October 12, 2007 - Miika Sallinen
Otsoniterapia opiaattiriippuvuuden hoidossa
Näillä sivuilla en ole vielä kertaakaan tätä ennen käsitellyt otsoniterapian vaikutuksia huumeidenkäytön aiheuttamiin sivuvaikutuksiin. Toisaalta otsoniterapialla on vuosikymmeniä hoidettu menestyksellisesti lukuisia tauteja, ja varsin usein tutkimuksissa on raportoitu lääkkeiden sivuvaikutusten vähenemisestä. Niinpä ei olekaan kaukaa haettua olettaa, että myös joidenkin huumeiden sivuvaikutukset voisivat vähentyä, ja otsonista voisi olla merkittävää apua esimerkiksi vieroitushoidossa. Tätä asiaa on toistaiseksi tutkittu ainakin Venäjällä. Sikäläiset tutkijat esittivät kansainvälisen otsonijärjestön (IOA, International Ozone Association) 17. maailmankonferenssissa Strasbourgissa pari vuotta sitten tutkimuksen, jossa he olivat menestyksellä käyttäneet otsoniterapiaa opiaattiriippuvaisten huumeidenkäyttäjien vieroitushoidossa. Tutkimus on suoritettu Nizhny Novgorodissa Venäjällä ja se on mahdollisesti julkaistu kokonaisena venäjäksi, mutta minulla on ollut käytössä vain kyseisen kongressin esitelmistä tehdyt tiivistelmät eli abstraktit. Niissä esitellään tutkimus lyhyesti muutamalla lauseella. Oheinen abstrakti (Metelkin ym. 2005) on käännetty ohessa.
| Narkoottisen aineiden lisääntynyt leviäminen lasten ja teini-ikäisten keskuudessa sekä lääkehoidon kalleus, ovat saaneet lääkärit katselemaan uusia menetelmiä pikaista hoitoa vaativien opiaattiriippuvaisten potilaiden hoitamiseksi. Perinteinen hoitomenetelmä opiaattiriippuvaisten hoidossa sisältää kolme astetta: Intensiivinen huumeista vieroittaminen ja huumeista aiheutuneen elimistön häiriötilan poistaminen – somatopsykoottinen korjaus somatoneurologisten psyykkisten oireiden (aineenvaihdunnalliset häiriöt ja psyykkinen epätasapaino uniongelmat mukaan lukien) normalisoimiseksi – ja viimeisenä terapia repsahdusten estämiseksi. Kaksi ensimmäistä astetta ovat tunnetusti kaikkein tärkeimpiä, joiden aikana potilas on suljettuna laitokseen. Vieroitusoireet ovat eräitä kaikkein vaikeimpia ongelmia. Näiden oireiden uhka on usein suurin syy narkoottisten aineiden käytön jatkumiselle. Kaikkein vaikein jakso havaitaan heroiiniriippuvaisilla, jotka nauttivat lisäksi rauhoittavia lääkkeitä ja unilääkkeitä. Klassinen ”psykofarmakologinen käytäntö” johtaa säännöllisesti sellaisiin komplikaatioihin, kuten kontrollin pettämiseen aiheuttaen edelleen psyykkistä jännitystä ja houretiloja. Nämä taas edistävät narkoottisten huumeiden käyttöä. Näiden neuroleptisten oireiden psykopatologinen ilmenemismuoto (psyykkinen kireys) voi heikentää terapeuttista kontaktia. Niinpä kahden ensimmäisen vaiheen aikana näyttäisi järkevältä käyttää epätyypillisiä antipsykoottisia huumeita pieninä annoksina lyhyen aikaa tarkan kontrollin alla. Edellä mainitut komplikaatiot saivat meidät etsimään uusia menetelmiä, ja niinpä otimme käyttöön suonensisäiset ja ihonalaiset injektiohoidot lääkinnällisellä otsonilla. Tämä menetelmä tarjoaa mahdollisuuden täydelliseen ja välittömään huumeiden (itse valmistettu oopiumi, heroiini metadoni) käytön lopettamiseen. Paikallisessa narkomaanien suljetussa hoitolaitoksessa hoidettiin 34 huumeriippuvaista (itse valmistettu oopiumi, heroiini, metadoni) potilasta vuosina 2000-2003. Huumeannokset olivat 0,5-1,0 grammaa päivässä. Metadoniannos oli 1,0 grammaa päivässä. Kaikki potilaat saivat ihonalaisia ja laskimonsisäisiä injektioit/infuusioita lääkinnällistä otsonia, ja sen lisäksi seuraavanlaista lääkehoitoa: Tiopridalumia, coaxilumia, ketanovia, fenatsepaamia lihaksensisäisesti 2,0 annoksena ensimmäisenä kolmena iltana. Viidentenä päivänä potilaille määrättiin opiaattireseptorien sulkijoita (naloxonum, antaxonum). Otsoniterapian havaittiin lopettavan huumeiden aiheuttaman elimistön häiriötilan (intoksikaation), helpottavan kipua ja tehostavan mikroverenkiertoa, joka johti parempaan sydämen ja maksan toimintaan. Kaikki potilaat raportoivat ”pään selviämisestä”. Potilaat olivat kontrolloiduissa olosuhteissa, joka mahdollisti hoidon jatkamisen pienemmillä kipu-, masennus ja psyykelääkeannoksilla. Somatovegetatiiviset vieroitusoireiden ilmentymät vähenivät huomattavasti. Potilaat raportoivat myös paremmasta unesta ja ruokahalun palautumisesta. Mitään otsoniterapiasta johtuvia sivuvaikutuksia ei hoidon aikana paljastunut. |
Mitäpä tähän voisi enää lisätä? Hoitotulokset näyttävät olleen erinomaisia. Kuten jo mainitsin, otsoniterapialla on menestyksellisesti onnistuttu vähentämään eri lääkkeiden sivuvaikutuksia, joten huumeiden sivuvaikutusten väheneminen ei siltä osin ole yllättävää. Lääkkeiden käytön väheneminen, parantunut unensaanti ja ruokahalu, ovat niin ikään tuttuja havaintoja, joista on raportoitu useissakin tutkimuksissa (niistä enemmän mm. kirjassani Otsoni- ja vetyperoksidihoidot, Pärnu 2004). Valitettavasti tämä lienee toistaiseksi ainoa opiaattiriippuvuudesta tehty tutkimus. Siitäkin on englanniksi saatavilla vain ohessa suomennettu tiivistelmä, joten todistusaineisto on vielä hyvin vähäistä. Toivottavasti muissakin tutkimuskeskuksissa innostutaan kokeilemaan ja tutkimaan tätä hoitomuotoa, sillä mikäli tuollaiset tulokset toistuvat, hoitomuoto saattaa muuttaa vieroitusklinikkojen toimintamallit aivan uudenlaisiksi.
Viite:
Metelkin, B. V.; C. N. Kontorschikova & V. K. Tarasov, Ozone Therapy in the Treatment of Opiomania. In: International Ozone Association 17th World Congress & Exhibition: Program & Abstracts or oral presentation. Strasbourg, France, August 22-25, 2005, p. 42.
