December 20, 2005 - Miika Sallinen
Otsonin käyttö lasten pysyvien poskihampaiden fissuurakarieksen hoidossa
Karies eli hammasmätä on tavallinen suun infektiotauti, jossa asidogeeniset ja asiduuriset mikro-organismit aiheuttavat hampaan mineraalin katoa ja lopulta reikiintymistä. Hampaan mineralisaatio on dynaaminen prosessi, jossa mineralisaatio ja demineralisaatio kilpailevat keskenään. Kun demineralisaatio on selvästi vahvempaa, hammas reikiintyy. Tätä tasapainoa voi kuitenkin muuttaa toiseen suuntaan, jolloin mineralisaatio muuttuu hallitsevaksi, ja karies – jopa onteloitunut sellainen – voi parantua.
Tällaisia hampaan uudelleenmineralisoitumiseen perustuvia hoitomuotoja on viime vuosina kehitelty useita, ja kaikkein lupaavimmat tulokset on saatu otsonilla. Karieskohta käsitellään otsonilla painamalla tiivis silikonikuppi hampaan päälle, ja sen sisällä kierrätetään otsonkaasua hurjalla nopeudella, jolloin hampaan kariesta aiheuttavat mikro-organismit kuolevat. Desinfioinnin lisäksi otsonilla on kudoksen uusiutumista edistävä vaikutus, mutta tarkemmat mekanismit, joiden avulla hammas alkaa uudelleenmineralisoitua, ovat yhä suurelta osin arvoituksia.
Joka tapauksessa otsonikäsittelyllä on onnistuttu parantamaan kariesta erinomaisin tuloksin. Esimerkiksi teho hampaan juurikarieksen hoidossa on hyvin osoitettu laajassa kaksoissokkotutkimuksessa (Holmes 2003), ja lukuisia lisätutkimuksia löytyy mm. uudesta kirjasta: Ozone: The Revolution in Dentistry (Lynch ed. 2005). Tulokset ovat olleet sen verran hämmästyttäviä, että aihe on luonnollisesti herättänyt skeptisiä mielipiteitä joidenkin tutkijoiden joukossa. Esimerkiksi arvostettu Cochrane-tietokanta antaa ymmärtää, että tutkimuksia kaivataan yhä lisää. Tämä arvio kattoi tosin tutkimukset, jotka oli ilmestynyt marraskuuhun 2003 mennessä, joten nykyään se on siltä osin jo vanhentunut.
Ikävämpi tapaus sen sijaan on Britannian NHS:n alaisen NICE-järjestön raportti (http://www.nice.org.uk/pdf/TA092guidance.pdf) viime heinäkuulta, joka niin ikään antaa ymmärtää, ettei otsonilla olisi todistettua hyötyä. Tämä hämmästyttävä johtopäätös perustuu siihen, että raporttia tehtäessä karsittiin pois kaikki tutkimukset, joita ei ollut tehty kaksoissokkoperiaatteella, ja joiden seuranta-aika oli alle puoli vuotta. Siitä huolimatta otsonia tukevia tutkimuksia oli useita, ja esimerkiksi kaikista juurikarieksesta tehdyistä kolmesta tutkimuksesta saatiin positiivinen tulos. Ainoastaan onteloituneesta karieksesta on saatavilla vain kaksi tutkimusta, joista toisessa tulos on ollut vain lievästi positiivinen. Tämä tulos perustuu erääseen väitöskirjaan, jonka jäljittäminen on vaikeaa, koska NICE:n raportista puuttuvat kaikki lähdeviitteet eikä siihen ole myöskään nimetty tekijää, jolle voi lähettää kommentteja ko. raportista. Otsonikäsittelyä voi tehdä monella tavalla. Käsittely voi kestää 10–60 sekuntia, potilas voi käyttää mineralisoitumista edistäviä suunhoitoaineita tai sitten ei, potilas voi olla lapsi tai vanhus jne.. Täten ei ole lainkaan ihmeellistä, että kaikista tutkimuksista ei saada identtisiä tuloksia. Se ei kuitenkaan tarkoita, että tutkimus olisi virheellinen tai epäluotettava. Tähän mennessä karieksen otsonikäsittelystä on tehty kymmeniä tutkimuksia, ja ne ovat kaikkia antaneet positiivisia tuloksia. Valitettavasti useimmista on saatavilla vain kongresseissa esitetty tutkimustiivistelmä, eikä tunnetuissa tiedelehdissä julkaistuja kokotekstin artikkeleita ole paljoa. Niinpä kriitikot ovat voineet takertua siihen, että tutkimuksia ei voi kunnolla tarkastella, joten niihin ei pidä luottaa.
Tämä asia on onneksi koko ajan muuttumassa. Holmesin kaksoissokkotutkimus julkaistiin Gerodontology-lehdessä jo joulukuussa 2003. Helmikuussa 2004 Aylin Baysanin ja Edward Lynchin tutkimus julkaistiin American Journal of Dentistry -lehdessä, mutta tämä tutkimus ei ollut satunnaiskontrolloitu tutkimus. On toki selvää, että vastaavaa hampaiden uudelleenmineralisoitumista ei millään lumevaikutuksella saada, joten tutkimus on arvokas todistusaineisto, mutta teoriassa sitäkin voidaan kritisoida. Vuoden 2005 alussa ilmestynyt teos: Ozone: The Revolution in Dentistry, on saatavilla ainoastaan muutamista yliopistokirjastoista, mutta esimerkiksi yhdestäkään Suomalaiskirjastosta sitä ei löydy, eikä teoksen artikkeleita ole indeksoitu suurimpiin tietokantoihin, joten sekään ei ole parasta mahdollista todistusaineistoa. Nyt kuitenkin viime elokuussa ilmestyi American Journal of Dentistry -lehdessä uusi tutkimus (Huth ym. 2005) koskien lasten pysyvien poskihampaiden fissuurakarieksen otsonikäsittelyä.
Tutkimus tehtiin satunnaiskontrolloituna tutkimuksena, jossa oli mukana 41 keskimäärin 7,7-vuotiasta potilasta. Heillä oli yhteensä 57 fissuurakariestapausta pysyvissä poskihampaissa. Tämäntyyppisessä oireessa hampaassa on halkeama, joka voi mineralisoitua itsestään, mutta joka voi myös suurella todennäköisyydellä reikiintyä. Niinpä näistäkin potilaista eriteltiin vielä suuhygienian perusteella suuren kariesriskin potilaat. Puolet potilaiden tutkimuksessa olleista hampaista käsiteltiin otsonilla 40 sekunnin ajan, ja osa toimi kontrollihampaina. Kolmen kuukauden päästä hampaat tarkastettiin, ja niiden tarkastaja ei tiennyt, mitkä hampaat oli saanut otsonikäsittelyn. Tähän tarkasteluun käytettiin laseriin perustuvaa DIAGNOdent-laitetta. Otsonin lisäksi potilaat eivät saaneet mitään muuta hoitoa lukuun ottamatta tavallista fluorihammastahnaa (Huom. kyseessä ei ollut näissä hoidoissa tyypillisesti käytetty lisämineraaleja sisältävä hammastahna). Potilaille ei annettu mitään ylimääräisiä neuvoja ja suosituksia suuhygienian ylläpitoon.
Kun koko potilasjoukon tuloksia tarkasteltiin, ne olivat hyviä, mutta eivät osoittaneet merkittävää eroa otsonikäsiteltyjen ja käsittelyä vaille jääneiden hampaiden välillä. Tämä todennäköisesti johtui siitä, että tutkimuksessa olleet potilaat innostuivat pitämään parempaa huolta hampaistaan ja käyttämään normaalia enemmän fluoria sisältävää hammastahnaa. Tutkijat kuitenkin ottivat tarkasteluun myös ryhmän, jolla oli huomattava kariesriski. Näillä potilailla ero oli jo täysin selvä, ja otsonia saaneet hampaat olivat parantuneet selvästi kovemmiksi ja selvästi suuremmalla todennäköisyydellä kuin ilman otsonikäsittelyä jääneet hampaat (P = 0,035). Myös täydellisiä paranemisia oli otsoniryhmässä enemmän.
Tämä tutkimus antoi hieman erilaiset tulokset kuin esim. Holmesin tutkimus, mutta nyt potilaat saivat vain yhden otsonikäsittelyn, eivätkä he käyttäneet mitään erityisiä hoitoihin suunniteltuja mineralisoitumista edistäviä aineita. Niinpä nämäkään tulokset eivät ole ristiriidassa muiden tulosten kanssa. Oletettavasti toistettu otsonikäsittely yhdessä mineralisoitumista edistävien aineiden kanssa tuottaisi toivotun lopputuloksen suuremmalla todennäköisyydellä. Joka tapauksessa tämänkin tutkimuksen tekijät totesivat, että otsonikäsittely on käypä hoitomuoto lapsipotilaiden pysyvien poskihampaiden alkavan fissuurakarieksen hoitoon suuren kariesriskin omaavilla potilailla.
Tämä tutkimus ei varmasti vielä vakuuta kaikkia skeptikkoja, mutta se on arvokas lisä koko ajan laajenevaan todistusaineistoon. Lisääkin on tulossa, sillä samassa lehdessä oli maininta juuri hyväksytystä artikkelista, jossa tarkastellaan otsonin vaikutusta hammaskiilteen fysikaalisiin ominaisuuksiin. Oletettavasti lisätutkimuksia ilmestyy piakkoin myös muihin julkaisuihin, ja toivon mukaan tarpeeton ja kehitystä hidasta skeptinen asenne vähenee koko ajan. Onhan täysin selvää, että ihmiset hoitavat hampaansa mieluummin otsonilla kivuttomasti ja nopeasti kuin perinteisillä poraa ja paikkaa -menetelmillä.
Viitteet:
Baysan, Aylin & Edward Lynch, Effect of ozone on the oral microbiota and clinical severity of primary root caries. American Journal of Dentistry 17: 56-60, 2004. (abstract)
Holmes, J., Clinical reversal of root caries using ozone, double-blind, randomised, controlled 18-month trial. Gerodontology 20: 106-114, 2003. (abstract / full text PDF)
Huth, Karin Christine; Ekaterini Paschos; Korbinian Brand & Reinhard Hickel, Effect of ozone on non-cavitated fissure carious lesions in permanent molars. A controlled prospective clinical study. American Journal of Dentistry 18(4): 223-228, 2005. (abstract)
Lynch, Edward (Ed.), Ozone: The Revolution in Dentistry. Quintessence Publishing 2005. (details)
