April 18, 2005 - Miika Sallinen

Hampaan poistoa seuranneen kivuliaan leukaluuntulehduksen hoito otsonoiduilla öljyillä

Viisaudenhampaan tai muun poskihampaan poisto on yksi yleisimmistä hammaskirurgisista operaatioista. Hampaan poistoa voi muutaman päivän kuluessa joskus seurata jäljelle jääneen hammaskuopan tulehtuminen eli alveoliitti. Tämä tulehdus voi yltää leukaluuhun asti (osteiitti), ja se on tyypillisesti hyvin kivulias ja hitaasti paraneva. Otsonoituja öljyjä on kuitenkin menestyksellisesti käytetty näiden tulehdusten hoidossa jo vuosikausia.

Ensimmäisen tutkimuksen teki tiettävästi sveitsiläinen hammaslääkäri Andreas Filippi Justus Liebigin yliopistossa Giesenissä 1990 luvun alkupuolella. Hän raportoi tuloksistaan Quintessenz-lehdessä vuonna 1993. Tutkimus käsitti yhteensä 65 potilasta, joiden viisaudenhampaan poistamisesta oli seurannut kuvulias, vuotava ja punoittava paikallinen leukaluuntulehdus.

Kaikkien potilaiden hammaskuopat puhdistettiin verihyytymistä ja mädästä laimella 3 % vetyperoksidiliuoksella ja huuhdottiin fysiologisella suolaliuoksella. Hoidon perustella potilaat jaettiin kolmeen ryhmään. Ensimmäisessä ryhmässä (24 potilasta) potilaat saivat lääkkeekseen kamferilla ja mentholilla maustettua antiseptistä klorofenolia (ChKM). Lääke kuuluu klorofenoleihin, joita käytetään yleisesti suun tulehdusten hoidossa. Toinen ryhmä (21 potilasta) hoiti tulehdustaan otsonoidulla oliiviöljyllä. Kolmas ryhmä (20 potilasta) käsitti ne potilaat, jotka olivat aloittaneet hoidot käyttäen perinteistä ChKM:aa, mutta huonon paranemisen vuoksi he vaihtoivat viikon kuluttua otsonoituun oliiviöljyyn. Hoitojen edistymistä tutkittiin hammaskuopan paranemisella sekä tarkastelemalla kivun vähenemistä voimakkaasti säteilevästä aina täysin kivuttomaan tilaan.

Yleisesti ottaen hoidot olivat menestyksellisiä. Useimmilla, eli 72,3 prosentilla, märkiminen lakkasi 4-6 vuorokauden sisällä hammaslääkärikäynnistä. Kahdesta hoitomuodosta otsonoitu oliiviöljy oli kuitenkin parempaa. Sitä käyttäneillä vuoto ja kivut loppuivat keskimäärin 4,9 päivässä, kun taas ChKM:aa käyttäneillä ne kestivät keskimäärin 7,3 päivää. Kaksi ChKM:aa käyttäneistä, ja yksi otsonoitua oliivöljyä käyttäneistä potilaista joutui kuitenkin myöhemmin operoitaviksi uudelleen.

Parhaiten otsonoidun oliiviöljyn tehokkuus näkyi kuitenkin niissä 20 potilaassa, jotka olivat aloittaneet hoitonsa ChKM:lla, mutta parantumisen viivästyessä vaihtaneet sen otsonoituun oliiviöljyyn. Heti, kun nämä potilaat aloittivat otsonoidun oliiviöljyn käytön, heidän kipunsa alkoi dramaattisesti vähentyä ja ja 4-6 päivän kuluessa useimpien kipu oli jo lähes täysin poistunut. Tämä kivun lieveneminen on esitetty oheisessa kuvassa 1. Neljälle näistä kaikkein vaikeimmista potilaista jouduttiin silti myöhemmin tekemään vielä uusia operaatioita.

Kuva 1. Filippin (1993) tutkimuksessa 20 potilaalla kipu ei vähentynyt viikon kestävän ChKM-hoidon aikana. Kun he alkoivat käyttää otsonoitua oliiviöljyä tulehtuneeseen hammaskuoppaansa, kipu alkoi välittömästi lievenemään kaikissa kivun asteissa. [Behandlungstage = hoitopäivät, Stark ausstrahlend = voimakasta (kivun) säteilyä, leicht austrahlend = lievää (kipu)säteilyä, lokaler schmerz = paikallista särkyä, Schmerzfreiheit = kivuton].

Neljä vuotta myöhemmin, vuonna 1997, myös kuubalaiset tutkijat (Cruz ym.) julkaisivat vastaavan tutkimuksen. He tekivät vertailevan tutkimuksen, jossa oli mukana yhteensä sata potilasta. Heistä puolet sai tulehdukseensa otsonoitua auringonkukkaöljyä (kauppanimeltään Oleozon®) ja puolet suun kautta otettavaa Alvogil antibioottia. Ennen jokaista hoitoa alveoliittikohta puhdistettiin ja kuivattiin hammaslääkärillä, jonka jälkeen tulehduskohtaan annosteltiin ryhmästä riippuen joko Alvogilia tai Oleozonia. Potilaat kävivät säännöllisesti joka kolmas päivä hammaslääkärillä, joka tutki hoidon vaikutukset ja määräsi mahdollisesta jatkosta.

Molemmissa ryhmissä tulokset olivat erinomaisia. Oleozonia saaneesta ryhmästä parani täysin 46 potilasta, kolmen tila koheni ja vain yksi pysyi muuttumattomana. Alvogilia saaneista potilaista taas 41 parani täysin, seitsemän tila koheni ja kahdella se pysyi ennallaan. Vaikka Oleozon olikin tämän perusteella hieman parempaa, tilastollisesti erot eivät olleet merkittäviä. Selvempi ero kuitenkin havaitaan, kun tarkastellaan potilaiden paranemisnopeutta. 42 Oleozonia saaneista potilaista luokiteltiin parantuneiksi viimeistään kolmannen hammaslääkärikäynnin jälkeen, kun taas Alvogilia saaneista vastaava luku oli 29. Tutkimus päättyykin sanoihin:

“Tämä työ osoittaa, miten Oleozonia voidaan pitää tehokkaana lääkehoitona alveoliittiin . Tämä johtuu sen mikrobeja tappavista ominaisuuksista, ja sillä voidaan myös hapettaa kudoksia, joka stimuloi niiden uusiutumista.”

Kummassakaan tutkimuksessa otsonoitu öljy ei ollut hoidon onnistumisen tae. Sekä ChKM (sveitsiläinen Filippin tutkimus) että Alvogil (kuubalainen tutkimus) paransi hammaskuopan tilastolliseti kutakuinkin yhtä suurella todennäköisyydellä. Erot näkyvät kuitenkin selvästi hoitoajoissa ja varsinkin kivun lievenemisenä, minkä vuoksi otsonoitujen öljyjen suosiminen on erittäin perusteltua. Toivon mukaan niiden tutkimus ja kliininen käyttö yleistyykin maailmalla myös näiden oireiden hoidossa.

Viitteet

Cruz, Olga; Silvia Menéndez; Maria E. Martínez & Teresita Clavera, Aplicación de la ozonoterapia en el tratamiento de la alveolitis. Revista Cubana de Estomalogia 34: 21-24, 1997. (full text)

Filippi, A., Lokalbehandlung von Ostitis Circumscripta mit ozonisiertem Olivenöl. Quintessenz 44: 1531-1537, 1993.