaisempi kuuri olisi tuonut vieläkin parempia tuloksia. Nämä asiat selviävät lisätutkimuksilla, joita toivon mukaan tämän tutkimuksen innostamina alkaa tulla enemmän.

Viite

Schulz, Siegfried; Ulrich Häussler; Robert Mandic; Johannes T. Heverhagen; Andreas Neubauer; Anja A. Dünne; Jochen A. Werner; Eberhard Weihe & Michael Bette, Treatment with ozone/oxygen-pneumoperitoneum results in complete remission of rabbit squamous cell carcinomas. International Journal of Cancer (Article online in advance of print 2008) Abstract