June 22, 2010 - Miika Sallinen

Suppea otsoni-autohemoterapia kosketusihottuman hoidossa: kolme tapausta

Suppea otsoni-autohemoterapia on varsin outo hoitomuoto. Siinä potilaalta otetaan noin 10 ml verta, joka otsonoidaan ja injektoidaan lihakseen – yleensä pakaraan. Hoitomuodon outous on siinä, että pieni otsonoitu verimäärä pakaraan injektoituna vaikuttaa melko laajalla alueella. Esimerkiksi venäläislääkäri Oksana Bitkina on kertonut minulle hoitaneensa lukuisia ihotauteja tällä menetelmällä ja erityisesti aknen hoidossa se on hänen mukaansa jopa paikallisia injektioita tehokkaampi.

Suppeaa autohemoterapiaa muistuttaa Vasogen-yhtiön immuniteettiä säätelevä terapia, josta olen aiemmin kirjoittanut pari artikkelia (1,2). Varsinaisen suppean autohemoterapian käytöstä ei kuitenkaan ole ilmestynyt tutkimuksia länsimaisiin julkaisuihin, vaan lähes kaikki on venäjäksi. Muutamia poikkeuksia toki löytyy, ja tässä yhteydessä ajattelin käsitellä erästä tiivistelmää, joka julkaistiin jo vuonna 2004 Contact Dermatitis -lehdessä.

Venäläistutkijat (Krivatkin & Krivatkina 2004) ovat esittäneet kolme kuvaavaa tapauskertomusta erityyppisten kosketusihottumien hoidosta otsonilla. Ensimmäinen potilas oli 17-vuotias tyttö, jolla oli ollut punoitusta, vesirakkuloita ja poltteen tunnetta kasvoissa jo kahden viikon ajan. Potilas työskenteli torilla ja oli altistunut auringonvalolle. Keskustelussa potilaan kanssa todettiin, että uusi parfyymi oli todennäköisesti syyllinen valoallergiseen reaktioon. Potilasta hoidettiin suppealla autohemoterapialla yhteensä kuusi hoitokertaa. Hoitojen jälkeen kasvoissa oli enää rupea ja hyperpigmentaatiota.

Toinen potilas, 36-vuotias mies, oli kolme päivää kärsinyt molempien käsien punoituksesta, vesirakkuloista, syyhystä ja poltteesta. Viikonlopun aikana hän oli koskettanut idänukonputki-kasvia. Hän sai viisi kertaa suppeaa autohemoterapiaa, joiden jälkeen potilas oli kliinisesti terve.

Kuva 1. Suppean otsoni-autohemoterapian suorittamista Jyväskylässä. Kuva ei liity artikkelin tapauksiin.

Kolmas potilas oli palelluttanut molemmat kätensä kaksi viikkoa sitten. Kun hän saapui ihotautilääkärille, käsien ihossa oli punoitusta, vesirakkuloita, syöpymistä ja rupia. Potilaan vaivoja hoidettiin viisi kertaa suppealla autohemoterapialla ja ulkoisesti otsonoidulla vedellä, jonka jälkeen potilas parani täydellisesti. Näiden tapausten perusteella tutkijat toteavat, että erityyppiset kosketusihottumatapaukset voidaan menestyksellisesti hoitaa otsonilla.

Luonnollisesti kyseessä oli pelkkiä yksittäistapauksia, joiden perusteella ei voi todistaa mitään sitovasti. Onhan toki mahdollista, että ihottuma olisi parantunut ilman otsoniakin aivan yhtä nopeasti. Tällaisia oireita on kuitenkin hankala tutkia muilla kuin yksittäistapauksilla, sillä tapaukset tulevat usein yllättäen, eikä laajoja vertailevia tutkimuksia ole täten mahdollista järjestää. Joka tapauksessa edellä mainitut tapaukset ovat rohkaisevia, ja ainakin niiden perusteella otsoniterapiaa kannattaa kokeilla, varsinkin jos perinteisten hoitojen apua jää vähäiseksi.

Viite:

Krivatkin, Sergey L. & E. V. Krivatkina, Photo-, phyto- and frostbite- provoked cases of contact dermatitis cured with O3 [abstract]. Contact Dermatitis 50(3): 191, 2004.