December 21, 2004 - Miika Sallinen

Otsoniterapia Gaucherin taudin aiheuttamissa luustokivuissa

Gaucherin tauti eli serebrosidoosi on perinnöllinen kertymäsairaus, jonka eri muodot ilmenevät eri tavoin. Toisissa etusijalla ovat maksan ja pernan suureneminen, anemia, ihomuutokset ja luustokystät. Toisissa muodoissa taas keskushermoston oireet ovat tavallisia ja ne aiheuttavat usein varhaisen kuoleman. Useissa tapauksissa erilaiset luusto-oireet aiheuttavat valtaosan potilaiden epämukavuudesta ja elämänlaadun heikkenemisestä. Näitä oireita ovat mm. monenlaiset luiden epämuodostumat, osteopenia eli eräänlainen luukato, murtumat ja osteomyeliitti eli luuydintulehdus. Kaikki nämä oireet aiheuttavat eriasteista kipua.

Potilaita hoidetaan perinteisesti erilaisilla korvaavilla entsyymeillä (Ceredase® ja Cerezyme®), jotka molemmat ovat toimivia vähentämään organomegaliaa eli tässä tapauksessa usein maksan ja pernan suurenemista. Ne myös parantavat veriopillisia ja biokemiallisia parametreja ja vähentävät luuston kipuja. Viimeksi mainittua tosin havaitaan vain lähinnä niillä, joilla lääkitys aloitetaan ennen luusto-oireiden syntymistä. Muissa tapauksissa kipujen hoitoon tarvitaan erilaisia lääkkeitä lähtien ei-steroidiperäisistä tulehdusten estäjistä aina erilaisiin opioideihin, kuten morfiiniin.

Myös otsoniterapiaa on menestyksellisesti käytetty näiden kipujen hoitoon. Israelilaiset tutkijat (Zimran ym.) julkaisivat alustavan yhdeksän potilaan tutkimuksensa jo vuonna 2002, mutta sain sen vasta aivan hiljattain, joten en ehtinyt käsitellä sitä kirjassani. Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia otsoni-autohemoterapian vaikutusta luustokipujen lievitykseen Gaucherin tautia sairastaviin potilaisiin. Jokaisen potilaan oireet olivat vakavia; kolme heistä käytti päivittäin opioideja kivun lievittämiseen ja kuusi muutakin ei-steroidipohjaista lääkitystä. Kuudelle potilaalle oli tehty pernan poistoleikkaus lapsuudessa. Jokaista potilasta oli hoidettu korvaavalla entsyymiterapialla vähintään kahden vuoden ajan, ja he saivat normaalia lääkitystään myös otsonihoitokuurin aikana.

Hoitomuotona oli otsoni-autohemoterapia, jossa potilaalta otettiin 50 ml verta, joka otsonoitiin ja infusoitiin takaisin potilaan perifeeriseen laskimoon. Hoitoja annettiin kerran viikossa 12 viikon ajan. Yhdellä potilaalla hoitoja tosin voitiin antaa vain kahdeksan hoitokertaa, sillä hänen laskimonsa olivat niin heikossa kunnossa, ettei hoitoja voitu suorittaa enempää. Viisi potilasta taas halusi jatkaa hoitoja vielä tämän hoitojakson jälkeenkin. Potilaiden tilan muuttumista kontrolloitiin viikoittaisilla 12 kohdan haastatteluilla. Lisäksi heidän tuli raportoida kaikki yksittäiset kipukohtaukset ja muu mahdollinen lääkitys.

Hoidot olivat varsin tehokkaita. Kaikilla potilailla havaittiin merkittävää kohenemista kivussa ja kipuun liittyvässä toimintakyvyssä. Yleisesti ottaen tulokset alkoivat näkyä jo hoidon alkuvaiheessa, mutta yhdellä potilaalla merkittävää muutosta havaittiin vasta 15 viikon jälkeen. Tutkimuksessa nämä muutokset ilmoitettiin kuvaajana, josta havaitaan mm. seuraavaa.

• Keskimääräinen kipu viimeisen vuorokauden aikana laski selvästi.
• Kävelykyky parani selvästi.
• Päivittäinen työkyky koheni selvästi.
• Unenlaadussa havaittiin huomattavaa paranemista.
• Yleinen elämänlaatu parani selvästi.
• Maksimaalisen kivun intensiteetti putosi myös merkittävästi.

Tulokset olivat kauttaaltaan positiivisia. Vaikka potilasmäärä oli varsin rajoittunut, eikä plasebovaikutustakaan voi sulkea pois, tulokset olivat silti hyvin vakuuttavia. Tutkijoiden mukaan ne ansaitsevatkin lisätutkimuksia ja plasebokontrolloitu kaksoissokkokokeen järjestämiseen olisi erittäin hyvät perusteet.

Itse en juurikaan kyseenalaistaisi näitä tuloksia, sillä vastaavia vaikutuksia on havaittu myös muissa laajemmissakin tutkimuksissa. Vaikka Gaucherin taudista ei muita tutkimuksia tiettävästi vielä ole tehty, esimerkiksi Riva Sanseverinon (1988) osteoporoositutkimuksen tulokset olivat hyvin samankaltaisia. Siinäkin muun paranemisen ohella havaittiin kivun merkittävää vähenemistä. Satunnaisten raporttien mukaan myös muissa luusto-oireissa, kuten osteomyeliitissä (luuydintulehdus) ja osteokondriitissa (luu-rustotulehdus) on saatu positiivisia vaikutuksia otsoniterapialla (Ks. Sallinen 2004).

Viitteet:

Riva Sanseverino, E., Intensive medical and physical treatment of osteoporosis with the aid of oxygen-ozone therapy. Europa Medicophysica 24: 199-206, 1988.

Sallinen, Miika, Otsoni- ja vetyperoksidihoidot: Tuntematonta lääketiedettä. Pärnu 2004, s.219-224.

Zimran, Ari; Gerhard Wasser; Nathan Cherny; Josef Dayan; Eyal Attias & Deborah Elstein, Autohemotherapy with ozone for patients with Gaucher disease and severe skeletal involvement. Pain Clinic 13: 223-226, 2002. (abstract)