January 3, 2015 - Miika Sallinen

Usein kysyttyjä kysymyksiä

Miika Sallinen

(Päivitetty 11.11.2014)

Tällä sivulla on vastailtu kysymyksiin, joita useat ihmiset ovat kyselleet vuosien aikana.

Missä sinun vastaanottosi sijaitsee?

Ei missään! Olen koulutukseltani kemisti (FM) ja lisäksi olen opiskellut paljon mm. biotieteitä ja fysiikkaa. Olen käynyt otsoniterapiakursseilla eri maissa, ja opettanut ja toiminut koehenkilönä suomalaisten hoitajien ja lääkäreiden koulutuksessa. Luonnollisesti vuosien omakohtainen kokemus otsoniterapiasta ja jopa tuhansien lääketieteellisten artikkelien ja kirjojen lukeminen on tehnyt minut asiantuntijaksi myös lääketieteen alalla. Se ei kuitenkaan tee minusta terveydenhuollon laillista ammattihenkilöä. Otsoniterapiaan kuuluu olennaisesti erilaiset injektio- ja infuusiohoidot, jotka vaativuudesta riippuen vaativat vähintään hoitajan, mutta usein jopa lääkärin valtuudet. Koska minulla niitä valtuuksia ei ole, en ole itse ryhtynyt otsoniterapeutiksi. Tarvittaessa toki vierailen klinikoilla, jolloin opetan ja avustan hoitajia ja lääkäreitä laitteiden käytössä. Esimerkiksi injektioita tai muitakaan selkeästi hoitohenkilökunnalle kuuluvia toimenpiteitä en suorita. Tunnen otsoniterapian paremmin kuin kukaan toinen suomalainen, mutta en omalla esimerkilläni halua tehdä siitä mitään puoskareiden temmellyskenttää. Hoitoja antavat Suomessa lailliset Valviran rekisteröimät ammattihenkilöt ja hyvä niin!

Kuinka paljon otsonoitua vettä tulee juoda?

Yksi yleisimmistä kysymyksistä, johon minulla ei ole selkeää vastausta. Otsonoitua vettä on enemmän tutkittu ainoastaan sellaisiin oireisiin, johon se on tehokas täsmähoito, kuten mahahaavan, pohjukkaissuolihaavan tai suun infektioiden hoitoon. Tällöinkin vesi on yleensä otsonoitu laitteella, joka on selvästi tehokkaampi kuin kuluttajille myytävät juomaveden otsonaattorit. Suomen otsoniterapian toimittamissa laitteissa tulee mukana 0,7 litran pullo. Oma ohjeeni on, että yrittäisi aluksi juoda tällaisen pullollisen esimerkiksi kahdessa erässä mahdollisimman tyhjään mahaan. Siis vaikkapa puoli pulloa aamuisin ja toinen puolikas ennen illallista. Tätä määrää voi muuttaa oman tuntemuksen mukaan. On henkilöitä, jotka kokevat lasillisen päivässä sopivaksi. Sitten on niitä, jotka juovat otsonivettä jopa monta litraa päivässä. Varsinkaan huoneilmasta otsonia valmistavat generaattorit eivät kykene liuottamaan veteen sellaisia otsonipitoisuuksia, että siitä olisi haittaa, vaikka vettä joisi miten paljon hyvänsä. Liiallinen vedenjuonti voi kuitenkin itsessään sotkea elimistön elektrolyyttitasapainoa, joten kohtuus on hyvä huomioida siinäkin asiassa.

Muuttuuko vesi happamaksi otsonoitaessa?

Ei muutu! Olen itsekin jonkin verran lukenut ns. emäksisen ravinnon hyödyistä. Nämä kehon pH-asiat eivät ole näiden sivujen pääasia, joten ei niistä sen enempää. Ainakin yhdessä kehon pH:ta käsittelevässä kirjassa on kuulemma väitetty, että otsonoitu vesi olisi hapanta, ja siten pH-teorian mukaan epäterveellistä. Tämä ei missään tapauksessa pidä paikkaansa! Happamuuden aiheuttaa vetyioni (H⁺), tai oikeammin sen veteen kiinnittynyt muoto eli oksoniumioni (H₃O⁺). Vettä otsonoitaessa sinne ei tuoda vetyä missään muodossa, joten pH:n laskeminen on teoriassakin jopa täysin mahdotonta. Niillä, jotka muuta väittävät, on todennäköisesti mennyt termit sekaisin, sillä hapetus ja happamoituminen muistuttavat sanoina kyllä toisiaan. Edellinen tarkoittaa happipitoisuuden nousua ja jälkimmäinen vetyionien nousua eli siis pH.n laskua happamaan suuntaan. Samankaltaisista nimistä huolimatta niillä ei ole mitään tekemistä keskenään. Olen tehnyt pH-mittauksia ennen ja jälkeen otsonoinnin. Vaikka käytössäni on ollut pelkkä yleisindikaattoripaperi, jo senkin perusteella voin todeta, ettei pH:ssa tapahdu mitään muutosta, vaikka vettä otsonoitaisiin pitkään tehokkaallakin otsonaattorilla.

Kuinka kauan otsonoitu vesi säilyy?

Otsonin elinikä vedessä riippuu useista tekijöistä, joita ovat erilaiset epäpuhtaudet, valo sekä ennen kaikkea lämpötila. Jo ruumiinlämpöisessä vedessä otsonin puoliintumisaika on korkeintaan joitakin kymmeniä sekunteja, mutta kylmässä ja puhtaassa vedessä saattaa suuri osa otsonista olla jäljellä vuorokaudenkin päästä. Koska monet tekijät vaikuttavat otsonin säilyvyyteen, suosittelen ehdottomasti, että otsonoitu vesi käytetään heti valmistumisen jälkeen, eikä sitä ruveta säilyttämään, vaikka se tietyin edellytyksin onkin mahdollista.

Miksi otsoni sitten säilyy pitkään otsonoidussa öljyssä?

Ei säily! Itse asiassa otsonoidut öljyt eivät sisällä lainkaan otsonia. Otsoni reagoi rasvahappojen kaksoissidosten kanssa muodostaen niin sanottuja otsonideja, jotka hajotessaan muodostavat myös erilaisia peroksideja ja hydroperoksideja muiden yhdisteiden ohella. Näillä yhdisteillä on vastaavia terapeuttisia vaikutuksia kuin itse otsonillakin, mutta niiden säilyvyys varsinkin kylmässä on paljon parempi – huoneenlämmössäkin jopa vuoden ja pakasteessa jopa vuosikymmeniä. Otsonoiduissa öljyissä on haihtuvia komponentteja, jotka ovat osin pistävänhajuisia ja saattavat tuoda mieleen otsonin. Hajusta huolimatta öljyt eivät silti sisällä otsonia.

Otsonoituja öljyjä tulee säilyttää kylmässä. Voinko ottaa öljyn mukaan matkalle, jossa sitä ei ole mahdollista säilyttää jääkaapissa?

Voit! Otsonoidun öljyn otsonidit ovat varsin stabiileja myös huoneenlämmössä. Toki niiden hajoaminen nopeutuu lämpötilan kasvaessa, joten varsinkin pitkäaikainen säilyttäminen kylmässä on suositeltavaa. Muutama päivä tai jopa viikko lämpimässä ei kuitenkaan vaikuta tuotteen laatuun käytännössä lainkaan.

Otsonoitu auringonkukkaöljy on tehokasta moneen vaivaan. Suomessa on parhaiten saatavilla otsonoitua oliiviöljyä. Onko se yhtä tehokasta?

On! Öljyjen fysikaalisissa, kemiallisissa ja biologisissa ominaisuuksissa on eroja, mutta ne ovat pieniä. Sekä otsonoitu oliiviöljy että otsonoitu auringonkukkaöljy ovat maailmalla yleisiä. Näiden lisäksi käytössä on muitakin otsonoituja kasviöljyjä, ja kokeita on tehty myös puhtailla rasvahappojen estereiden sekä triglyseridien otsonideilla. Aluksi käytettiin lähes yksinomaan oliiviöljyä, mutta Kuubassa, jossa tehdään paljon otsonitutkimusta, auringonkukkaöljyä on paremmin saatavilla. Tämän vuoksi auringonkukkaöljy on yleistynyt ja huomattava osa tutkimuksista tehdään sen kanssa. Yhdessä kattavassa vertailevassa tutkimuksessa verrattiin otsonoitua oliiviöljyä ja auringonkukkaöljyä keskenään eri vahvuuksina. Niiden antimikrobisissa ominaisuuksissa ei havaittu mitään eroja. Toisaalta erään italialaisen eläinkokeen perusteella otsonitu seesamiöljy oli haavanhoidossa hieman otsonoitua oliiviöljyä tehokkaampaa, mutta ero oli pieni. Rakenteeltaan seesamiöljy on lähempänä auringonkukkaöljy, joten siksi pieni ero auringonkukkaöljyn hyväksi on mahdollinen. Molemmat öljyt sisältävät samoja rasvahappoja, joiden kanssa otsoni reagoi ja muodostaa terapeuttisia otsonideja. Rasvahappojen suhde on erilainen, ja siksi öljyillä on eroja varsinkin fysikaalisten ominaisuuksien kanssa. Auringonkukkaöljy muuttuu tahmeaksi, kun sitä otsonoi paljon, kun taas oliiviöljy vastaavasti kiinteytyy voimaiseksi. Tämän vuoksi varsinkin vahvana oliiviöljyä on miellyttävämpi käyttää. Lisäksi oliiviöljy sisältää vähemmän monityydyttymättömiä rasvahappoja, mikä parantaa sen säilyvyyttä erityisesti lämpimässä. Aiempi yritykseni valmisti aikanaan sekä otsonoitua oliiviöljyä että otsonoitua auringonkukkaöljyä. Oliiviöljyn saaman paremman käyttäjäpalautteen ja paremman säilyvyyden vuoksi auringonkukkaöljyn valmistuksesta kuitenkin luovuttiin joksikin aikaa. Nyt otsonoitu auringonkukkaöljy on uudelleen tuotannossa, kuten myös eläinkokeissa menestynyt otsonoitu seesamiöljy.

Ostin supervahvaa otsonoitua öljyä. Sitä ei suositella käytettäväksi esimerkiksi limakalvoille. Voiko öljyjä laimentaa?

Kyllä voi, mutta lopputulos ei ole yhtä hyvä kuin jo valmiiksi miedomman öljyn ostaminen. Öljyjä otsonoitaessa syntyy jonkin verran aldehydejä ja karboksyylihappoja, jotka yleisesti ottaen ovat turhia yhdisteitä ja aiheuttavat hajua mutta saattavat harvoissa tapauksissa aiheuttaa myös ohimeneviä iho-oireita. Näitä yhdisteitä syntyy vain vähän otsonoinnin alussa, mutta huomattavasti enemmän otsonoinnin lopulla. Näin ollen laimennettu öljy sisältää enemmän aldehydejä ja karboksyylihappoja kun normaaliöljy, vaikka molempiin olisi johdettu otsonia täysin sama määrä. Laimentaminen toki onnistuu, mutta valmis mieto öljy on varmempi vaihtoehto. On harhaluulo kuvitella, että supervahva tarkoittaisi superhyvää tai edes parempaa, sillä osa sen valmistamisessa syntyvistä yhdisteistä jopa vaimentaa terapeuttisia vaikutuksia. Siksi uudessa White Swan -yrityksessäni en enää edes valmista kyseistä tuotetta.

Miten otsonoitua öljyä käytetään emättimen infektioiden hoidossa?

Vaikka kyseessä on intiimialueen hoidosta, tätä kysymystä kysytään minulta harvinaisen usein. Tarkoitus on sivellä hoidettava pinta ulkoisesti otsonoidulla öljyllä ja tyyli siihen on vapaa. Toiset käyttävät sormia, mutta esimerkiksi ohut injektioruisku sopii juokseville öljyille hyvin. Jossain tutkimuksissa on käytetty otsonoidulla öljyllä kostutettua tamponia, jota pidetään emättimessä vähintään yön yli. Toki otsonoitu öljy sopii myös liukuvoiteeksi yhdynnässä, jolloin emättimen voitelu luonnistuu siinä samalla. Olennaista on hoidettavia alueita hoidetaan säännöllisesti vähintään kerran päivässä oireiden päättymiseen asti. Öljyn ei myöskään tule olla normaaliöljyä vahvempaa.

Otsoniterapiaa on tutkittu paljon ja se on ilmeisen turvallista aikuisille. Voidaanko otsoniterapiaa antaa turvallisesti myös lapsille?

Otsoniterapia sopii lapsille siinä missä aikuisillekin. Annokset ovat luonnollisesti pienemmät ja ne lasketaan lapsen painon mukaan. Kaikkein invasiivisimpia menetelmiä ei suositella käytettäväksi aivan pienimmille lapsille, ja esimerkiksi Madridin julkilausumassa ainoana systemaattisena hoitona pienille lapsille pidettiin peräsuolen kautta tapahtuvaa annostelua. Käytännössä hoidosta vastaava lääkäri tekee päätöksen, mitä hoitoa lapselle voidaan antaa ja mitä ei. Myös Suomessa eri klinikoilla on erilaisia käytäntöjä, eivätkä kaikki hoida lapsia.

Voiko otsoniterapiaa ottaa raskauden aikana?

Henkilökohtaisesti uskon otsoniterapian täydelliseen turvallisuuteen myös raskauden aikana. Yleisesti ottaen otsoniterapia on hyvin turvallista. Otsoniterapioita on runsaasti tutkittu myös raskaana oleville naisille, eikä mitään komplikaatioita ole havaittu. Ongelmana on kuitenkin se, että nämä tutkimukset on poikkeuksetta tehty Venäjällä ja Ukrainassa, ja siksi niihin saatetaan suhtautua skeptisesti. Oma valistunut mielipiteeni on, että otsoniterapia on turvallista, mutta jokainen raskaana oleva päättäköön itse, haluaako hoitoon hakeutua. Otsonoitujen öljyjen käyttö ulkoisesti on turvallista myös raskaana oleville. Sisäisesti nautittuna riskit ovat tuntemattomia, eikä niitä muutenkaan Suomessa markkinoida sisäiseen käyttöön.

Otsoni tappaa bakteereita tehokkaasti. Eikö se tällöin tapa myös hyödylliset bakteerit?

Pääsääntöisesti ei. Hyödylliset bakteerit elävät paksusuolessa. Jos otsonia saa injektiona tai suonensisäisesti, se reagoi veren tai muiden kudosten eri komponenttien kanssa nopeasti, eikä otsoni missään vaiheessa pääse kosketuksiin hyödyllisten bakteereiden kanssa. Sama juttu on otsonoidulla juomavedellä. Se desinfioi suun, mahalaukun, pohjukkaissuolen ja korkeintaan hieman ohutsuolen alkuosaa. Paksusuoleen tultaessa otsoni on hajonnut täysin ja kyseinen vesi olisi muutenkin imeytynyt jo sitä ennen. Suolikaasutus otsonikaasulla tappaa jonkin verran myös hyödyllisiä bakteereita. Haitalliset mädättäjäbakteerit ovat kuitenkin vielä herkempiä otsonille, joten vaikka hyödyllisiäkin kuolee, bakteerien tasapaino kääntyy suosiollisemmaksi. Normaalin suolikaasutuksen yhteydessä kuolee vain pieni osa suoliston bakteereista, ja ne uusiutuvat nopeasti ennalleen. Ainoastaan siinä tapauksessa, jossa otsonikaasutusta ennen tehdään perusteellinen suolen pesevä suolihuuhtelu vedellä, kannattaa suolistoon istuttaa uusi maitohappobakteerikanta toimenpiteen jälkeen.

Kuinka tehokkaasti otsoni tappaa kehoni bakteerit ja muut taudinaiheuttajat?

Suonensisäisissä sovellutuksissa otsoni itse ei tapa juuri mitään. Reaktiivisena aineena sen elinikä veressä on sekunnin murto-osia, joten vain mitätön määrä mikrobeja saattaa altistua otsonin desinfioiville vaikutuksille. Varsinkin amerikkalaiset internetsivustot ja maallikkokirjailijat toitottavat, kuinka otsoni tappaa kehosta tehokkaasti sienet, bakteerit, virukset ja muut taudinaiheuttajat, ja niinpä Suomessakin tuntuu joskus vallitsevan tällainen myytti. Kukaan varteenotettava otsoniterapeutti ei tällaista kuitenkaan väitä. Ulkoisissa sovellutuksissa, kuten haavojen pussitushoidossa, tai vaikkapa karieksen käsittelyssä otsonihuuhtelulla, antimikrobiset ominaisuudet ovat kuitenkin tärkeitä. Tällöin otsoni on erittäin tehokas antimikrobinen aine.

Miten otsoni voi sitten tehota kroonisiin infektioihin?

Kroonisia infektioita on usein hoidettu menestyksellisesti otsoniterapialla. Otsoni itsessään ei kuitenkaan taudinaiheuttajia eliminoi, vaan sen tekevät kehon normaaliin immuunivasteeseen liittyvät toiminnot, jotka tehostuvat otsoniterapian vaikutuksesta. Edelleenkin poikkeuksena ovat ulkoiset sovellutukset, joissa otsonin suorat antimikrobiset vaikutukset ovat tärkeitä.

Voivatko verenohennuslääkkeitä käyttävät henkilöt käydä otsoniterapiassa?

Suonensisäiset hoidot yhdistettynä verenohennuslääkitykseen on tavallista riskialttiimpaa. Esimerkiksi otsoni-autohemoterapiassa infuusioneulat ovat paksuhkoja ja veren hyytyminen estetään hepariinilla. Näin ollen vakavien vuotojen riski lisääntyy. Tämän vuoksi olen antanut suosituksen, että verenohennuslääkitystä saavia potilaita ei hoideta otsoni-autohemoterapialla, ja tätä suositusta Suomalaiset klinikat ovat tietojeni mukaan poikkeuksetta noudattaneet. Otsonoidun keittosuolaliuoksen infuusio tapahtuu ohuemmalla neulalla ja ilman hepariinia. Sen vuoksi sitä voi käyttää turvallisemmin, mutta tällöinkin hoito on viime kädessä vastaavan lääkärin ja hoitajan päätettävissä. Tässäkin asiassa Suomessa on eri käytäntöjä eri klinikoilla.