September 20, 2006 - Miika Sallinen

Otsoni-injektiot paikallisten rasva-aineenvaihduntahäiriöiden hoidossa

Italiassa Pavian yliopistossa suoritettiin jo 1990-luvun alkupuolella tutkimus (Franzini ym. 1993) ihonalaisten otsoni-injektioiden vaikutuksesta paikallisiin rasva-aineenvaihduntahäiriöihin tai ihonkovettumiin. Tutkimuksessa oli mukana yhteensä 117 potilasta, joista 114 suoritti hoidot loppuun määrätyn ohjelman mukaisesti. Heidät jaettiin kahteen ryhmään, jossa 76 potilasta hoidettiin happi-otsoni-injektioilla ja loput 36 potilasta käyttivät Essaven-geeliä, joka edusti yleistä perinteistä hoitokeinoa. Tutkimukseen ei huolittu potilaita, joilla oli mahdollisia sairauksia tai epäterveellisiä elintapoja, jotka voisivat vaikuttaa tulokseen.

Otsonihoito annettiin ihonalaisina otsoni-injektioina, joiden otsonipitoisuus oli 2-4 μg/ml, ja injektioiden tilavuus 5-10 ml. Injektioiden määrä vaihteli potilaskohtaisesti, mutta yhden hoitokerran aikana annettiin tavallisesti 150-200 ml happi-otsonikaasua keskimäärin 20 eri kohtaan. Hoitoja annettiin pääosin kahdesti viikossa (osalle vain kerran) yhteensä viiden viikon ajan. Vertailuryhmä käytti Essaven-geeliä kolme kertaa päivässä viiden viikon ajan.

Kuva 1. Otsoni-injektioita voidaan antaa myös suoraan generaattorista erityisen laitteen avulla, jolloin voidaan injektoida viiteen kohtaan kerrallaan. Kuva otettu Nizhny Novgorodissa yksityisellä kosmetiikkaklinikalla marraskuussa 2006, eikä se liity artikkelin tutkimukseen.

Potilaat analysoitiin yhteensä kuusi kertaa. Ensiksi ennen hoitoja ja sitten viikoittain hoitojakson loppuun asti. Tuolloin mitattiin mittanauhalla hoidettavien alueiden läpimitat. Lisäksi tutkittiin paikallinen lämpötila, verenpaine, sydämen syke ja mahdolliset ilmenneet oireet. Hoitoja alussa ja lopussa otettiin myös verinäytteet, joista niin ikään etsittiin mahdollisia muutoksia. Hoitojen päätyttyä sekä potilas että häntä analysoinut lääkäri esittivät toisistaan riippumatta arvionsa hoidon onnistumisesta antaen siitä jonkin seuraavista arvosanoista: erittäin hyvä, hyvä, kohtalainen, riittämätön, olematon.

Tulokset suosivat selvästi otsoniterapiaa. Mitattujen alueiden ympärysmitta pysyi Essaven-geeliä käyttäneillä koko ajan keskimäärin 63 cm:ssä, kun se otsonia saaneilla putosi tasaisesti noin puoli senttiä viikossa ja laski hoitojen keskimäärin aikana 62,5 cm:sta 59 cm:aan. Ihon lämpötila nousi selvästi niillä otsonia saaneilla potilailla, joilla oli rasva-aineenvaihdunnan häiriöitä, mutta muuten ne pysyivät käytännössä muuttumattomina. Kyselytutkimukset olivat niin ikään selvästi otsoni-injektioiden kannalla. Lähes kaikki otsonia saaneet potilaat pitivät tulosta hyvänä tai erittäin hyvänä, kun Essaven-geelillä hyvään tuloksen koki saaneensa ainoastaan kolme potilasta. Myös lääkärit arvioivat tulokset lähes täsmälleen samalla tavoin. Tärkeimmät tulokset on esitetty taulukossa 1.

Taulukko 1. Potilaiden ja lääkäreiden omakohtaiset arviot otsonin ja Essaven-geelin tehokkuudesta rasva-aineenvaihdunnan häiriöihin. Huomaa, että lääkäreiden analyysissä ei ole mukana kolmea otsonia saanutta potilasta, jotka jättivät hoidot kesken (Franzini ym. 1993).

Potilaiden verinäytteitä analysoitaessa ei havaittu merkittäviä muutoksia, joskin otsonia saaneiden punasolut olivat nousseet hieman. Sivuvaikutukset olivat vähäisiä. Otsoni-injektiot aiheuttivat yhdelle potilaalle heikotusta, jonka vuoksi hän päätti luopua hoidoista. Luonnollisesti suuri määrä injektioita aiheutti myös lievää kipua, poltetta tai lievää turvotusta joillekin potilaille, mutta ainoastaan viisi potilasta luonnehti kipujaan koviksi jossain hoitovaiheessa. Toisaalta otsoni-injektioita annettiin hyvin harvakseltaan, jos niitä verrataan kolmesti päivässä suoritettuun Essaven-geelihoitoon. Geelin käyttö ei ollut epämukavaa, mutta sen sijaan varsin vaivalloista, varsinkin kun huomioi hoitojakson kestäneen viisi viikkoa ja tulokset olivat silti pääosin vähäisiä.

Vaikka injektiohoidot ovat pakostakin enemmän tai vähemmän epämiellyttäviä, hoidon tehokkuus oli ilmeinen. Tutkijat toteavatkin, että happi-otsoniterapia osoittaa suurempaa tehokkuutta ja parempaa tyytyväisyyttä jos sitä verrataan paikalliseen geelihoitoon, kuitenkin ilman olennaisia haittavaikutusriskejä.

Viite:

Franzini, M.; A. Bignamini; P. Micheletti; L. Valdenassi; G. Agostini; P. Richelmi & F. Berte, Subcutaneous oxygen-ozone therapy in indurative hypodermatitis and in localised lipodystrophies: a clinical study of efficacy and tolerability. Acta Toxicologica et Therapeutica 14(4): 273-288, 1993.