November 16, 2011 - Miika Sallinen

Otsoniterapia erektiohäiriöiden hoidossa

Erektiohäiriöt ovat vakava seksologinen ongelma erityisesti 40–70 -vuotiaiden miesten keskuudessa. Alle 40-vuotiaillakin jonkinlaisia erektiohäiriöitä esiintyy noin joka viidennellä. Viime vuosina lääkkeiden kehitys on kuitenkin tuonut apua näihin ongelmiin. Suun kautta nautitut fosfodiesteraasien estäjät ovatkin palauttaneet mieskunnon monelle miehelle. Siitä huolimatta minkään lääkkeen teho ei ole auttanut kuin korkeintaan 70 %:iin potilaista. Fyysisten oireiden lisäksi myös psyykkiset tekijät saattavat aiheuttaa erektiohäiriöitä, ja varsinkin näihin tapauksiin lääkehoito tehoaa vain harvoin. Tyypillinen erektiohäiriötä aiheuttava oire on astenia, joka on eräänlaista heikkoutta ja uupumusta, joka johtaa kiinnostuksen puutteeseen. Normaaliin uupumukseen verrattuna se on tilana krooninen, eikä poistu levon jälkeen, vaan vaatii erityistä hoitoa.

Otsoniterapiaa voidaan perustellusti kokeilla erektiohäiriöiden hoitoon. Esimerkiksi verenkiertohäiriöissä hoitomuoto on osoittautunut tehokkaaksi. Monet tutkijat ovat myös noteeranneet rohkaisevia havaintoja muiden tutkimusten yhteydessä. Eräs heistä on italialainen Sienan yliopiston yleisen fysiologian emeritusprofessori Velio Bocci. Kirjassaan Oxygen-Ozone Therapy: A Critical Evaluation, hän kirjoittaa seuraavaa (Bocci 2002, 344):

”Voin vain mainita, että muutamat vaskulopatiaa sairastavat potilaat kertoivat meille, että muutamaan EBOO-hoitokerran jälkeen he havaitsivat aamuisen erektionsa palautuneen. Tämä voi olla aiheutunut parantuneesta happipitoisuudesta ja/tai lisääntyneestä DHEA:n [dehydroepiandrosteroni] erityksestä.”

Monissa otsoniterapiatutkimuksissa on myös havaittu, miten systeeminen otsoniterapia vaikuttaa potilaan psyykkiseen hyvinvointiin. Jo keskimäärin 2-3 hoitokerran jälkeen potilaat huomaavat mielialansa kohentuneen: He ovat hyväntuulisempia, nukkuvat paremmin ja psykofysiologinen astenia vähenee. Juuri tämän vuoksi Ukrainan tieteellisessä tutkimusinstituutissa Odessassa suoritettiin tutkimus (Rotzhkov 2006) otsoniterapian vaikutuksesta erektiohäiriöihin, jotka olivat juuri psyykkistä alkuperää. Tutkimus suoritettiin vertailemalla otsoniterapiaa tunnettuun fosfodiesteraasien estäjään. Vertailulääkkeeksi valittiin vardenafiiliin perustuva tunnettu potenssilääke Levitra, jolla on nopea ja pitkäkestoinen vaikutus ja joka vähentää hetkelliseen suoritukseen liittyvää liiallista stressiä. Tämä on erityisen tärkeää, kun hoidetaan psyykkisistä syistä johtuvia erektiohäiriöitä.

Tutkimuksessa oli mukana 54 iältään 24–45 -vuotiasta erektiohäiriöistä kärsivää miestä. Heidän erektiohäiriönsä vaihteli lievästä kohtalaiseen. Vaivan aste määriteltiin laskemalla yhteen ne pisteet, joita potilaat saivat kuusikohtaisessa kyselytestissä. Testi oli tyypiltään kansainvälisesti käytetty IIEF-testi (International index numbers of erectile function). Tarkasteltavat osa-alueet olivat erektion voimakkuus, elimen toiminta, seksuaalinen halukkuus, tyytyväisyys seksiin ja kokonaisvaltainen tyytyväisyys. Näiden perusteella määriteltiin vielä hoidon kokonaisvaltainen tehokkuus.

Mukaan huolittiin ainoastaan vapaaehtoisia potilaita, joilla oli kliinisesti todettu psykogeneettistä alkuperää oleva erektiohäiriö, joka johti seksuaaliseen haluttomuuteen. Kaikkien seksuaalinen halukkuus oli heikentynyt, erektio heikentynyt ja seksin määrä vähentynyt. Noin kolmasosa heitä oli lievästi turhautuneita ja loput selvästi turhautuneita tilanteestaan. 85 % miehistä määritteli oireidensa johtuvan enemmän tai vähemmän stressaavasta ja kiireisestä elämästä, kun loput 15 % ei osannut selittää syitä. Kaikki elivät vakituisessa parisuhteessa, joten heillä oli mahdollisuus käydä tutkimus loppuun. Mukaan ei huolittu potilaita, joilla oli muita psyykkisiä oireita, ja esimerkiksi psykoterapiassa käyneet suljettiin ulkopuolelle. Myöskään mitään havaittua vaurioita sukupuolielimissä ei saanut olla. Potilaiden verenkierto määriteltiin doppler-ultraänimittauksilla ja laboratoriokokein varmistettiin että hormonaalinen profiili oli normaali.

Tutkimusta varten potilaat jaettiin kolmeen ryhmään, jotka eivät vaivojen ja ikäjakauman perusteella poikenneet toisistaan merkittävästi. Ensimmäistä ryhmää (13 miestä) hoidettiin levitralla 10 mg:n annoksella aina kun he harrastivat seksiä. Toista ryhmää (10 miestä) hoidettiin yksinomaan otsoniterapialla. Kolmas 31 miehen ryhmä sai molempia hoitoja. Otsoniterapia oli systeemistä otsonihoitoa: Joko suonensisäistä hoitoa fysiologisella otsonoidulla suolaliuoksella tai autohemoterapiana (veren otsonointi ja uudelleeninfusointi kehoon), jolloin kerta annos oli 1,5-2,5 mg otsonia. Vaihtoehtoisesti hoitoa annettiin myös otsonikaasutuksena peräsuoleen, jolloin otsonipitoisuus oli 20-40 mg/l ja kaasun tilavuus 300-500 ml. Hoito suoritettiin minimissään 3-4 päivän välein ja potilaasta riippuen niitä annettiin 7-10 kertaa. Kokonaishoitojakso kesti kaksi kuukautta. Potilaiden tilanne analysoitiin ennen hoitoja, sekä yhden ja kolmen kuukauden kuluttua niiden aloituksesta. Lisäksi kuukausi hoitojakson jälkeen suoritettiin jälkitarkastus.

Tulokset olivat lupaavia. Pelkkää Levitraa saaneilla potilailla havaittiin erektion jonkinasteista voimistumista. Kuitenkin muut tutkitut seikat, kuten seksuaalinen halukkuus ja tyytyväisyys seksielämään pysyivät alhaisina. Vain reilu neljännes potilaista oli hoitotulokseen tyytyväinen. Tulokset olivat myös lyhytaikaisia, sillä kuukausi hoitojakson jälkeen suoritetussa tarkastuksessa arvot olivat palanneet käytännössä ennalleen. Pelkkä otsoniterapia oli jo huomattavasti parempaa. Kaikki tutkitut arvot kohenivat keskimäärin selvästi, ja jopa 60 % potilaista oli hoitotulokseen tyytyväinen. Kaikkein parhaimmat tulokset saatiin kuitenkin otsoniterapian ja levitran yhteishoidolla. Esimerkiksi erektion voimakkuus asteikolla 0-30 nousi keskimäärin arvosta 10,1 arvoon 26,2 ja tulos oli säilynyt samana myös kuukausi hoitojakson jälkeen jälkitarkastuksessa. Kokonaisvaltainen tyytyväisyys seksuaalisiin toimintoihin asteikolla 0-10 nousi arvosta 2,8 arvoon 9,4 eli hyvin lähelle maksimia, ja jälkitarkastuksen aikana oli tapahtunut vain lievää taantumista. 82,3 % tämän ryhmän potilaista oli erittäin tyytyväisiä saamaansa hoitoon. Tulokset on esitetty tarkemmin taulukossa 1.

Taulukko1. Tutkimuksen tulokset eri ryhmissä.

Tutkimuksessa ei myöskään havaittu mitään sellaisia sivuvaikutuksia, jotka olisivat vaikuttaneet hoitojen suorittamiseen. Tutkijat suosittelevatkin otsoniterapiaa tämän tyyppisten erektiohäiriöiden hoitoon, ja neuvovat yhdistämään sen fosfodiesteraasien estäjiin, jolloin saavutetaan paras hoitovaste.

Uudempia tutkimuksia otsoniterapian vaikutuksista erektiohäiriöiden hoitoon on sittemmin ilmestynyt. ISMH:n (International Society of Men’s Health) kongressissa 2010 esitettiin tutkimus, jonka tiivistelmä julkaistiin saman vuoden lokakuussa Journal of Men’s Health -lehdessä. Tutkimus (Pranata 2010) käsitteli Indonesiassa suoritettua tutkimusta 2-tyypin diabeetikkojen erektiohäiriöistä.

Erektiohäiriöt eivät liene se tunnetuin 2-tyypin diabeteksen aiheuttama oheisoire, mutta melko tyypillinen oire joka tapauksessa. Tutkimuksessa oli mukana yhteensä 14 iältään keskimäärin 55-vuotiasta miestä. Diabetes heillä oli ollut noin kuuden vuoden ajan ja siihen liittyviä erektiohäiriöitä vähintään kuuden kuukauden ajan. Heidän ruokavaliotaan kontrolloitiin, ja se sisälsi hyvänlaatuista rasvaa (20-25%), proteiineja (10-15%) ja hiilihydraatteja (60-70%). Ateriat syötiin kolmesti päivässä, eikä lihottavia tai makeutettuja ruokia sallittu. Tämän lisäksi potilaat saivat otsoniterapiaa yhteensä viisi hoitokertaa 10 viikon aikana, eli joka toinen viikko. Lyhyessä tutkimustiivistelmässä ei kerrottu tarkkaan, miten otsoni annosteltiin, vaan että annosteluna oli 27 ug/dl, 60 minuutin ajan. Pitoisuus, hoitoaika ja harvakseltaan annetut hoidot viittaavat EBOO-menetelmään. Siinä potilaan kyynärtaipeen laskimosta johdetaan verta erityiseen laitteeseen, joka otsonoi sen turvallisesti ja sen jälkeen veri infusoidaan takaisin toiseen kyynärtaipeen laskimoon.

Hoitojen tulokset olivat lupaavia. IIEF:n viiden kohdan kyselytestissä erektioon liittyvät arvot kohenivat luvusta 12,55 arvoon 17,57, eli siltä osin hoidon teho vastasi edellisessä ukrainalaistutkimuksessa saatua tehoa. Myös verensokeriarvoissa havaittiin kohenemista, ja ne laskivat keskimäärin 29%. Pitkäaikaista verensokeritasoa kuvaavan sokerihemoglobiinin arvo putosi 24%. Malonidialdehydin pitoisuus putosi peräti 44%, mikä kuvaa oksidatiivisen stressin vähenemistä. Tämä tarkoittaa reaktiivisten happiyhdisteiden vähenemistä ja/tai antioksidanttisuojauksen parantumista, jolla on luonnollisesti suotuisia vaikutuksia potilaiden terveyteen. Näillä muutoksilla on vaikutusta kudosten hapensaantiin, jolloin verisuonten endoteelien toiminta paranee, typpioksidin tuotanto kasvaa, verisuonet laajenevat ja erektio voimistuu.

Vaikka varsinkin jälkimmäinen tutkimus oli hyvin pienimuotoinen, nämä havainnot antavat ymmärtää, että otsoniterapiasta olisi merkittävää hyötyä monista eri syistä johtuviin erektiohäiriöihin.

Viitteet

Bocci, Velio, Oxygen-Ozone Therapy: A Critical Evaluation. Kluwer Academic Publishers, Dordrecht, Netherlands, 2002.

Pranata, Mulyadi Tedja, Ozone therapy in type 2 diabetic erectile dysfunction (A preliminary report). Journal of Men’s Health 7(3): 319-320, 2010. Link

Rozhkov, V. S., [The use of phosphodiesterase inhibitors and ozonetherapy in the treatment of patients with erectile dysfunction]. Klinichna ta eksperimentalna patologiya 5(1): 107-109, 2006. [Written in Russian] Full text PDF