November 23, 2004 - Miika Sallinen

Otsoniterapia aivojen verenvirtauksen tehostajana: alustava tutkimus

Aivojen iskemia eli verenkierron riittämättömyys on vakava tauti, jonka eräs muoto on aivohalvaus. Otsonihoitojen on havaittu parantavan veren virtausta varsinkin hapenpuutteesta kärsivissä raajoissa. Tämän vuoksi espanjalaiset tutkijat (Clavo ym. 2004) tekivät hiljattain suppean tutkimuksen, voisiko otsoniterapian avulla parantaa myös riittämätöntä aivoverenkiertoa.

Tutkimuksessa oli mukana seitsemän henkilöä, joista viisi oli saamassa hoitoa aivoverenkiertohäiriöistä riippumattomiin tauteihin, ja kaksi muuta oli sairaalan henkilökuntaan kuuluneita vapaaehtoisia. Heitä hoidettiin otsoni-autohemoterapialla viikon ajan yhteensä kolme eri kertaa. Potilailta otettiin 200 ml verta, joka käsiteltiin sakkautumista ehkäisevillä aineilla (hepariini, CaCl₂) ennen otsonointia. Tämän jälkeen veri infusoitiin takaisin potilaaseen kyynärtaipeen laskimon kautta.

Potilaiden verenvirtauksien tutkimukset tehtiin erilaisilla Doppler-ultraäänimenetelmillä, joilla mitattiin veren virtausnopeutta, sekä virranneen veren määrää sekä keskimmäisessä aivovaltimossa että yhteisessä kaulavaltimossa. (verisuonien mahdollisen laajenemisen/supistumisen vuoksi verivirtaus ei välttämättä ole suoran verrannollinen virtausnopeuteen). Tutkittuja valtimoita oli yhteensä 28 kappaletta (14 yhteistä kaulavaltimoa ja 14 keskimmäista aivovaltimoa). Doppler-mittaukset suoritettiin ennen ensimmäistä hoitokertaa, heti kolmannen hoitokerran jälkeen ja viikko kolmannen hoitokerran jälkeen.

Tulokset olivat hyvin lupaavia. Systolinen virtausnopeus keskimmäisissä aivovaltimoissa oli ennen hoitoja keskimäärin 90,9 cm/s. Kolmannen hoitokerran jälkeen se oli noussut 22 % eli 111 cm/s:aan ja viikkoa myöhemmin se oli vielä keskimäärin 104,3 cm/s, eli 15 % alkuperäistä suurempi. Diastolinen virtausnopeus nousi kutakuinkin samalla tavalla. Heti hoitojen päätyttyä se oli 33 % alkuperäistä (41,1 cm/s) suurempi, ja vielä viikkoa myöhemminkin 18 % suurempi. Kaikki muutokset olivat tilastollisesti merkittäviä.

Tulokset yhteisistä kaulavaltimoista mitatuista verivirtauksista olivat vieläkin lupaavampia. Ennen hoitoja veren virtaus oli keskimäärin 233 ml/min, kun se hoitojen jälkeen oli peräti 407 ml/min eli jopa 75 % korkeampi. Vielä viikkoa myöhemminkin arvot olivat lähes kolmanneksen alkuperäistä parempia. Merkillepantavaa on, että kaikkein merkittävimmät tulokset havaittiin vanhimmilla potilailla, joiden verivirtaus oli jo alussa kaikkein heikointa.

Tutkijat mainitsevatkin, että näiden tulosten perusteella otsoniterapiasta voisi olla hyötyä erityisesti potilaille, joilla aivojen läpivirtauksissa on ongelmia ja sekä aivohalvauksen läpikäyneille potilaille. Tämä tulos ei toisaalta ole yllättävä, sillä kuubalaiset tutkijat ovat jo viime vuosikymmenellä tehneet jo kaksikin laajaa tutkimusta, jossa he ovat asian varmistaneet, ja esimerkiksi itsekin käsittelen näitä tutkimuksia kirjassani (Sallinen 2004, 173-174). Kuubalaistutkimukset on kuitenkin julkaistu vain hankalasti saatavilla olevassa kongressijulkaisussa (Devesa ym. 1993) sekä niin ikään vaikeasti löydettävissä espanjankielisessä tiedelehdessä (Rodríguez ym. 1998).

Tämän tutkimuksen suurin merkitys onkin se, että se on ensimmäinen aihetta käsittelevä länsimaisessa tiedelehdessä julkaistu tutkimus. Se on helposti saatavilla, ja kaikki tutkijat suhtautuvat siihen vakavasti. Vaikka tutkimus olikin suppea, sen perusteella myös paljon laajempien 120 ja 150 potilaan kuubalaistutkimuksien tuloksia voidaan pitää järkeenkäyvinä.. Itse olen myös erittäin iloinen siitä, etteivät Clavo ym. (2004) yritä ottaa mainetta itselleen tämän asian löytäjänä, vaan he muistavat viitata myös laajaan Rodríguezin ym. (1998) kuubalaistutkimukseen.

Viitteet

Clavo, Bernardino; Luis Catala; Juan L. Pérez; Victor Rodríguez & Francisco Robaina, Ozone therapy on Cerebral Blood Flow: A Preliminary Report. Evidence Based Complementary and Alternative Medicine (advance access published September 30, 2004). (PDF)

Devesa, Evis.; Silvia Menéndez; Maria M. Rodríguez; Manuel Gómez; Josué Garcia; Ana Carballo & Wilfredo Diaz, Ozone therapy in ischemic cerebro-vascular disease. Teoksessa: Ozone in Medicine: Proceedings of the 11th Ozone World Congress (Stamford, CT., International Ozone Association, Pan American Committee) M-4-10-M-4-18, 1993.

Rodríguez, María M.; Josué R. García; Silvia Menéndez; Evis Devesa & Sofía Valverde, Ozonoterapia en la enfermedad celebro-vascular isquémica. Revista CENIC Ciencias Biológicas 29: 145-148, 1998.

Sallinen, Miika, Otsoni- ja vetyperoksidihoidot: Tuntematonta lääketiedettä, AS Trükk, Pärnu 2004.