May 25, 2009 - Miika Sallinen

Tapauskertomus kuivien silmien hoidosta otsoni-autohemoterapialla

Kuivien silmien taustalla voi olla useita eri tekijöitä, kuten korkea ikä, hormonaaliset tekijät, kuiva ilma, kova tuuletus tai erilaisten lääkkeiden, kuten eri beetasalpaajien ja antihistamiinien sivuvaikutukset. Kuivia silmiä esiintyy myös selkeästi muutamien tautien yhteydessä. Näitä ovat erityisesti Sjögrenin syndrooma, sarkoidoosi tai AIDS. Tavallisimpana hoitona ovat silmiä kostuttavat silmätipat, mutta lisäksi tarvitaan tulehdusta estävää hoitoa.

Systeemisen otsoniterapian on tiedetty kohentavan mikroverenkiertoa ja sitä kautta myös silmien hapensaantia. Sillä on myös voimakkaat tulehdusta estävät ja antimikrobiset vaikutukset, ja se myös säätelee tehokkaasti immuniteettiä. Tämän vuoksi Italialaiset tutkijat (Galoforo & Tabaracci 2002) päättivät systeemistä otsoniterapiaa kuivista silmistä oireilevaan potilaaseen.

61-vuotias miespotilas saapui lääkäreiden hoitoon vuonna 2002. Hän oli kärsinyt kuivista silmistä vuodesta 1990 lähtien. Edellisinä vuosina häneen oli kokeiltu useita erityyppisiä hoitoja, mutta niillä oli ollut vain lievittävä vaikutus. Mitään systeemistä lääkitystä potilaalla ei ollut. Potilas itse kertoi joutuneensa voitelemaan silmäluomet joka aamu heti herättyään. Silmiinsä hän käytti erilaisia antibioottitippoja, voiteita ja keinotekoisia kyyneliä. Hän ei voinut poistua talostaan, jos pihalla oli liian tuulista tai ilma liian kuiva. Kirkas valo häikäisi häntä. Silmien kyynelkalvo hajosi 1-2 sekunnin välein, jonka vuoksi hän joutui jatkuvasti räpyttelemään silmiään.

Potilasta alettiin hoitaa otsoni-autohemoterapialla. Hänelle päätettiin tehdä kymmenen hoidon jakso, jossa hoitoja annettiin neljän päivän välein. Häneltä otettiin 150 ml verta, joka käsiteltiin 100 ml happi-otsoniseosta, jonka otsonipitoisuus oli 30-40 mg/l. Neljänteen hoitoon saakka potilas ei tuntenut mitään kohenemista. Seuraavana päivänä neljännen hoidon jälkeen hän tunsi pientä kohennusta, mutta oli silti skeptinen, sillä hänen silmänsä oli yhä voideltu ja kuiva, vaikkakaan tuuli ei kiusannut sitä entisellä tavalla. Heti viidennen hoidon jälkeen kyynelet alkoivat näyttää normaaleilta, ja potilas saattoi pelata golfia tuulisella ja kirkkaalla ilmalla. Yöllä silmä ei ärsyttänyt ja kyynelfilmi hajosi vain 14-15 sekunnin välein. Se tuntui ällistyttävältä. Seuraavana päivä potilas lakkasi silmätippojen käytön ja huomioi, että siitä huolimatta kyynelfilmi silmän päällä kestää yhä pidempään ja pidempään, jopa 20 sekuntia. Kuudennen hoidon jälkeen silmät eivät tuntuneet enää lainkaan kuivilta ja silmäluomen reuna oli kirkas ja terveen näköinen. Seitsemännen hoidon jälkeen potilaan tila vakiintui jo normaaliksi ja hän oli valmis lopettamaan hoidot. Siitä huolimatta hänelle suoritettiin vielä suunnitellut kolme hoitoa, jonka jälkeen kyynelfilmi silmässä oli täysin normaali ja kaikki oireet olivat kadonneet.

Vaikka kyse onkin yksittäistapauksesta, se oli sellaisenaan hyvin rohkaiseva. tutkijat itsekin uskoivat sen olevan riittävä syy aloittaa laajemmat tutkimukset.

Viite

Galoforo, A. C. & G. Tabaracci, Sindrome dell’occhio secco: Trattamento con grande autohemoterapia ozonizzata. Rivista Italiana di Ossigeno-Ozonoterapia 1: 195-197, 2002. Linked full text PDF


Strict Standards: call_user_func_array() expects parameter 1 to be a valid callback, non-static method dc_jqaccordion::footer() should not be called statically in /home/otsonite/public_html/wp-includes/plugin.php on line 525