July 16, 2012 - Miika Sallinen

Otsonoitu öljy emättimen bakteeri- ja hiivatulehduksen hoidossa – vertaileva tutkimus

Emättimen hiivatulehdus on varsin tyypillinen aikuisten naisten vaiva. Hiivatulehduksen aiheuttaja on lähes aina emättimessä muutenkin tavattava Candida albicans -niminen hiivasieni, joka on yltynyt liikakasvuun. Hiivatulehdukselle altistavat esimerkiksi raskaus, antibioottien tai ehkäisypillereiden käyttö, diabetes ja immuunivajaustilat. Myös tiukat vaatteet, hengittämättömät siteet tai suojat voivat lisätä oireilua. Laukaisevaa tekijää ei aina tunnisteta.

Hiivatulehduksen oireina ovat tyypillisesti kihelmöinti, polte sekä runsas valkovuoto. Nämä oireet eivät kuitenkaan ole varma merkki hiivatulehduksesta, sillä vastaavia oireita voi ilmetä muutenkin. Bakteeriperäiset emätintulehdukset on yleisesti ottaen hoidettavissa antibiooteilla, mutta ne eivät tehoa sieniin. Sienilääkkeet taas eivät vastaavasti tehoa bakteereihin. Näin ollen tulehduksen etiologia kannattaa varmistaa ennen hoidon aloittamista.

Otsonia ja otsonoituja öljyjä on menestyksellisesti käytetty erilaisten emätintulehdusten hoidossa. Valitettavasti aiheesta on saatavilla erittäin niukasti julkaistuja tutkimuksia. Chandra-D’Mello ym. (2001) hoitivat tulehdusperäistä hedelmättömyyttä erilaisilla otsoniterapioilla mukaan lukien otsonoidut öljyt. Myös Kuubassa on tehty ainakin yksi tutkimus sukuelinherpeksen hoidosta otsonoidulla auringonkukkaöljyllä (Grillo ym. 1990), mutta tähän tutkimukseen en ole itse päässyt tutustumaan. Eri kongresseissa on esitetty esimerkkejä erilaisten emättimen infektioiden hoidoista (esim. De las Cagigas ym. 1989, Morris & Menendez 1997), mutta niistä ei ole ilmestynyt täysmittaisia artikkeleita ainakaan englanninkieliseen kirjallisuuteen.

Kaivattu muutos tilanteeseen tuli viime vuoden lopulla. Tuolloin Italian Salernossa suoritettu tutkimus (Mainini ym. 2011) julkaistiin Clinical and Experimental Obstetrics & Gynegology -lehdessä. Tämäkään tutkimus ei ollut täydellinen, mutta ansaitsee silti tulla tunnetuksi myös suomalaiselle lukijakunnalle.

Tutkimuksessa oli mukana kaikkiaan 100 potilasta. Heistä 50 muodosti tutkimusryhmän, jota hoidettiin otsonoidulla öljyllä ja glysyrheettihapolla. En ole löytänyt glysyrheettihaposta mainintaa suomen kielellä, joten sen nimi on oma käännökseni. Kyseessä ei kuitenkaan ole glyrritsiinihappo, joka on lakritsijuuresta eritetty makeutusaine. Glysyrheettihappo on kuitenkin lakritsihapon johdannainen ja siinä mielessä luonnontuote sekin. Sillä on myös havaittu olevan kipua lievittäviä, haavojen paranemista tehostavia sekä antimikrobisia vaikutuksia niin sieniä kuin tiettyjä bakteereitakin vastaan. Näitä vaikutuksia on myös otsonoiduilla öljyillä ja niitä on käsitelty näillä sivuilla runsaasti aiemmin. (1, 2)

Tutkimusryhmää hoidettiin siis näistä kahdesta aineesta valmistetulla voiteella. Tällainen voide on toki teoriassa tehokasta, mutta tutkimukselliselta kannalta se on hieman ongelmallista. Kahden aineen seoksesta kun on mahdoton selvittää tarkasti, mikä osuus mahdollisista terapeuttista vaikutuksista on minkäkin komponentin ansiota. Lisäksi tutkimuksessa ei mainittu otsonoitujen tuotteiden vahvuutta tai glysyrheettihapon pitoisuutta. Itse asiassa otsonoituja öljyjäkin kutsuttiin lipohydroperoksideiksi, joskin myönnettiin kyllä, että ne on peräisin otsonoidusta öljystä. Vaikka tarkempaa tietoa aineen koostumuksesta ei annettu, sen kauppanimi ja toimittaja mainittiin, joten riippumattomat tutkijat voivat tarvittaessa toistaa kokeen.

Tutkimuksen naisilla oli bakteeri- tai sieniperäinen emätintulehdus. Kaikkiaan reilu kolmannes potilaista kärsi bakteeritulehduksesta ja loput hiivatulehduksesta. Mukaan ei huolittu henkilöitä, jotka olivat kahden viikon sisällä käyttäneet saippuoita, parfyymeja, deororantteja, spermisideja tai liukuvoiteita. Tutkimusryhmä hoidatti itseään kolmen päivän ajan glysyrheettihapon ja otsonoidun öljyn seoksella. He asettivat päivittäin voidetta sisältävän emätinpuikon sekä sivelsivät emättimeen ulkoisesti kolmesti päivässä kyseisellä voiteella. Kontrolliryhmä hoidatti itseään joko antibakteerisella metronidatsolilla (500 mg, antibiootti bakteerituleduksiin) tai antimykoottisella ekonatsolilla (150 mg, sienilääke hiivatulehduksiin). He hoitivat itseään asettamalla lääkettä sisältävän emätinpuikon päivittäin sekä sivelemällä lääkevoidetta ulkoisesti hoidettavalle alueelle kolmesti päivässä. Tätä tehtiin kuuden päivän ajan.

Heidän oireinaan oli valkovuotoa, kihelmöintiä ja poltetta. Kutakin oiretta naiset arvioivat neliportaisella asteikolla seuraavasti:

  • 0 = ei oireita
  • 1 = lievät oireet
  • 2 = kohtalaiset oireet
  • 3 = vakavat oireet

Lisäksi emättimestä otettiin mikrobinäytteet, jotka analysoitiin sekä ennen hoitoja että niiden jälkeen. Täydellinen vaste tarkoitti sitä, että mikrobiologiset tulokset olivat puhtaat ja oireet kadonneet. Osittainen vaste tarkoitti sitä, että mikrobitestit olivat puhtaat, ja oireita oli yhteensä korkeintaan kolmen pisteen arvoisesti (eli keskimäärin piste/oire). “Ei vastetta” -arvion saivat ne, joilla mikrobitestit olivat yhä positiiviset ja joilla luonnollisesti esiintyi vielä oireita. Ensimmäinen tarkastus suoritettiin 10 päivää hoitojen aloituksesta ja puolen vuoden kuluttua suoritettiin vielä pitkän ajan jälkiseuranta. Ensimmäiseen jälkiseurantaan saapui 46 tutkimusryhmästä ja 45 kontrolliryhmästä. Puolen vuoden jälkiseurantaan saapui 41 tutkimusryhmän potilasta ja 39 kontrolliryhmän potilasta.

Tulokset olivat molemmissa ryhmissä erinomaisia. Perinteistä lääkitystä saaneessa kontrolliryhmässä täydellinen vaste saavutettiin 80% potilaista ja osittainen vaste 8,9% potilaista. Näin ollen kokonaisvaste oli 89,9%. Otsonoitua öljyä ja glysyrheettihappoa saaneilla täydellinen vaste saavutettiin 56,5% potilaista ja osittainen 23,9% potilaista kokonaisvasteen ollessa 80,4%. Tuloksia on paremmin havainnollistettu kaaviossa 1.

Potilaiden tulokset molemmissa ryhmissä

Kaavio 1. Potilaiden tulokset molemmissa ryhmissä. Täydellisen vasteen osalta ero oli tilastollisesti merkittävä (p < 0,05), mutta kokonaisvasteen osalta ei.

Täydellisen vasteen osalta ero ryhmien välillä oli tilastollisesti merkittävä (p < 0,05), mutta kokonaisvasteen osalta ei (p > 0,05). Näin ollen perinteinen hoito näytti olevan tehokkaampaa – vai oliko sittenkään?

On toki myönnettävä, että suurempi joukko perinteistä lääkitystä saaneista naisista parani täysin ensimmäiseen 10 päivän tarkastukseen mennessä. Kokonaisvasteen osalta ero ei kuitenkaan ollut merkittävä. Käytännössä osittainenkin vaste tarkoittaa täydellistä paranemista, sillä siinäkin arviossa mikrobitestien oli oltava puhtaat. Vaikka osittaiseen vasteen saavuttaneilla potilailla vielä esiintyi oireita, on täysi syy olettaa, että heidän oireet olivat siitä huolimatta hyvää vauhtia katoamassa. Infektiota kun ei enää ollut. Näin ollen ero parantuneiden välillä ei ollut tilastollisesti merkittävä. Kuuden kuukauden kuluttua jälkiseurannassa infektio oli uusiutunut 7,7% tutkimusryhmän potilaista ja 5,6% kontrolliryhmän potilaista. Ero ryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkittävä.

Otsonoitu öljy + glysyrheettihappo vaikuttivat myös nopeammin. 83,8% potilaista polte ja syyhy lakkasivat tai helpottivat jo ensimmäisen vuorokauden aikana ja valkovuotokin 2-3 päivän kuluessa. Tosin perinteisellä lääkityksellä vastaava saavutettiin 77,5% potilaista, joten ero ryhmien välillä ei ollut merkittävä.

Lisäksi on huomioitava että perinteistä lääkitystä käyttäneet naiset hoitivat oireitaan kuuden päivän ajan. Otsonoitua öljyä ja glyserheettihappoa käyttäneet naiset hoitivat oireitaan ainoastaankolmen päivän ajan! Näin ollen tulokset ovat hämääviä.Todellisuudessa otsonoitu öljy + glysyrheettihappo olivat käytännössä yhtä tehokkaita kuin perinteinen lääkitys, vaikka niitä annettiin puolet lyhyempi aika.

Lisää tukea otsonoidun öljyn ja glyserheettihapon käytölle antavat havaitut sivuvaikutukset. Tätä yhdistelmää käyttäneet eivät kertoneet mistään sivuvaikutuksista puolen vuoden seurannan aikana. Sen sijaan kontrolliryhmässä sivuvaikutuksia sai 6,7% potilaista. Vaikka tuokaan määrä ei ollut suuri, ero ryhmien välillä oli tilastollisesti merkittävä (p < 0,05).

Vielä yksi huomionarvoisa seikka tukee otsonoitujen öljyjen käyttöä perinteisten sienilääkkeiden sijaan. Otsonoitujen öljyjen antimikrobinen vaikutus on paljon laaja-alaisempi. Ne eivät tehoa pelkästään hiivasieniin, vaan myös bakteereihin mukaan lukien sellaiset, jotka ovat kehittyneet vastustuskykyisiksi useimmille antibiooteille. Otsonoidulle öljyille ei teoriassakaan voi kehittyä tällaista vastustuskykyä, sillä niiden vaikutus perustuu hapettumiseen. Vastaavia hapettimia on luonnossa esiintynyt jo ennen kuin siellä oli edes elämää. Koska anaerobiset mikrobit eivät ole kehittäneet vastustuskykyä hapettimia vastaan vuosimiljoonien kuluessa, ne eivät takuulla tee sitä muutamassa vuodessa tai edes vuosisadassa. Näin ollen otsonoitujen öljyjen käyttö on paljon riskittömämpää kuin sienilääkkeiden tai antibioottien, joista pahimmassa tapauksessa aiheutuu hyötyjen sijasta pelkkää haittaa. Lisäksi otsonoidut öljyt tehoavat myös viruksiin ja alkueläimiin. Näin ollen niiden käyttöä voidaan perustella niissäkin tapauksissa, joissa oireiden aiheuttajasta ei ole varmuutta.

Ja vielä huomautus. Otsonoidun öljyn ja glysyrheettihapon yhdistelmävoidetta ei ole Suomessa saatavilla. Sen sijaan otsonoitua öljyä on saatavilla otsonoidun oliiviöljyn muodossa kolmena eri vahvuutena. Emättimen tulehtuneille limakalvoille ei tule käyttää vahvimpia tuotteita, vaan normaalivahvuinen öljy on mielestäni kaikkein suositeltavinta. Sekin on vahvuudeltaan samaa luokkaa kuubalaisen Oleozonin® (otsonoidun auringonkukkaöljyn kauppanimi), jolla on saatu vastaavia erinomaisia tuloksia emätintulehdusten hoidossa (De las Cagigas ym. 1989, Morris & Menendez 1997).

Viitteet

Chandra-D’Mello, Rajani & Ronald D´Mello, Ozone Therapy in Female Infertility. In: Proceedings of the 15th Ozone World Congress, 11th – 15th September 2001, Medical Therapy Conference (IOA 2001, Ed.), Speedprint Macmedia Ltd, Ealing, London, UK, 2001.

De las Cagigas, T.; V. Bastard; S. Menéndez; M. Gomez & L. Eng, El aceite ozonizado en infecciones de la piel y su aplicación en el consultorio del médico de la familia. Revista CENIC Ciencias Biológicas 20(1-3), 81-84, 1989.

Grillo, R; L. Falcón; S. Menéndez & R. Daniel, Tratamiento del herpes simple genital con aceite ozonizado. Estudio preliminar. Revista Cubana de Medicina Militar 4(1): 58-60, 1990.

Mainini, G.; M. Rotondi & C. Scaffa, A new approach in the first-line treatment of bacterial and mycotic vulvovaginitis with topical lipohydroperoxides and glycyrrhetic acid: a comparative study. Clinical and Experimental Obstetrics & Gynecology 38(3): 243-246, 2011. Abstract

Morris, G. & S. Menendez, Oleozon in gynecology. Teoksessa: Abstracts: 2nd International Symposium on Ozone Applications. Havana, Cuba 24-26 March 1997. (Link)


Strict Standards: call_user_func_array() expects parameter 1 to be a valid callback, non-static method dc_jqaccordion::footer() should not be called statically in /home/otsonite/public_html/wp-includes/plugin.php on line 525