November 16, 2006 - Miika Sallinen

Otsonin käyttö hammaslääkäripelkoisten lasten avoimen karieksen hoidossa

Otsonia on käytetty menestyksellisesti hammasmädän eli karieksen hoidossa. Näihin hoitoihin on kehitetty erillinen laite, jossa tiivis silikonikuppi painetaan hampaan päälle. Alipaineimulla kupin sisällössä kierrätetään otsonikaasua (pitoisuus 2100 ppm) niin, että kupin sisältö vaihtuu noin 300 kertaa sekunnissa. Tämä hampaidenhoitoon suunniteltu laite tunnetaan HealOzone-kauppanimellä, ja sitä valmistaa kanadalainen CurOzone sekä lisenssillä saksalainen KaVo.

Tällaisen laitteen tutkimus alkoi jo viime vuosituhannen puolella. Vuonna 2000 Baysan ym. raportoivat laitteen erinomaisista hammasta desinfioivista vaikutuksista. Varsin pian ilmeni, ettei tämä ollut menetelmän ainoa vaikutus, vaan käsittelyn jälkeen hammas alkoi uudelleenmineralisoitua kovaksi eikä se enää vaatinut vanhanaikaista poraamista ja paikkausta. Varsinkin Belfastilaisessa Queens’n yliopistossa alkoi intensiivinen tutkimus, ja useat tutkijat esittivät tuloksiaan kansainvälisissä kongresseissa. Tulokset olivat aina vähintään lupaavia ellei peräti erinomaisia.

Kuitenkin ensimmäinen kaksoissokkoutettu seurantatutkimus (Holmes 2003) ilmestyi vasta joulukuussa 2003. Tässä tutkimuksessa primaarinen juurikaries oli 100% hoidettavissa otsonilla ja mineralisoivilla suuvesillä ja hammastahnoilla, ja suurin osa parani vain yhden 40 sekuntia kestäneen hoidon jälkeen. Vain hieman myöhemmin Baysan ja Lynch (2004) raportoivat vastaavista tuloksista samantyyppisen karieksen hoidossa. Valitettavasti keväällä 2004 arvostettu Cochrane-instituutti julkaisi oman tarkastelunsa (Rickard ym. 2004) tästä hoitomenetelmästä. Vaikka tämä tarkastelu ilmestyi em. artikkelien jälkeen, siinä ei käsitelty niitä tutkimuksia, jotka olivat ilmestyneet marraskuun 2003 jälkeen, ja täten molemmat julkaistut kokotekstiartikkelit jäivät käsittelemättä. Vaikka Cochranen työryhmä totesikin, että kolme tutkimusta täyttää laadukkaan tutkimuksen kriteerit, kaikki työt oli tehty samassa yliopistossa, eikä niitä oltu varmistettu riippumattomin tutkimuksin. Siksi raportti antoi ymmärtää, ettei hoitomuodon tehosta ole riittävää näyttöä.

Samaan aikaan tutkimus kuitenkin jatkui, ja jo loppuvuodesta 2004 ilmestyi Quintessence Publishing -yhtiön kustantama teos: Ozone: The Revolution in Dentistry. Teoksen oli toimittanut professori Edward Lynch, ja siinä oli useita eri tutkijoiden tutkimuksia. Mukana oli myös runsas määrä kliinisiä tutkimuksia, joskin ne olivat lähinnä seurantakertomuksia potilaista, eivätkä satunnaistettuja laadukkaita tutkimuksia.

Cochranen raporttia voidaan kritisoida sillä, että se oli jo ilmestyessään vanhentunut. Kesällä 2005 Britannian terveysministeriönalainen NICE julkaisi oman katsauksensa näistä hoidoista. Raportti on sikäli yllättävää luettavaa, että myös siinä näyttöä sanotaan riittämättömäksi. Raportissa oli käsitelty yhteensä yhdeksää tutkimusta, joissa kahdeksassa oli saatu merkittävästi positiivinen tulos ja yhdessä lievästi positiivinen tulos. Tämän perusteella tutkijat esittivät todistusaineiston olevan ristiriitaista, ja koska he eivät olleet löytäneet mielestään selkeää toimintamekanismia, hekin pitivät todistusaineistoa riittämättömänä, eikä hoitoja tulisi korvata julkisin varoin. Tämä tarkastelu julkaistiin sittemmin myös hieman muunneltuna Health Technology Assessment –kausijulkaisussa (Brazzelli ym. 2006) On kuitenkin todettava, ettei siinäkään johtopäätös ole yhdenmukainen käsiteltyjen tutkimusten kanssa.

Otsonikäsittelyn vastustajilla oli kuitenkin yksi merkittävä valtti. Hoitomuodosta oli ilmestynyt vain niukasti tutkimuksia varteenotettaviin peer review -tiedelehtiin. Todistusaineisto oli suurelta osin esitetty vain kansainvälisissä kongresseissa, jolloin niistä oli saatavilla vain lyhyt tiivistelmä tai posteri. Aiheesta oli myös ilmestynyt pari väitöskirjaakin, mutta niidenkin saatavuus on tekijämaata lukuun ottamatta heikko, joten useimmilla tutkijoilla ei ole ollut mahdollisuutta tutkia tuloksia tarkemmin ja toistaa kokeita. Tilanne muuttui hieman elokuussa 2005, kun saksalainen tutkimusryhmä (Huth ym. 2005) esitti omat tutkimuksensa lasten pysyvien poskihampaiden fissuurakarieksen hoidossa. Vaikka otsonilla käsiteltyjen hampaiden tulokset olivat merkittävästi parempia kuin kontrolliryhmässä, tutkimuksen seuranta-aika oli vain kolme kuukautta, mikä on vähemmän kuin esimerkiksi Cochranen työryhmän puolen vuoden vaatimus.

Aivan äskettäin tilanne parani taas yhden merkittävän askeleen. Sveitsiläinen Bernin yliopiston tutkimusryhmä (Dähnhardt ym. 2006) julkaisu tuloksensa uusimmassa American Journal of Dentistry –lehdessä. He olivat hoitaneet hammaslääkäripelosta kärsivien lasten avointa kariesta otsonilla. Tutkimuksessa oli mukana 28 lasta, joilla oli yhteensä 82 avointa kariesoiretta. Lasten ikä oli kolmesta 11 vuoteen keski-iän olleessa noin kuusi vuotta. Tämäntyyppinen karies on jo sen verran haasteellinen, että sen hoito pelkällä otsonilla ei ole tarkoituksenmukaista, varsinkin kun kyseessä olevat lapset pelkäävät hammaslääkäriä. Uudelleenmineralisoituminen on hidasta varsinkin hyvin pehmeässä hammaskudoksessa. Niinpä tutkimuksessa lasten hampaista poistettiin kaikkein pehmein osa käsin kaapimalla, mutta sitkeämpi karies jätettiin käsittelemättä. Tämän jälkeen hammas käsiteltiin otsonilla 20 sekunnin ajan. Ainoastaan joka toinen karieskohta käsiteltiin otsonilla ja toinen puoli toimi kontrollina. Tutkimuksessa ei käytetty mineralisoitumista edistäviä täyteaineita, mutta lapset vanhempineen perehdytettiin suuhygieniaan ja heille annettiin kaikille käyttöön samanlainen hammastahna koko tutkimusjakson ajaksi.

Kahden kuukauden kuluttua lapset palasivat hammaslääkäriin, joka arvioi hampaiden kovuuden uudelleen ja hoidot toistettiin. Näillä hoitokäynneillä käytettiin ainoastaan samaa 20 sekunnin otsonikäsittelyä, mutta ei enää mitään kaiverruksia. Kaikkiaan lapset kävivät hammaslääkärissä yhteensä viisi kertaa aina kahden kuukauden välein niin, että ensimmäisen ja viimeisen kerran hoitoväli oli kahdeksan kuukautta. Kun hoitojakso oli käyty loppuun, hampaat paikattiin perinteisin menetelmin. Jos hammas oli mineralisoitunut kovaksi, paikkauksessa ei tarvittu porausta. Tutkimuksessa oli mukana myös kyselytesti, jossa tutkittiin lasten ja vanhempien tyytyväisyyteen ja hammaslääkäripelkoon liittyviä asioita. Myös nämä kyselyt toistettiin aina kahden kuukauden välein.

Tulokset suosivat otsonikäsittelyä selvästi. Tutkimusryhmän hampaissa tapahtui asteittaista kovenemista, kun kontrolliryhmässä muutos ei ollut merkittävää. Selkeät erot havaittiin neljän kuukauden kuluttua hoitojen aloituksesta ja tämä ero säilyi loppuun asti. Tämäkään ei kerro koko totuutta, sillä eettisistä syistä kaikkein syvimmät ja laajimmat onteloituneet kariekset hoidettiin otsonilla ja pienimmät toimivat kontrollina. Tätä ei tilastoissa huomioitu. 94 % lapsista voitiin hoitaa normaalisti. Vanhempien mukaan 60 % lapsista oli aluksi huolissaan hammaslääkärin hoidoista, mutta hoitavien hammaslääkärien mukaan kaikki lapset olivat peloissaan. Joka tapauksessa ensimmäisen käynnin jälkeen 82 %:lla huolestuneisuus oli vähentynyt ja tutkimuksen lopussa jo 93 %:lla. Ainoastaan yksi äiti raportoi, että lapsi ei ollut suostuvainen uuteen hoitoon. Yli 90 % vanhemmista oli tyytyväisiä siihen että olivat valinneet tämän hoitomuodon, vaikka 21 % oli aluksi huolissaan otsonin turvallisuudesta. Mitään haittavaikutuksia ei kuitenkaan havaittu koko tutkimusjakson aikana. Yksikään lapsi ei maininnut kivusta, ärtymyksestä, oudosta mausta tai mistään muusta ongelmasta. 92 % vanhemmista ilmoitti, että he olisivat valmiit maksamaan otsonikäsittelystä enemmän kuin perinteisistä hoidoista ja 89 % heistä olisi valmis osallistumaan uuteen kliiniseen tutkimukseen lapsensa kanssa.

Tutkijat luonnehtivatkin hoitoja nopeiksi, yksinkertaisiksi, kivuttomiksi ja tehokkaiksi hammaslääkäripelkoisille lapsille. Useimmissa tapauksissa avoimet karieskohdat vakiintuivat ja niiden kovuus kasvoi otsonikäsittelyn avulla, kunnes lapsi oli jo halukas saamaan perinteistä hoitoa. Hammaslääkäripelkoisille lapsille on toki tarjolla muitakin mahdollisuuksia, kuten hypnoosi, ilokaasu, lääkitys ja jopa täydellinen nukutus. Näissä toimenpiteissä on kuitenkin riskejä, eivätkä ne poista hammaslääkäripelkoa. Siksi otsonikäsittely lienee tällaisissa tapauksissa selvästi paras vaihtoehto.

Tämäkään tutkimus ei varmasti riitä lopettamaan sitä skeptisyyttä, jota hampaiden otsonikäsittelyä kohtaan on koettu. Toivon mukaan se kuitenkin oleellisesti vähentää sitä. Kun NICE julkaisi tyrmäävän raporttinsa kesällä 2005, laitevalmistaja KaVo:lta tuli pikainen vastine. Siinä kerrottiin, että tutkimus on yhä kesken ja listattiin meneillään olevia tutkimuksia. Osa näistä tutkimuksista koski laboratorio-olosuhteissa tehtäviä in vitro –kokeita, joilla pyritään selventämään toimenpiteiden mekanismeja ja turvallisuutta. Mukana oli myös useita kliinisiä tutkimuksia, joista osa on yhä kesken ja osa jo päättynyt ja lienevät jo odottamassa julkaisua. Ilokseni on todettava, että tämän tutkimuksen jälkeen KaVo:n ilmoittamat tutkimukset ovat ilmestyneet aikataulussaan, ja todennäköisesti myös muut tutkimukset tulevat perässä. Tutkimuksia suoritetaan koko ajan mm. Yhdysvalloissa useassakin keskuksessa, Ruotsissa, Tanskassa, Puolassa, Saksassa, Italiassa, Sveitsissä, Britanniassa ja todennäköisesti monissa muissakin maissa. Tietojeni mukaan myös Helsingin yliopiston hammaslääketieteen laitokselle on muutama kuukausi sitten hankittu HealOzone-laite, mutta en tiedä, millaisessa tutkimus- tai koekäytössä se on ollut.

Vaikka tilanne ei vielä ole paras mahdollinen, se paranee koko ajan, kuten tämäkin tutkimus osoitti. Jos ja kun tulevat tutkimukset päätyvät vastaaviin tuloksiin, Cochrane, NICE ja muut arvostelevat tahot joutuvat varmasti uusimaan arvioitaan jo pelkästään oman maineensa vuoksi.

Viitteet

Baysan, A.; R. Whiley & E. Lynch, Anti-microbial effects of a novel ozone generating device on micro-organisms associated with primary root carious lesions. Caries Research 34: 498-501, 2000. abstract

Baysan, Aylin & Edward Lynch, Effect of ozone on the oral microbiota and clinical severity of primary root caries. American Journal of Dentistry 17: 56-60, 2004. abstract

Brazzelli, M.; L. McKenzie; S. Fielding; C. Fraser; J. Clarkson; M. Kilonzo & N. Waugh, Systematic review of the effectiveness and cost-effectiveness of HealOzone® for the treatment of occlusal pit/fissure caries and root caries. Health Technology Assessment 10(16): 1-80, 2006. abstract

Dähnhardt, Jan Eric; Thomas Jaeggi & Adrian Lussi, Treating open carious lesions in anxious children with ozone. A prospective controlled clinical study. American Journal of Dentistry 19(5): 267-270, 2006. abstract

Holmes, J., Clinical reversal of root caries using ozone, double-blind, randomised, controlled 18-month trial. Gerodontology 20: 106-114, 2003. abstract, full text PDF

Huth, Karin Christine; Ekaterini Paschos; Korbinian Brand  & Reinhard Hickel, Effect of ozone on non-cavitated fissure carious lesions in permanent molars. A controlled prospective clinical study. American Journal of Dentistry 18(4): 223-228, 2005. abstract, full text PDF

NICE (National Institute for Health and Clinical Excellence), HealOzone for the treatment of tooth decay (occlusal pit and fissure caries and root caries). Technology Appraisal 92. Available at: http://www.nice.org.uk/TA092

Rickard, G. D.; R. Richardson; T. Johnson; D. McColl & L. Hooper, Ozone therapy for the treatment of dental caries. Cochrane Database of Systematic Reviews 2004;(3): CD004153, 2004. abstract