February 5, 2009 - Miika Sallinen

Kylpyhoito otsonoidulla vedellä paransi jalkojen verenkiertoa

Otsoniterapiaa on käytetty menestyksellisesti erilaisten verenkiertohäiriöiden hoidossa. Esimerkiksi perifeerisessä valtimotaudissa ja sen aiheuttamissa katkokävelyoireissa otsoni-autohemoterapialla on saatu erinomaisia tuloksia (esim. Biedunkiewicz ym. 2004, Giunta ym. 2001, Luongo ym. 2002, Romero ym. 1991, Verrazzo ym. 1995). Vastaavasti muilla suonensisäisillä infuusiohoidoilla tulokset ovat niin ikään olleet erinomaisia. Otsonoidun fysiologisen suolaliuoksen suonensisäinen infuusio on niin ikään parantanut veren virtausominaisuuksia ja kohentanut potilaiden oireita (esim. Maslennikov ym. 1997, Tafil-Klawe ym. 2002). Kaikkein lupaavimmat tulokset on silti saatu ns. EBOO-menetelmällä, jossa potilaan verta kierrätetään dialyysilaitetta muistuttavassa järjestelmässä, joka käsittelee koko verimäärän noin tunnin aikana. Di Paolo ym. (2005) saivat alustavassa tutkimuksessaan kaikki potilaat joko paranemaan tai merkittävästi kohenemaan, kun vertailussa olleesta prostanoidilääkityksestä oli vain marginaalinen hyöty. Lisäksi verenkiertohäiriöitä on hoidettu menestyksellisesti myös suolihuuhteluna annetulla otsonikaasulla ja lihasinjektioilla (Romero ym. 1991).

Sen sijaan erilaisilla otsonoidun veden kanssa suoritetuista porekylpyhoidoista en ole aiemmin kirjoittanut mitään. Olen kyllä tietoinen, että esimerkiksi Suomessa on Heinolan reumasairaalassa käytetty tällaista menetelmää erilaisiin jalkojen verenkierto-ongelmiin jo vuosien ajan. Mitään julkaisuja sieltä ei kuitenkaan ole ilmestynyt. Kansainvälisesti aihetta on tutkittu hyvin vähän. Itse olen löytänyt kaksi artikkelia, joista ensimmäinen (Tattoni & Franchina 1977) on tehty jo 1970-luvulla. Uudempi (Kujawa ym. 2008) taas ilmestyi viime joulukuussa. Se innoitti minua kirjoittamaan tämän artikkelin aiheesta, jota en aiemmin ole käsitellyt.

1970-luvulla tehtiin Italiassa suppeahko alustava tutkimus (Tattoni & Franchina 1977), jossa erilaisia verenkiertohäiriöitä ja niiden aiheuttamia haavoja ja tulehduksia oli hoidettu otsonoidun veden porekylvyllä. Tutkimuksessa oli mukana kaikkiaan 30 potilasta. Heistä 15 potilaalla oireet olivat laskimoperäisiä ja toisella 15 potilaalla heikon perifeerisen valtimoverenkierron aiheuttamia. Potilaiden jalkoja hoidettiin otsoniporekylvyillä. Lääketieteelliset toimenpiteet vaativat suuria otsonipitoisuuksia, joita ei ole hyväksi hengittää. Porealtaassa oli ruumiinlämpöistä vettä, jota otsonoitiin niin, että otsonoitu vesi johdettiin altaaseen. Tällä tavoin otsonointi voitiin suorittaa poissa itse altaasta, jolloin kaasukuplia ei vapautunut ilmaan. Se vähäinen otsonimäärä, mikä vedestä saattoi ilmaan poistua, ei kyennyt nostamaan otsonipitoisuutta haitalliselle tasolle. Kukin hoito kesti 20-30 minuuttia. Raportissa ei mainittu hoitojen tarkkaa lukumäärää, ja se ilmeisesti vaihteli potilaskohtaisesti. Hoitoja kuitenkin annettiin 20 päivän ajan.

Laskimoperäisiä oireita oli siis 15 potilaalla. Heistä viidellä oli suonikohjujen repeämisestä aiheutuneita haavoja. Vain muutamien hoitojen jälkeen nämä potilaat raportoivat jalkojensa tuntuvan kevyemmiltä ja vähemmän väsyneiltä. Jalkojen turvotus katosi hoitojen loppuun mennessä ja iho tuntui pehmeämmältä. Toisella viiden potilaan ryhmällä oli laskimotulehdusten aiheuttamia haavoja. Heillä otsonikylvyillä saatiin nopeasti haava puhdistettua ja hajut poistettua. Myös haavojen reunat alkoivat arpeutua, mutta varsinaista haavojen paranemista ei saavutettu. Loput viisi laskimoperäisistä haavoista kärsinyttä potilasta oli aiemmin operoitu leikkauksilla, jonka seurauksena oli aiheutunut turvotusta ja kipuja. Näillä potilailla hoito oli kaikkein menestyksellisin, sillä vain 2-3 hoidon jälkeen paikallinen tulehdus ja turvotus katosivat ja potilaat saattoivat kävellä ilman kipuja.

Valtimoperäisiä oireita oli niin ikään 15 potilaalla. Heistä kuudella oli kolmannen asteen ateroskleroottinen valtimotauti, joka tarkoitti sen verran heikentynyttä valtimoverenkieroa, että se aiheutti kipua levossa, mutta kuolioita ja haavoja ei vielä ollut. Näillä potilailla tulokset olivat ristiriitaisia. Kahdella potilaalla hoidot saatettiin loppuun ilman sanottavaa menestystä. Loput neljä potilasta pyysi saada jättää hoidot kesken, koska ne aiheuttivat lisää kipuja. Henkilökohtaisesti pidän näitä tuloksia outoina, sillä esimerkiksi suonensisäisillä hoidoilla saman taudin hoidossa on sittemmin poikkeuksetta saatu erinomaisia tuloksia (esim. Maslennikov ym. 1997, Biedunkiewicz ym. 2004, Tafil-Klawe ym. 2002, Di Paolo ym. 2005, Luongo ym. 2002), vaikka tauti olisi ollut huomattavasti pidemmällekin edennyt. Toisaalta lopuilla kahdeksalla potilaalla tulokset olivat positiivisia. Heistä kahdella oli Raynaudin syndrooma, joka aiheuttaa huonoa verenkiertoa varsinkin sormiin ja varpaisiin, ja siksi näiden potilaiden sormet ovat usein hyvin kylmiä. Lopuilla kuudella oli neljännen asteen kuolioita ja he olivat läpikäyneet kaulan ja lantion alueen gangliektomian (hermosolmukkeen poistoleikkauksen). Hoidoista oli huomattavaa apua, sillä ne puhdistivat haavoja ja stimuloivat niiden arpeutumista sekä vähensivät tulehdusta. Lisäksi yhdelle potilaalle oli suoritettu amputaatio jalkaan. Amputointikohta oli auennut ja se oli septinen ja märkä. Otsonikylvyt yhdistettyinä antibiootteihin johtivat kuolion nopeaan talttumiseen ja lopulta tyngän avoin saumakohta umpeutui.

Näistä lupaavista tuloksista huolimatta saatiin odottaa yli kolme vuosikymmentä ennen kuin uusi tutkimus vastaavista menetelmistä ilmestyi. Viime joulukuussa ilmestyi puolalaisessa Medicina Sportiva –tiedelehdessä tutkimus (Kujawa ym. 2008), joka oli tehty Lodzin yliopistossa Puolassa. Tutkimuksessa oli mukana yhteensä 30 potilasta, jotka kärsivät polven nivelrikosta. Nivelrikko ei kuitenkaan ollut tutkimuksen aiheena, vaan siinä tutkittiin jalkojen lihasten verenkierron tehostumista otsonikylpyjen vaikutuksesta. Otsonin ohella potilaat saivat aktiivista liikehoitoa eli kinesiterapiaa. Siinä oirekohtia harjoitetaan liikkeillä, jotka vahvistavat alueen lihaksia ja parantavat verenkiertoa. Jokaista potilasta ohjattiin samanlaiseen kinesiterapiaan, joka kesti 20 minuuttia kerrallaan. Otsonihoidot annettiin vesihierontana otsonoidulla vedellä. Näitä hoitoja sai kuitenkin vain osa potilaista, sillä vertailun vuoksi potilaat jaettiin ryhmiin seuraavasti:

• Ryhmä A: (10 potilasta, keski-ikä 67,9 vuotta) – vesihierontaa otsonoidulla vedellä sekä harjoituksia (kinesiterapiaa).
• Ryhmä B: (9 potilasta, keski-ikä 61,4 vuotta) – vesihierontaa otsonoimattomalla vedellä sekä harjoituksia (kinesiterapiaa).
• Ryhmä C: (11 potilasta, keski-ikä 58,3 vuotta) – ei vesihierontaa, ainoastaan kinesiterapiaa.

Vesihieronta otsonilla tehtiin tarkoitukseen valmistetulla kylpylälaitteella, joka on hyväksytty lääkinnälliseksi laitteeksi. Artikkelissa väitettiin, että laite tuotti otsonia 0,032 ppm otsonikylpyyn. Itse en tätä usko, sillä pitoisuus on niin pieni, että se voidaan rinnastaa normaalin ulkoilman otsonipitoisuuteen. Itse asiassa jopa pienehkönkin kaupungin ilmassa on otsonia usein jopa 2-3 kertaa enemmän. Uskonkin, että ilmoitettu 0,032 ppm konsentraatio on se pitoisuus, joka pääsee vedestä huoneilmaan, ja täten laite on siltä osin turvallinen. Näillä tiedoilla otsonoidun veden otsonipitoisuus jäi kuitenkin arvoitukseksi.

Veren läpivirtausta lihaksista tutkittiin gammakameralla. Potilaaseen injektoitiin radioaktiivisella teknetiumilla leimattua merkkiainetta (Tc99mMIBI). Gammakamera mittaa radioaktiivisuutta, joten sen avulla voidaan seurata merkkiaineen kulkua lihaksessa. Mitä pitempään radioaktiivinen merkkiaine viipyy tutkittavassa lihaksessa, sitä heikompi läpivirtaus siinä on. Tätä läpivirtausta voidaan kuvata niin sanotulla pefuusioindeksillä (PI). Se voidaan laskea tietyllä kaavalla jossa verrataan tutkittavan lihaksen aktiivisuutta koko kehon keskimääräiseen aktiivisuuteen. Vaikkei ko. kaava ole kovinkaan vaikea, en käsittele sitä tässä artikkelissa sen tarkemmin. Olennaista on se, että mitä pienempi perfuusioindeksi, sitä parempi veren läpivirtaus on kyseisessä lihaksessa.

Perfuusioindeksit mitattiin sekä ennen hoitokuuria että sen jälkeen. Mittaukset suoritettiin reisi- ja säärilihaksista. Tulokset olivat selkeitä ainoastaan A-ryhmässä, jossa potilaita hoidettiin otsonilla. Säärestä tehdyistä mittauksista perfuusioindeksi putosi keskimäärin 10,5:sta 8,65:een ja tulos oli tilastollisesti hyvin merkittävä (p = 0,0002). Normaalina vaihteluvälinä pidetään 5,28-8,02 välille sijoittuvia arvoja, joten aivan sille tasolle ei tämän kaltaisella hoitokuurilla päästy. Ennen hoitoja normaalin vaihteluvälin sisällä oli vain kolme säärtä, kun hoitojen jälkeen yhdeksän, eli lähes puolet (huomaa, että kymmenellä potilaalla on yhteensä 20 säärtä). Kaikkiaan 75 %:ssa tutkituista sääristä verenkierto kohentui. Kinesiterapia joko vesihieronnan kanssa tai ilman (B- ja C-ryhmät) eivät tuottaneet toivottua tulosta, sillä havaittu lievä koheneminen ei ollut tilastollisesti merkittävää. Tulokset on havainnollistettu kuvassa 1.

Kuva 1. Säärestä mitatut perfuusioindeksit ennen ja jälkeen hoitokuurin. Vain otsonikylpyjä saaneilla A-ryhmän potilailla muutos oli tilastollisesti merkittävä (Kujawa ym. 2008).

Reisistä suoritetuissa mittauksissa tulokset olivat samankaltaisia. Otsonikylpyjä saaneiden A-ryhmäläisten indeksit putosivat tilastollisesti merkittävästi (p = 0,001) keskimäärin arvosta 8,34 arvoon 7,46. Normaali vaihteluväli reisissä on 4,54-7,08, joten tässäkään tapauksessa siihen ei päästy. Ennen hoitoja vain yhdessä mitatussa reidessä arvot olivat normaalin vaihteluvälin sisällä, kun hoitojen jälkeen näin oli jo viidessä reidessä. Silti valtaosalla reisistä arvot olivat vielä koholla. Kaikesta huolimatta tulos oli erinomainen, kun sitä vertaa B- ja C-ryhmäläisten tuloksiin. Näissä ryhmissä ei tässäkään tapauksessa havaittu tilastollisesti merkittävää muutosta. Tulokset on havainnollistettu paremmin kuvassa 2.

Kuva 2. Reidestä mitatut perfuusioindeksit ennen ja jälkeen hoitokuurin. Vain otsonikylpyjä saaneilla A-ryhmän potilailla muutos oli tilastollisesti merkittävä (Kujawa ym. 2008).

Tutkimus julkaistiin urheilulääketieteen julkaisussa. Erilaisia vesihierontaterapioita onkin käytetty menestyksellisesti urheilijoiden kuntouttamisessa. Tässä tutkimuksessa terapia tehtiin otsonoidulla vedellä, jolloin lihasten verenkierto parani selvästi. Voidaan olettaa, että vastaava vaikutus tapahtuisi myös potilailla, joilla on muita tuki- ja liikuntaelimiin liittyviä oireita. Urheilijoille mikroverenkierron tehostuminen tehostaisi palautumista sekä nopeuttaisi paranemista monista vammoista. Tutkijat ehdottivatkin, että vastaavia tutkimuksia suoritettaisiin myös urheilijoille. Yhdelläkään potilaalla ei havaittu haitallisia vaikutuksia, joten tällaista otsoniterapiaa voidaan pitää turvallisena hoitokeinona.

Käsittelin tässä kahta tutkimusta, joissa jalkojen verenkiertoa oli parannettu erilaisilla otsonoidun veden kylvyillä. Tällaisia jalkakylpylaitteita on toki kaupallisesti saatavilla, mutta sellainen ei ole välttämätön. Myös normaali lääkinnällinen otsonigeneraattori voidaan yhdistää sopivaan jalkakylpyastiaan tai pussiin, jossa otsonia voidaan jalan ympärillä kuplittaa jalan ollessa samalla vesihauteessa. Tällöin otsoni voidaan helposti johtaa pois hajottimeen, jolloin otsonin joutuminen hengitysilmaan voidaan välttää. Yleisesti esimerkiksi säärihaavoja hoidetaan ulkoisesti vain hauduttamalla niitä happi-otsonikaasulla suljetussa pussissa. Tuoko vesihaude sitten jonkinlaista lisätehoa? Tähän minulla ei ole selkeää vastausta, mutta ainakin Venäjällä sikäläiset lääkärit ovat suositelleet veden kokeilua, jos muilla menetelmillä ei saada toivottavaa tulosta.

Viitteet

Biedunkiewicz, B.; L. Tylicki; T. Nieweglowski; S. Burakowski & B. Rutkowski, Clinical efficacy of ozonated autohemotherapy in hemodialyzed patients with intemittent claudication: An oxygen-controlled study. International Journal of Artificial Organs 27: 29-34, 2004. Abstract

Di Paolo, N.; V. Bocci; D. P. Salvo; F. Palasciano; M. Biagioli; S. Meini; F. Galli; I. Ciari; F. Maccari; F. Cappelletti; M. Di Paolo & E. Gaggiotti, Extracorporeal blood oxygenation and ozonation (EBOO): A controlled trial in patients with peripheral artery disease. International Journal of Artificial Organs 28(10): 1039-1050, 2005. Abstract

Giunta, R.; A. Coppola; C. Luongo; A. Sammartino; S. Guastafierro. A. Grassia; L. Giunta; L. Mascolo; A. Tirelli & L. Coppola, Ozonized autohemotransfusion improves hemorheological parameters and oxygen delivery to tissue in patients with peripheral occlusive arterial disease. Annals of Hematology 80: 745-748, 2001. Abstract

Kujawa, Jolanta; Joanna Smagaj; Kamila Gworys; Katarzyna Dudek; Marta Chrzanowska; Adrian Wozny; Ireneusz Pieszynski; Przemyslaw Gworys; Zbigniew Maziarz; Mariusz Gadzicki & Wieslaw Tryniszewski, The influence of the water baths with or without ozone associated with kinesitherapy on lower limbs muscles perfusion in patients with gonarthrosis. Medicina Sportiva 12(4): 136-141, 2008. Full text PDF

Luongo, C.; M. Luongo; C. Cipollaro; A. Curatolo; A. Coppola; A. Sammartino & P. Bianco, Valutazione degli effetti della terapia sistemica con O₂-O₃ nelle arteropatie ostruttive croniche periferiche. Rivista Italiana di Ossigeno-Ozonoterapia 1: 25-30, 2002. Linked full text PDF

Maslennikov, O. V.; I. G.  Sharov; I. P. Potekhina; N. G. Dushkina; N. A. Kryzhanovskaia; N. O. Maslennikova; V. F. Bolgov; E. E. Pavlovskaia; L. V. Zheglova & S. F. Chalkina, [Effect of ozone therapy on hemostatic changes in patients with vascular atherosclerosis]. Klinicheskaia meditsina 75(10): 35-37, 1997. [Written in Russian] Abstract

Romero, A.; R. Blanco; S. Menéndez; M. Gómez & J. Ley, Ateroesclerosis obliterante y ozonoterapia. Administración por diferentes vías. Angiología 45: 177-179, 1993. Abstract, Full text PDF

Tafil-Klawe, Malgorzata; Alina Wozniak; Tomasz Drewa; Irena Ponikowska; Joanna Drewa; Gerard Drewa; Konrad Wlodarczyk; Dorota Olszewska; Jacek Klawe & Roza Kozlowska, Ozone therapy and the activity of selected lysosomal enzymes in blood serum of patients with lower limb ischaemia associated with obliterative atheromatosis. Medical Science Monitor 8: CR520-CR525, 2002. Abstract, full text PDF

Tattoni, G. & A. Franchina, Osservazioni sull’eficacia di un trattamento balneoterapico ozonizzato in pazienti affetti da vasculopatie periferiche. Minerva Cardioangiologica 25: 745-748, 1977. Abstract

Verrazzo, G.; L. Coppola; C. Luongo; A. Sammartino; R. Giunta; A. Grassia; R. Ragone & A. Tirelli, Hyperbaric oxygen, ozone therapy, and rheologic parameters of blood in patients with peripheral occlusive arterial disease. Undersea & Hyperbaric Medicine 22: 17-22, 1995. Abstract