Otsoniterapia lyhyesti

Otsoniterapia – kysymyksiä ja vastauksia

Miika Sallinen (päivitetty 22.6.2009)

Mitä ovat otsoni ja otsoniterapia?

Otsoni on hapen kolmiatominen muoto (O3). Se on voimakas hapetin ja tunnettu mm. ilmansaasteena, joten sen Lääkinnällinen käyttö herättää varmasti ennakkoluuloja. Vahvana reaktiivisena hapettimena otsoni synnyttää elimistöön reaktiivisia happiyhdisteitä ja vapaita radikaaleja. Nämä tunnetusti aiheuttavat soluvaurioita ja ennenaikaista vanhenemista. Siksi otsonin käyttö lääkinnällisesti voi tuntua hullulta ja vaaralliselta. Sitä se ei kuitenkaan ole, sillä paradoksaalisesti lievä rasitus johtaakin elimistön vastustuskyvyn tehostumiseen. Otsoniterapialla tarkoitetaankin hoitomuotoa, jossa otsonikaasua käytetään lääkeaineena monenlaisin menetelmin.

Miten otsonia käytetään?

Otsoni valmistetaan otsonigeneraattorilla hapesta. Useimmissa menetelmissä otsoni valmistetaan puhtaasta lääkehapesta, mutta esimerkiksi juomaveden otsonointiin riittää laite, joka tekee otsonin ilmasta. Otsoni/happiseosta voidaan käyttää monin eri menetelmin. Yleisimmät ovat laaja ja suppea autohemoterapia, erilaiset injektiot, otsonoitujen öljyjen ulkoinen ja sisäinen käyttö, haavan tms. käsittely otsonikaasulla suljetussa pussissa, otsonisaunakabinetti, otsonoitu juomavesi ja suolihuuhtelu otsonikaasulla. Nämä esitellään lyhyesti seuraavassa:

• Laaja autohemoterapia: potilaan laskimosta otetaan noin 200 ml verta, joka käsitellään sakkautumisestoaineella ja otsonoidaan lievästi. Tämä veri infusoidaan sitten takaisin samaa reittiä laskimoon. Hoitomenetelmä on tehokas, mutta se on tehtävä lääkärin valvonnassa.
• Suppea autohemoterapia: vastaava kuin laaja, mutta verta otetaan vain noin 10 ml, joka otsonoidaan ja injektoidaan paikallisesti lihakseen.
• Injektiohoidot: otsonikaasua voidaan injektoida paikallisesti ihon alle, lihakseen, kasvaimeen, niveleen tms. Tällaisesta paikallishoidosta on saatu hyviä tuloksia monissa taudeissa. Hoidot vaativat lääkärin, hoitajan tai muun injektiokoulutuksen saaneen henkilön.
• Otsonoituja öljyjä voidaan käyttää ulkoisesti moniin ihotauteihin. Niitä voi kokeilla infektioihin, kuten jalkasilsa, kynsisilsa, märkärupi, avohaavat, palovammat ja muut mahdolliset ulkoiset infektiot tai infektioherkät alueet. Myös suualueen tauteihin, kuten huuliherpekseen, suutulehdukseen, hammaskuopan tulehdukseen yms. Emättimen hiivaan ja mahdollisiin muihin limakalvojen oireisiin kannattaa käyttää vain miedosti otsonoituja öljyjä. Muuten normaalivahvuiset oljyt ovat parhaita, joskin jalka- ja kynsisienen kaltaisiin sitkeisiin sieniin voi käyttää myös vahvaa.
• Haavoja, palovammoja ja muita oireita voidaan käsitellä otsonilla sulkemalla vammautunut raaja muoviseen pussiin, jonka sisälle johdetaan otsonikaasua. Kaasu kiertää pussissa noin 20-30 minuuttia, ja se johdetaan hajottimeen. Ennen hoitoa vammakohta on syytä pestä otsonoidulla vedellä, ja hoidon jälkeen se kannattaa voidella otsonoidulla öljyllä.
• Otsonisaunakabinetti on eräänlainen kaappi, jossa potilas istuu pään jäädessä ulkopuolelle (Näin korkeita otsonipitoisuuksia ei koskaan hengitetä!). Kaapin sisäpuoli lämpiää vesihöyryn tai infrapunalamppujen vaikutuksesta. Tämä avaa ihohuokoset ja sisälle johdettu otsonikaasu pääsee vaikuttamaan ihon läpi pintaverenkiertoon. Menetelmä on turvallinen ja yksinkertainen antaa. Se soveltuu myös itsehoitoon, joskin laitteet ovat sellaiseen varsin kalliita. Sopii myös potilaille, joille ei voi antaa suonensisäisiä hoitoja laskimon vetämättömyyden vuoksi. Saunassa ollaan kerrallaan noin 20 minuuttia, jona aikana kaloreita palaa ja nestettä haihtuu. Siksi hoito ei sovellu aivan heikkokuntoisimmille potilaille.
• Otsonoitua juomavettä on helppo valmistaa varsin edullisella generaattorilla. Se on tutkitusti toiminut hyvin tuloksin erilaisiin suutauteihin sekä maha- ja pohjukkaissuolihaavaan. Käyttäjäkokemuksien mukaan juomavedellä on paljon laajempikin hoitovaikutus, joskin se on silti heikompi kuin useimmat muut menetelmät.
• Suolihuuhtelu otsonikaasulla on varsin tehokas, mutta yksinkertainen menetelmä. Siinä otsoni ja sen reaktiotuotteet pääsevät vaikuttamaan imeytymällä suolen läpi verenkiertoon. Menetelmä on riskittömämpi kuin suonensisäiset hoidot, mutta moniin tauteihin melkein yhtä tehokas, ja soveltuu tarvittaessa vaikka itsehoitoon. Valitettavasti suolihuuhtelu ei kuitenkaan ymmärrettävästi miellytä monia potilaita.
• Näiden lisäksi mm. Italiassa Sienan yliopistossa tutkitaan dialyysilaitteen kaltaista veren otsonointia, jossa verta kierrätetään käsivarren laskimosta toiseen ja välissä se kulkee lievän otsonoinnin kautta. Tunnin aikana saadaan käsiteltyä lähes koko verimäärä, ja ensimmäiset tutkimustulokset ovat olleet hämmästyttävän hyviä. Valitettavasti menetelmä ei vielä ole yleisessä käytössä, eikä sitä ole Suomessa saatavilla toistaiseksi.

Mihin otsoniterapian vaikutus perustuu?

Otsonin vaikutus perustuu moniin seikkoihin, joista tärkeimmät on lueteltu seuraavassa:

• Otsoni parantaa veren virtausominaisuuksia, jonka seurauksena hapenkuljetus paranee.
• Otsoniterapiassa suonten seinämistä vapautuu suonia laajentavia yhdisteitä à suonet laajenevat à veren virtaus parantuu à kudokset saavat paremmin happea.
• Otsoniterapia lisää 2,3-DPG-entsyymin määrää veressä. Tämän seurauksena veren hemoglobiini luovuttaa enemmän happea kudoksille.
• Otsoniterapia tehostaa soluhengitystä (osittain lisääntyneen hapensaannin ansiosta). Siksi solut tuottavat enemmän energiaa (ATP:n muodossa), jota elimistö käyttää useiden toimintojen tehokkaampaan säätelyyn.
• Otsonin vaikutuksessa elimistö säätelee immuniteetin toimintaa. Esimerkiksi tulehdusta edistävien sytokiinien määrän on havaittu laskevan, ja toisaalta interferonien ym. ”parantavien” sytokiinien määrä usein nousee.
• Vahvana hapettimena otsoni aiheuttaa lyhytaikaisen oksidatiivisen stressin. Tämä on periaatteessa vahingollista, mutta käytetyn otsonin määrä on hyvin alhainen esimerkiksi kehon tuottamiin happiradikaaleihin verrattuna. Hetkellisesti otsoni kuitenkin rasittaa soluja, jolloin ne vastaavat lisäämällä entsymaattisten antioksidanttien tuotantoa. Säännöllisesti toistettu minimaalinen otsonialtistus lisää antioksidanttien aktiivisuuden jopa moninkertaiseksi. Tämä näkyy varsinkin entsymaattisten antioksidanttien, eli superoksididismutaasin (SOD) ja katalaasin määrien kasvussa. Näin syntyneet antioksidantit suojaavat soluja vaurioilta ja ennenaikaiselta vanhenemiselta.
• Otsonilla ja otsonoiduilla öljyillä on vahvoja antiseptisiä ominaisuuksia. Ne tappavat bakteerit, sienet, virukset ja monet muut taudinaiheuttajat nopeasti. Veressä otsoni hajoaa lähes välittömästi, joten tämä vaikutus on merkityksetön. Paikallisesti, esim. haavanhoidossa, suorat antiseptiset vaikutukset ovat kuitenkin tärkeitä.

Mihin näin laaja vaikutuskirjo perustuu?

Hyvä kysymys, johon voi löytyä luonnollinen vastaus. Vuonna 2002 raportoitiin ensi kertaa, miten elimistön antibodit tuottavat otsonia ensimmäisenä puolustuskeinona ulkoisia taudinaiheuttajia vastaan. Sittemmin sisäsyntyistä otsonituotantoa on havaittu mm. ateroskleroosissa ja muissa taudeissa, joissa esiintyy ns. oksidatiivista stressiä. Sisäsyntyisestä otsonista on hyötyä, kun se tappaa tunkeilijoita, mutta haittaa, kun se kontrolloimattomasti rasittaa elimistöä. Yleisesti ottaen otsonia kuitenkin syntyy lähes aina kun elimistössä on jotain vialla. Täten monet otsonin reaktiotuotteet toimivat epäilemättä signaaliaineina, jotka viestivät soluille ja yleisesti elimistölle, että ”tarttis tehdä jotain”. Hetkellisessä otsonialtistuksessa näiden signaaliaineiden määrä voi nousta moninkertaisesti, jolloin elimistöä huijataan tajuamaan, ”tarttis tehdä jotain ja pahuksen nopeasti, muuten paha perii”. Näin aiheutuu tehokas, nopea ja monipuolinen vaste. Tämä selittää paitsi monipuolisen vastareaktion, myös turvallisuuden, sillä otsonihan on yllätyksellisesti myös luonnollinen yhdiste, jota elimistö tuottaa ja jota se on oppinut säännöstelemään. On syytä huomioida, että vaikka otsonin aiheuttama stressi on hetkellisesti huomattava, kokonaisuudessaan se on mitättömän vähäinen muuhun rasitukseen verrattuna.

Mihin tauteihin otsoniterapia soveltuu?

Kokonaisvaltaisesta vaikutusmekanismista johtuen otsoniterapia voi perustellusti toimia erittäin moniin tauteihin. Näitä ovat mm. sydän- ja verisuonitaudit, erilaiset infektiot, haavat ja avanteet, monet ihotaudit, syövän hoidossa ainakin tukihoitomuotona, monet silmäsairaudet, monet korvataudit, monet selkäongelmat ja monet ruoansulatuselinten sairaudet. Myös hammaslääketieteessä on lukuisia käyttökohteita, joista merkittävin lienee karieksen eli hammasmädän hoito otsonikaasulla. Ihmisten lisäksi otsoniterapia sopii myös monille lemmikeille ja muille kotieläimille. Kaikkeen otsoni ei ole ihmelääke, mutta vain harvoissa oireissa siitä ei ole mitään apua. Otsoni ei vaikutusmekaismiltaan juuri koskaan kilpaile muiden hoitojen kanssa, ja siksi se usein tehostaa niiden vaikutusta.

Onko otsoniterapia vaarallista?

Kaikki aineet ovat vaarallisia, jos niitä käytetään väärin. Otsoniterapiassakin on sattunut onnettomuuksia. Esimerkiksi kaasua on päässyt liikaa suoneen, jolloin embolia on jopa tappanut muutaman  epäonnisen potilaan. Nämä tapaukset ovat erittäin harvinaisia, ja ne ovat aiheutuneet menetelmistä, joita ei nykyisin juuri käytetä. Kaikkiaan otsoniterapia on osoittautunut erittäin turvalliseksi. Harvat sivuvaikutukset ovat melkein poikkeuksetta johtuneet vääristä menetelmistä – vain ani harvoin itse otsonista. Esimerkiksi erään väitöskirjan mukaan lähes kuudesta miljoonasta hoitotoimenpiteestä sivuvaikutuksia havaittiin vain 40 tapauksessa. Suomessa lääkärit ja terapeutit käyttävät menetelmiä, jotka he varmasti turvallisesti hallitsevat. Suomessa ei tiettävästi olekaan tapahtunut yhtään onnettomuutta.

Mutta eivätkö otsonin synnyttämät yhdisteet ole vaarallisia?

Tässä yhteydessä on syytä todeta tosiasia, jonka Paracelsus keskiajan lopulla totesi: “Kaikki aineet ovat myrkyllisiä ja mikään ei ole myrkkyä: Määrä tekee myrkyn.” Käytetyt otsonimäärät ovat pieniä ja normaalisti kerralla käytetty otsoniannos onkin vain 1-15 mg otsonia, joka on valmistettu puhtaasta lääkinnällisestä hapesta. Tämä on mitätön määrä verrattuna luonnolliseen sisäsyntyisten vapaiden radikaalien tuotantoon, joka normaalilla 70-kiloisella henkilöllä on arviolta 5 grammaa (joidenkin muiden arvioiden mukaan joka 27 grammaa) vuorokaudessa, mutta eri tautitiloissa jopa moninkertaisesti suurempi.

Onko otsoniterapiasta tieteellistä näyttöä?

Otsoniterapiasta on tuhansia tutkimuksia. Useita satoja viitteitä julkaistuista tutkimuksista löytyy mm. sivulta http://otsoniterapia.net/tutkimusviitteita-en/. Lisäksi satoja tutkimuksia on estetty erilaisissa kongresseissa, ja monet ovat kokonaan julkaisematta. Suuresta tutkimusmäärästä huolimatta otsoniterapia on silti Suomessa lähes tuntematonta. Se on levinnyt useimpiin länsimaihin vasta aivan viime vuosina, ja vasta aivan hiljattain on ilmestynyt laadukkaita tutkimuksia myös länsimaisiin tiedejulkaisuihin. Silti esimerkiksi Venäjällä on aiheesta tehty jo yli 200 väitöskirjaa. Tällä hetkellä tutkimusta tehdään varsinkin Kuubassa, Italiassa, Saksassa Puolassa ja Venäjällä. Kuubassa halpa otsoniterapia on ollut käytössä jo kaikissa suurissa sairaaloissa 1990-luvuna alusta lähtien. Vaikka Kuuba onkin kauppasaarron rasittama rutiköyhä kehitysmaa (latinalaisessa Amerikassa ainoastaan Haiti on köyhempi), siellä eliniänodote on maanosan suurimpia huolimatta huomattavasta tupakka- ja sokeriteollisuudesta, joka ei varmasti ole omiaan tehostamaan kansanterveyttä. Kuuban menestystarinoita ovat nimenomaan lääketieteellinen koulutus ja kehittynyt terveydenhoitojärjestelmä, ja maassa koulutetaankin suuri osa koko latinalaisen Amerikan lääkärikunnasta. Lääketieteen menestyksen salaisuutena ovat halvat hoitomuodot, joita länsimainen lääketeollisuus ei olemattoman kaupallisen arvon vuoksi ole innostunut kehittämään. Eräs kaikkein merkittävin kuubalaisen kansanterveyden salaisuus on juuri otsonihoidot.

Miksi otsoniterapia ei ole yleisessä käytössä?

Hämmästyttävistä tuloksista huolimatta otsoniterapia ei ole levinnyt yleiseen käyttöön muualla kuin Kuubassa ja useimmissa entisen Neuvostoliiton maissa. Tämä on ymmärrettävää, sillä suuret länsimaiset lääkeyhtiöt eivät mielellään kehitä lääkkeitä, joita ei voi patentoida ja joita on erittäin halpa tuottaa. Itse asiassa otsoniterapia voi tehdä useimmista kroonisiin tauteihin tarkoitetuista lääkkeistä jopa tarpeettomia, joten tällaisen hoitomuodon kehittäminen olisi katastrofi kaikille suurille lääkeyhtiöille. Sosialistisissa maissa lääkeyhtiöillä on perinteisesti ollut vain vähäinen tai olematon vaikutus terveydenhoitojärjestelmän kehittämiseen, ja sen vuoksi esimerkiksi Kuuban ihmetarina on ollut mahdollinen. Länsimaissa onkin tehty eritisesti sellaisia kliinisiä tutkimuksia, jotka eivät vaadi pitkää hoitokuuria ja jotka eivät siksi ole kalliita suorittaa (kuten selkäkipujen hoito otsoni-injektioilla). Ei-länsimainen tutkimus on taas suurelta osin julkaistu ei-englanninkielisiin julkaisuihin, joita on usein hankala löytää ja kielivaikeuksien takia myös ymmärtää. Lisäksi on ymmärrettävää, ettei tällaiseen tutkimusmateriaaliin suhtauduta kovin vakavasti.

Soveltuuko otsoniterapia itsehoitoon?

Monet otsoniterapian sovellutukset soveltuvat itsehoitoon. Otsonoidut öljyt ovat yksi hyvä esimerkki yksinkertaisesta ja tehokkaasta paikallisesta hoitomenetelmästä. Antimikrobisilta ominaisuuksiltaan ne ovat monipuolisia, mutta tehostavat myös muita hoitavia toimintoja iholla. Otsonoitua juomavettä on helppo valmistaa kotioloissakin edullisella generaattorilla. Se on tutkitusti tehokas mm. moniin suun oireisiin sekä mahahaavan ja pohjukkaissuolihaavan hoitoon. Useiden saamieni käyttäjäkokemusten perusteella otsonoitu vesi vaikutta myös kokonaisvaltaisesti koko kehossa, ja siksi sitä voi kokeilla moniin muihinkin oireisiin. Lisäksi otsonisaunakabinetti sekä suolihuuhtelu otsonikaasulla ovat menetelmiä, joita voi suorittaa kotioloissa ainakin omaishoitajan avustuksella. Nämä menetelmät vaativat generaattorin, joka tuottaa otsonin puhtaasta hapesta, ja laitteina ne ovat selvästi kalliimpia kuin yksinkertaiset juomaveden otsonaattorit.

Mistä voi saada lisätietoa?

Internetistä löytyy runsaasti lisätietoa näiltä sivuilta.  Vielä huomattavasti enemmän tietoa löytyy kirjoistani: Miika Sallinen, Otsoni ja vetyperoksidihoidot: Tuntematonta lääketiedettä (Pärnu 2004), sekä Otsoniterapia syöpien hoidossa (Vilna 2012). Lisäksi kiinnostuneet voivat ottaa suoraan yhteyttä minuun esimerkiksi puhelimitse numeroon 0456051681 tai sähköpostitse osoitteeseen: miika.sallinen@gmail.com.