November 19, 2004 - Miika Sallinen

Otsonihuuhtelulla voidaan estää märkiviä verkkokalvon sisäosien tulehduksia

Hiljattain ilmestyneessä japanilaistutkimuksessa (Takahashi ym. 2004) tutkittiin otsonoidun veden vaikutusta endoftalmiitin ennaltaehkäisevänä hoitona. Endoftalmiitti on silmämunan sisäosien yleensä äkillinen ja märkäinen tulehdus. Sen aiheuttajana ovat erilaiset bakteeri-infektiot, kuten MRSA (methicillin-resistant Staphylococcus Aureus) -tartunta. Tauti voi tarttua esimerkiksi kaihileikkauksen yhteydessä

Tutkimus oli kaksiosainen. Ensimmäisessä osassa tutkittiin otsoniliuoksen vaikutusta ihmisen sarveiskalvon endoteelisoluviljelmiin, joihin oli istutettu MRSA-tartunta. Viljelmät tehtiin sarveiskalvosiirrännäisiin, jotka eivät soveltuneet kliinisiin siirtoleikkauksiin. Toisessa osassa käytettiin jäniksiä, joille suoritettiin nukutuksen aikana leikkausta kuvaava viilto silmään ja suoritettiin otsonihuuhtelu. Jänikset lopetettiin viikkoa myöhemmin, jolloin niiden silmien tulehdus ja toimenpiteen aiheuttamat vauriot tarkastettiin.

Otsonihuuhtelu oli erittäin tehokasta MRSA-bakteereihin. Osa sarveiskalvosiirrännäisistä oli tosin käsitelty natriumhyaluronaatilla, joka reagoi kiivaasti otsonin kanssa. Näihin siirrännäisiin otsonihuuhtelulla ei ollut merkittävää vaikutusta. Sen sijaan muissa siirrännäisissä bakteerit kuolivat hyvin merkittävästi. Sarveiskalvon takana bakteerimäärä romahti muutamaan prosenttiin alkuperäisestä jo 5 sekunnin huuhtelulla. Sarveiskalvon päältä sen sijaan kuolivat käytännössä kaikki bakteerit. Huuhteluajalla ei ollut juurikaan väliä, sillä viiden sekunnin ja puolen minuutin huuhteluilla ei ollut käytännön eroja.

Jäniksillä tehty turvallisuustesti oli niin ikään menestyksellinen. Kaikkein pitkäkestoisimmassakin 30 sekunnin huuhtelussa otsonin aiheuttamat vauriot olivat merkityksettömän vähäisiä. Matalaa 4 ppm otsonipitoisuutta käytettäessä otsoni ei aiheuttanut haittoja edes pitkäaikaisemmissakaan huuhteluissa. Nämä tulokset tarkastettiin viikko huuhteluiden jälkeen, mikä ihmissilmissä vastaa noin kolmea kuukautta. Tämän perusteella hoitotoimenpide ei aiheuta pitkäaikaisia haittavaikutuksia.

Tuloksilla lienee myös huomattavaa käytännön vaikutusta. MRSA:ta vastaan on olemassa vain vähän toimivia antibiootteja – kuten vancomysiinia – mutta niidenkin tehokkuus on kyseenalaista, ja bakteerit voivat kehittää kantoja, jotka ovat vastustuskykyisiä myös niille. Koska sarveiskalvon sisäosaa ei perinteisillä menetelmillä saada puhdistettua mahdollisista taudinaiheuttajista, otsonin kaltaiset vaihtoehtoiset antiseptiset menetelmät tulisi ehdottomasti huomioida. Tutkijat itsekin huomioivat otsonin yleispätevät bakteerimyrkylliset ominaisuudet, ja sen vuoksi he uskovat vastaavan menetelmän tehoavan mihin tahansa taudinaiheuttajabakteeriin jopa antibiootteja paremmin.

Vaikka tulokset olivatkin hyvin lupaavia, menetelmän turvallisuutta ei vielä uskallettu varmistaa. Otsonin vaikutusta iirikseen ja trabekkelikudokseen ei ole vielä tutkittu. Tutkijat mainitsivat selvittävänsä asiaa tulevissa kokeissaan. Jos otsoni osoittautuu turvalliseksi – kuten oletettavaa – tällä menetelmällä voidaan huomattavasti vähentää silmämunan sisäosien märkiviä tulehduksia ja leikkauksiin liittyviä riskejä.

Viite:

Takahashi, Hiroshi; Chiaki Fujimoto; Hironori Matsui; Tsutomu Igarashi; Toshihiko Shiwa; Kunitoshi Ohara & Tohru Sugita, Anterior chamber irrigation with an ozonated solution  as prophylaxis against infectious endophthalmitis. Journal of Cataract & Refractive Surgery 30: 1773-1780, 2004. (abstract)