May 23, 2005 - Miika Sallinen

Uusi kattava tutkimus otsoni-injektioiden hämmästyttävästä tehosta alaselän kipuihin

Alaselän kipuja esiintyy jossain elämän vaiheessa jopa yli 80%:lla väestöstä. Nämä kivut ovat myös tärkeä sairaslomien syy, ja sen vuoksi niillä on valtava vaikutus myös yhteiskunnan sairauskuluihin. Vielä 15 vuotta sitten leikkaus oli ainoita hoitovaihtoehtoja, mutta viime vuosina on yhä enemmän alettu suosia vähemmän invasiivisia menetelmiä. Esimerkiksi välilevynpullistumien aiheuttamaa iskiasta tai selkärangan oireita (mm. uudisluukasvain, spondylolyysi eli nikamakaaren valenivel) on hoidettu juuren ympärille kohdistuvilla steroidiruiskutuksilla. Viime vuosina steroidien ohella on varsinkin Italiassa alettu käyttää lääkinnällistä happi-otsoniseosta. Koska molemmilla menetelmillä on saatu hyviä tuloksia, italialaiset tutkijat tekivät vertailevan tutkimuksen näiden menetelmien paremmuudesta. Tämä tutkimus (Bonetti ym. 2005) julkaistiin aivan äskettäin American Journal of Neuroradiology -lehden toukokuun numerossa.

Tutkimus kattoi yhteensä 306 keskimäärin 48-vuotiasta potilasta. Heillä oli joko akuutti tai krooninen alaselän kipu ja iskiashermokipu. Taudinkuvan perusteella potilaat jaettiin neljään erilaiseen ryhmään: Aluksi kahteen ryhmään, jossa toisessa olivat ne potilaat (166 potilasta), joilla oli välilevyn oireita, kuten pullistumia, ulkonemia tai pursotusta. Nämä potilaat jaettiin edelleen kahteen ryhmään jossa heitä hoidettiin hoidettiin joko steroidiruikutuksilla tai happi-otsoniruiskeilla. Toinen vertailupari muodostui potilaista, joiden kipu ei johtunut välilevyoireista (140 potilasta), kuten uudisluukasvain tai spondylolyysi eli nikamakaaren valenivel. Heidätkin jaettiin steroidi- ja happi-otsoniryhmiin.

Jokaiselle potilaalle oli ennen hoitoja kerrottu hoitomuodon olevan tutkimusten mukaan tehokas. Hoitotuloksia analysoitiin tarkastelemalla kipua, kivunsäteilyä, tuntoharhoja sekä Laseguen kokeella. Steroidit injektoitiin yhdellä kerralla, ja happi-otsoniseos kahdessa vaiheessa: ensin 3 ml lähelle hermoston kulkuaukkoa ja sitten 5 ml lähelle niveltä. Kaikki injektiot suoritettiin tietokonetomografiakuvausten avulla. Kolme tutkijoista suoritti hoitotoimenpiteet kahdessa eri sairaalassa ja kaksi muuta tutkijaa analysoi tulokset tietämättä lainkaan, mitä hoitoa kukin potilas oli saanut. Tältä osin tutkimus oli täysin satunnaiskontrolloitu.

Tulokset analysoitiin kolme kertaa: Ensiksi lyhytaikaiset tulokset viikon kuluttua toimenpiteistä. Sen jälkeen keskipitkän aikavälin tulokset kolmen kuukauden kuluttua hoidoista ja viimeisenä pitkäaikaistulosten analysointi puolen vuoden kuluttua hoidoista. Tulokset määriteltiin erinomaisiksi, mikäli kivut loppuivat ja potilas saattoi toimia normaalisti. Hyvän tuloksen kriteerinä oli kipujen poistuminen 50 % tai enemmän. Keskikertainen tai heikko tulos merkitsi, että kivut lievenivät vain 30 % tai vähemmän.

Molemmilla hoitomuodoilla saavutettiin erinomaiset tulokset. Nämä tulokset on taulukoitu oheiseen taulukkoon, ja niiden perusteella otsonia saaneet potilaat olivat molemmissa tautityypeissä parantuneet tehokkaammin. Oli kyseessä sitten lyhyt, keskipitkä tai pitkä aikaväli. Potilailla, joiden tauti ei johtunut välilevyoireista, erot olivat kuitenkin sen verran vähäisiä, ettei niitä luokiteltu tilastollisesti merkittäviksi. Sen välilevyoireista kärsineet potilaat paranivat selvästi tehokkaammin juuri happi-otsoni-injektioilla.

Taulukko 1. Bonettin ym. (2005) alaselän kipuihin saadut hoitotulokset. Happi/otsoni-injektioilla saadut tulokset olivat kauttaaltaan parempia, mutta ainoastaan potilailla, joilla oli välilevyoireita, ero oli tilastollisesti merkittävä (p = 0,0332).

Tutkijoiden yhteenveto oli erittäin rohkaiseva: “Tietääksemme mikään biokemiallinen todistusaineisto ei osoita lyhyt- tai pitkäaikaisia haittavaikutuksia, jotka voidaan yhdistää happi-otsoni annosteluun ja happi-otsonihoito on osoitettu hyvin  tehokkaaksi helpottamaan akuuttia ja kroonista alaselän kipua ja iskiasta. Se vuoksi me annamme ymmärtää, että kaasuseoksen annostelu olisi ensimmäinen hoitovalinta korvaamaan epiduraalinen steroidi-injektio leikkauksen välttämiseksi.”

Myös tunnettu amerikkalaistutkija Blake A. Johnson innostui näistä tutkimuksista ja kirjoitti samaan numeroon kommentin otsoni-injektioista. Tuossa positiivisessa kommentissaan hän ei pelkästään kertonut ortopedisistä selän ongelmista, vaan sivusi otsoniterapioita yleiseltäkin kannalta. Siinä hän toteaa, että useimmat tutkimukset on julkaistu eurooppalaisissa julkaisuissa, joiden maine on usein vähäinen. Niinpä amerikkalaiset ovat jääneet paljolti pimentoon näiden hoitomuotojen kehityksessä. Hän kiitteleekin Bonettia ja hänen kollegoitaan esimerkillisestä tutkimuksesta, joka on vienyt otsonin lääkinnällistä tutkimusta jälleen yhden roiman askeleen eteenpäin. Artikkelin otsikossa Johnson huudahtaa: “It’s a Gas!” (Se on kaasu). Se kuvaa hyvin sitä epäluuloista suhtautumista, mitä nämä hoidot ovat kokeneet. Kaasumainen välilevyyn injektoitava lääke on todellakin jotain ennenkuulumatonta.

Viitteet:

Bonetti, Matteo; Alessandro Fontana; Biagio Cotticelli; Giorgia Dalla Volta; Massimiliano Guindani & Marco Leonardi, Intraforaminal O₂-O₃ versus Periradicular Steroidal Infiltrations in Lower Back Pain: Randomized Controlled Study. American Journal of Neuroradiology 26: 996-1000, 2005. (abstract)

Johnson, Blake A., Therapeutic Periradicular Injections: It’s a Gas! American Journal of Neuradiology 26: 988-989, 2005. (PubMed)