October 13, 2007 - Miika Sallinen
Otsoniterapia bifosfonaattien aiheuttaman leuan osteonekroosin hoidossa – taas uusia tutkimuksia
Vajaa kuukausi sitten käsittelin näillä sivuilla italialaista tutkimusta, jossa leuan osteonekroosia eli luukuoliota oli hoidettu menestyksellisesti otsoniterapialla. Kyseinen luukuolio oli aiheutunut syöpähoidossa käytettävien bifosfonaattien käytöstä, joiden avulla voidaan pidentää multippelia myeloomaan sairastavien potilaiden elinikää. Tutkimus (Petrucci ym. 2007) oli varsin suppea käsittäen ainoastaan 12 multippelia myeloomaa sairastavaa potilasta, ja sen vuoksi sen todistusarvo erinomaisista tuloksista huolimatta on varsin vähäinen. Tähän tilanteeseen tuli selkeää parannusta, kun samassa roomalaisessa ”La Sapienza” –yliopiston sairaalassa tehtiin lisätutkimuksia (Agrillo ym. 2007a&b), ja ne julkaistiin äskettäin Journal of Craniofacial Surgery –lehdessä.
Tutkimus oli pääosin julkaistu jälkimmäisessä artikkelissa (Agrillo ym. 2007b). Siinä oli mukana kaikkiaan 58 bifosfonaateilla hoidettua potilasta. Heistä kaksi kolmannesta sairasti multippelia myeloomaa, vajaa kolmannes rintasyöpää, yksi eturauhassyöpää ja yksi reumatoidia artriittia. Potilaista 33 suostui vapaa-ehtoisesti kokeilemaan otsoniterapiaa, joka annettiin OzonyTron-laitteella, niin että jokainen hoito kestää kolme minuuttia. Hoito aloitettiin kymmenen päivää ennen leikkausta, jolloin potilaat saivat otsoniterapiaa päivittäin yhdessä antimikrobisten lääkkeiden kanssa. Leikkauksen jälkeen hoitoa jatkettiin vielä kymmenen päivää, jona aikana otsoniterapiaa annettiin päivittäin yhdessä C-vitamiinin kanssa. Leikkausoperaatioissa poistettiin vaurioitunut luukudos resektiolla (poistoleikkauksella) tai kaavinnalla.
Tulokset olivat erinomaisia, sillä 33 potilaasta kaikkiaan 18:lla osteonekroosi parani täydellisesti ilman että mitään oireita ilmaantui. Lisäksi kymmenellä potilaalla vauriokohta pieneni huomattavasti ja oireet vähenivät merkittävästi. Ainoastaan viidestä potilaasta mainittiin, että heillä havaittiin osittaista kohenemista, mutta vauriokohdassa ei havaittu kliinisesti merkittävää paranemista. Toisessa artikkelissa (Agrillo ym. 2007a) käsiteltiin vielä tarkemmin 15 potilaan tuloksia, jossa heiltä oli onnistuneesti poistettu hammas kuolioituneesta leukaluusta, ja vauriokohta oli saatu paranemaan.
Tulokset olivat äärimmäisen hyviä, sillä tämänkaltaiseen luukuolioon ei ole tätä ennen kehitetty tehokasta hoitoa. Bifosfonaatit estävät paitsi osteoklastien toimintaa, myös angiogeneesiä, eli verisuonten uudismuodostumista. Tämä hidastaa haavojen paranemista, ja toisaalta suun infektiot helposti pahentavat oireita edelleen. Otsoniterapialla voidaan tehostaa paranemista huimasti, sillä aktivoi verenkiertoa ja hapenkuljetusta sekä stimuloi paikallista immuniteettiä mm. lisäämällä fagosytoosia. Lisäksi hoitomuoto tehostaa antioksidanttisuojausta ja estää vapaiden radikaalien muodostumista, mikä taas estää uusien vaurioiden tuloa. Otsoni on myös erittäin antiseptinen aine, ja se puhdistaa vauriokohtaa tehokkaasti. Tutkimuksessa mainittiin vielä, että otsonilla on kipua poistavaa vaikutusta, jonka vuoksi hoitoa siedetään hyvin. Terapeuttisina annoksina sillä ei myöskään havaittu olevan mitään haittavaikutuksia kudoksille.
Tutkijat huomauttavat kuitenkin, että otsoniterapia oli vain yksi hoitomuoto muun lääkityksen ohella. Silti sitä pidettiin ratkaisevana hyvien tulosten saavuttamiseksi. Toisaalta varsinkin ensimmäisessä artikkelissa (Agrillo ym. 2007a) painotettiin, että ennaltaehkäisy on kaikkein paras tapa hoitaa tämänkaltaisia oireita. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että ennen bifosfonaattien annostelua, potilaat käyvät hammaslääkärillä tarkistuttamassa hampaiden ja ikenien kunnon, eikä lääkitystä aloiteta ennen kuin kaikki on kunnossa. Tämän jälkeen potilaan on huolehdittava tehokkaasta suuhygieniasta ja käytettävä desinfioivia suuvesiä. Mikäli leukaluunkuolio kaikesta huolimatta kehittyy, nämä tulokset osoittavat, että sopivalla hoidolla nekin ovat pääosin parannettavissa.
Viitteet
Agrillo, Alessandro; Pierpaolo Sassano; Claudio Rinna; Paolo Priore & Giorgio Iannetti, Ozone Therapy in Extractive Surgery on Patients Treated With Biphosphonates. Journal of Craniofacial Surgery 18(5): 1068-1070, 2007. Abstract
Agrillo, Alessandro; Claudio Ungari; Fabio Filiaci; Paolo Priore & Giorgio Iannetti. Ozone Therapy in the Treatment of Avascular Biphosphonate-Related Jaw Osteonecrosis. Journal of Craniofacial Surgery 18(5): 1071-1075, 2007. Abstract
Petrucci, Maria Teresa; Cristiano Gallucci; Alessandro Agrillo; Maria Cristina Mustazza & Robin Foà, Role of ozone therapy in the treatment of osteonecrosis of the jaws in multiple myeloma patients. Haematologica 92(9): 1289-1290, 2007. Abstract, Full text PDF
