June 9, 2004 - Miika Sallinen

Otsoni tekee ihmeitä verenkierrolle

Tässä artikkelissa käsitellään otsonin kykyä parantaa verenkiertoa ja sen vaikutuksia erilaisiin verenkiertohäiriöihin. Sydän- ja verisuonitaudeissa otsoni annostellaan potilaaseen tavallisesti peräsuolihuuhteluna tai laajana autohemoterapiana, jossa potilaalta otetaan noin 200 ml verta, otsonoidaan se ja injisoidaan takaisin. Tällaisilla hoidoilla on ihmeitä tekevä vaikutus verenkierrolle varsinkin niillä, joilla se on valmiiksi heikkoa.

Verenkiertohäiriöt lähinnä sydämessä, aivoissa ja raajoissa aiheuttavat huomattavia sosiaalis-taloudellisia ongelmia jotka vaikuttavat maailmanlaajuisesti useiden miljoonien ihmisten elämään. Perinteinen lääketiede käyttää näiden tautien hoitoon monenlaisia keinoja, kuten kirurgiaa, antigoagulantteja (veren sakkautumista ehkäiseviä lääkkeitä), trombolyyttisiä (verihyytymiä hajottavia) lääkkeitä, verisuonten laajentajia ja antioksidantteja. Näiden menetelmien tarkoituksena on normalisoida vaurioituneita suonia ja parantaa vakavasta verenkierron riittämättömyydestä (iskemiasta) seuraavia vaurioita. Ainakin teoreettisesti – kirurgiaa lukuun ottamatta – kaikki vaikutukset saadaan myös kontrolloidulla otsonialtistuksella.

Otsoni ja veren virtausominaisuudet

Otsonihoitojen vaikutuksesta veren virtausominaisuuksiin on ilmestynyt parikin tutkimusta, molemmat Italiasta. Molemmissa oli valtimonkovetustaudista kärsiviä potilaita joita hoidettiin otsoni autohemoterapialla. Hoidot olivat suorastaan uskomattomia, sillä jo yhden hoitotoimenpiteen jälkeen veren viskositeetti oli pudonnut jopa kolmanneksella. Samoin sen suodattumiskyky oli parantunut.

Erityisesti liiallista viskositeettiä pidetään tärkeänä merkkinä kehittyvästä valtimonkovetustaudista, joten sen korjautuminen oli hyvä merkki. Kun potilaita haastateltiin, he kertoivat positiivisista vaikutuksista, kuten kivun paranemisesta ja toimintakyvyn lisääntymisestä autohemoterapian jälkeen. Tutkijat totesivatkin hoitojen  aiheuttavan suosiollisia muutoksia verenkierron toimintaan.

Otsoni ja kolesterolitasot

Kolesteroli on elimistön luonnollinen yhdiste ja sellaisenaan välttämätön. Liiallinen kolesteroli, varsinkin sen haitallinen LDL-muoto, on kuitenkin haitallista. Haittavaikutukset näkyvät verenkiertohäiriöissä, kun kolesterolia kasaantuu valtimoiden sisäpinnalle aiheuttaen ahtaumia verisuoniin ja heikentäen täten verenkiertoa.

Otsonilla on havaittu olevan suotuisia vaikutuksia kolesteroliarvojen kehitykseen. Arvostetussa Free Radical Biology & Medicine -lehdessä julkaistiin vuonna 1995 kuubalaisten tutkijoiden sydäninfarktipotilaille tekemä tutkimus. Tutkimuksessa viiden hoitokerran jälkeen paha LDL-kolesteroli oli vähentynyt yli 15% ja 15 hoidon jälkeen lähes 20%. Hyvänlaatuisen HDL-kolesterolin määriin hoidoilla ei ollut vaikutusta.

Samansuuntaisia tuloksia on sittemmin saatu myös Venäjällä ja Puolassa. Erään hiljattain julkaistun puolalaistutkimuksen mukaan yhdeksän hoitokertaa vähensi ateroskleroottista iskemiaa sairastaneiden diabeetikkojen LDL-kolesterolimääriä keskimärin peräti 17,7%.

Otsoni sääteleekin elintoimintoja niin, että arvot normalisoituvat. Kolesteroliarvot putoavatkin vain niillä potilailla joilla ne ovat liian korkeita. Esimerkiksi rappeuttavien silmäsairauksien hoidossa vastaavia putoamisia ei ole havaittu.

Verisuonten laajeneminen

Veren virtausominaisuuksien ja kolesterolitasojen lisäksi veren virtaukseen vaikuttaa myös verisuonten laajuus. Verisuonten sisäpinnan eli niin sanotun endoteelin solujen tiedetään vapauttavan typpimonoksidia (NO). Tämän typpimonoksidi on taas yleinen lääkinnällinen aine, jonka tiedetään laajentavan verisuonia ja täten omalta osaltaan parantavan veren virtausta.

Italiassa on tutkittu, kuinka otsonialtistus lisää typpimonoksidin  vapautumista endoteelin soluista. Tutkijat seurasivat otsonin synnyttämän vetyperoksidin pitoisuuksia ja tutkivat samalla, kuinka ne vaikuttivat typpimonoksidin muodostumiseen vereen. Vaikutus oli hyvin merkittävä, sillä jopa pienet mikromolaarisetkin pitoisuudet lisäsivät NO:n  tuotantoa huomattavasti. Tämä tosin oli pelkkä laboratoriokoe, mutta ainakin sen perusteella otsonihoidoilla on myös verisuonia laajentava vaikutus.

Otsoni antigoakulanttina

Otsonihoidoilla voitaneen myös vähentää veren sakkautumista. Tästä aiheesta on tehty vain pari suppeaa kuubalaista tutkimusta, joista ensimmäinen käsitti potilaita jotka kärsivät erilaisista verenkiertohäiriöistä ja diabeteksesta. Potilaita hoidettiin peräsuolihuuhteluina annetulla otsonilla 10-20 päivän ajan, ja otettiin verinäytteet ennen hoitoja ja niiden jälkeen. Näytteistä eristettiin verihiutalerikas plasma ja näin saadut näytteet käsiteltiin ephinephriinillä, joka laukaisee verihiutaleiden keräytymisen. Tätä keräytymistaipumusta verrattiin ennen hoitoja että niiden jälkeen otettuihin verinäytteisiin.

Tulokset puhuivat vahvasti otsonin turvallisuuden puolesta, sillä molemmissa töissä hoitojen jälkeen keräytyminen väheni merkittävästi. Verisuonitautipotilailla se putosi keskimäärin 28,3%:sta 17,5%:iin ja diabeetikoilla vastaavasti 38,2%:sta 14,4%:iin.

Otsonihoidot iskemiapotilailla

Ateroskleroosilla tarkoitetaan rasvakovettumistautia, valtimonrasvoittumistautia tai valtimoiden haurauskovetustautia; siis sairautta jossa suurien ja keskisuurien valtimoiden sisäkerrokseen kertyy rasva-ainepaksuuntumia, jotka myöhemmin sidekudostuvat ja mahdollisesti kalkkiutuvat, seurauksena suonten ahtautuminen ja niiden seinämän kovettuminen. Tällaiset tukkeutumat saattavat aiheuttaa iskemiaa eli paikallista verenkierron riittämättömyyttä joka aiheuttaa kudosten hapenpuutetta josta seuraa kipua, raajan toimintakyvyttömyyttä ja pahimmassa tapauksessa jopa kuolio.

Ensimmäinen kliininen tutkimus tehtiin Kuubassa ja siinä oli mukana 72 tukkoisesta ateroskleroosista kärsivää keskimäärin 62-vuotiasta henkilöä jotka jaettiin neljään ryhmään. Kolme ensimmäistä ryhmää saivat otsonihoitoja  lihaksensisäisesti, suonensisäisesti tai peräsuolihuuhteluna. Niissä ei kuitenkaan havaittu merkittäviä eroja toisiinsa nähden, mutta perinteisiin menetelmiin nähden ne olivat ylivertaisia. Juoksumatoilla suoritetuissa kuntotesteissä potilaat jaksoivat keskimäärin 2,5 km pidemmälle tunnissa kuin aiemmin. Hoitomenetelmistä peräsuolihuuhtelu oli potilaan kannalta vähiten epämukava, sekä muutenkin helpoin ja taloudellisin toimenpide.

Myöhemmin puolalaiset tutkijat ovat tehneet vastaavan tutkimuksen 64:lle ateromatoosin aiheuttamasta alaraajojen iskemiasta  kärsivälle potilaalle. Tutkimuksessa oli mukana 64 potilasta, joista puolet saivat otsonihoitoja  ja puolet perinteisiä kylpylähoitoja vaivoihinsa. Lisäksi mukana oli 30:stä terveestä henkilöstä koostunut kontrolliryhmä, joihin tuloksia verrattiin. Otsonihoidot annettiin fysiologisena otsonilla kyllästetyllä suolaliuoksella suoraan valtimoon. Lisäksi potilaat saivat otsonikäsittelyä otsoni-happi aerosolihauteessa 30 minuutin ajan pään jäädessä tietenkin ulkopuolelle.

Otsoniryhmässä tulokset olivat merkittävästi parempia. Heillä lysosomaalisten entsyymien sekä seerumin antitrypsiinien määrät palautuivat lähes kontrollihenkilöiden tasolle, kun taas kylpylähoitoryhmässä koheneminen oli lähinnä marginaalista. Myös nilkan liikkuvuus  parani ja juoksumatolla suoritetuissa testeissä otsonihoitopotilaat jaksoivat yli 50 % pitemmälle kuin ennen hoitoja. Myös kolesterolipitoisuudet vähenivät selvästi.

Myös diabeetikoilla

Toiset puolalaiset tutkijat Gdanskin yliopistosta hoitivat ateroskleroottisen  iskemian aiheuttamaa kudosten hapenpuutetta otsoni-autohemoterapialla. Tässä tutkimuksessa potilaat olivat kuitenkin dialyysihoidoissa olevia diabeetikkoja. Dialyysihoitoja annettiin sekä otsonihoitoja ennen, että niiden jälkeen yhteensä 14 hoitokertaa.

12 potilaasta yhtä lukuun ottamatta kaikilla havaittiin merkittävästi vähentynyttä kipua iskemia-alueella. Kolmella potilaalla kaikki kivut häipyivät kokonaan ja eräälläkin pitkään vaivannut ”parantumaton” haava parani hoitojen aikana. Juoksumatolla suoritetuissa kuntotesteissä potilaat jaksoivat keskimäärin 65% pidemmälle kuin ennen hoitoja. Hyvien tulosten lisäksi tutkijat  myös mainitsevat, että menetelmää voidaan käyttää perinteisten menetelmien täydentäjänä varsikin silloin kun muuten ei tuloksia ole tullut.

Varmistus hapen kanssa

Samoilta tutkijoilta ilmestyi alkuvuodesta toinenkin tutkimus jossa kymmentä ateroskleroosia sairastavaa dialyysipotilasta hoidettiin samalla tavoin.  Tällä kertaa mukana oli vain yksi diabeetikko. Potilaita hoidettiin aluksi puhtaalla hapella, jonka jälkeen heidän kuntonsa analysoitiin. Tämän jälkeen he saivat vastaavan otsonihoitokuurin jonka jälkeen kunto arvioitiin uudelleen.

Tutkimuksesta ei siis voitu teknillisistä syistä tehdä kaksoissokkokoetta, mutta kaikkein tärkein parametri – juoksumattokoe – suoritettiin kuitenkin kaksoissokkoperiaatteella, sillä sitä suorittanut tutkija ei ollut tietoinen potilaiden muista tuloksista.

Marssitestit paljastivat, ettei pelkästä hapesta ollut hyötyä. Otsoni taas antoi kummasti lisäpuhtia ja potilaiden maksimaalinen kävelymatka kasvoikin 30,5% ja he jaksoivat kivuttomasti peräti 71,7% pidemmälle kuin aikaisemmin.

Johtopäätös

Käytännön tulokset tukevatkin laboratoriossa tehtyjä havaintoja, ja otsonihoitoja voidaankin pitää varteenotettavana, ellei peräti ylivertaisena hoitomuotona verenkiertohäiriöihin.

Yksikään näistä tutkimuksista ei ollut niin kattava, että se riittäisi varmistamaan asian, mutta yhdessä ne muodostavat jo sen verran vahvaa todistusaineistoa, että lääkintäviranomaisten olisi Suomessakin syytä herätä tajuamaan hoitojen tarjoamat mahdollisuudet näihin omiin kansantauteihimme.

Lähteinä käytetty seuraavia artikkeleita:

Biedunkiewicz, B.; L. Tylicki; T. Nieweglowski; S. Burakowski & B. Rutkowski, Clinical efficacy of ozonated autohemotherapy in hemodialyzed patients with intemittent claudication: An oxygen-controlled study. International Journal of Artificial Organs 27: 29-34, 2004. (abstract).

Giunta, R.; A. Coppola; C. Luongo; A. Sammartino; S. Guastafierro. A. Grassia; L. Giunta; L. Mascolo; A. Tirelli & L. Coppola; Ozonized autohemotransfusion improves hemorheological parameters and oxygen delivery to tissue in patients with peripheral occlusive arterial disease. Annals of Hematology 80: 745-748, 2001. (abstract)

Diaz, Arquímides; Milagros Garcia; Carmen Piña & Silvia Menéndez, Efecto del ozono sobre la activación plaquetaria en pacientes con enfermedades vasculares periféricas: Informe preliminar. Revista Cubana de Investigaciones Biomédicas 20: 42-44, 2001. (PDF)

Diaz, Arquímides; Milagros Garcia; Carmen Piña & Silvia Menéndez, Efecto del ozono sobre la activación plaquetaria en pacientes diabéticos tratados con ozonoterapia: Informe preliminar. Revista Cubana de Investigaciones Biomédicas 20: 45-47, 2001. (PDF)

Hernandez, Frank; Silvia Menéndez & Rolando Wong; Decrease of Blood Cholesterol and stimulation of antioxidative response in cardiopathy patients treated with endovenous ozone therapy. Free Radical Biology & Medicine 19: 115-119, 1995. (abstract)

Romero, A.; R. Blanco; S. Menéndez; M. Gómez & J. Ley, Ateroesclerosis obliterante y ozonoterapia. Administración por diferentes vías. Angiología 45: 177-179, 1993. (abstract in english)

Tafil-Klawe, Malgorzata; Alina Wozniak; Tomasz Drewa; Irena Ponikowska; Joanna Drewa; Gerard Drewa; Konrad Wlodarczyk; Dorota Olszewska; Jacek Klawe & Roza Kozlowska, Ozone therapy and the activity of selected lysosomal enzymes in blood serum of patients with lower limb ischaemia associated with obliterative atheromatosis. Medical Science Monitor 8: CR520-CR525, 2002. (abstract)

Tylicki, L.; T. Nieweglowski; B. Biedunkiewicz, B. Burakowski & B. Rutkowski, Benefical clinical effects of ozonated autohemotherapy in chronically dialysed patients with atherosclerotic ischemia of the lower limbs – pilot study. International Journal of Artificial Organs 24: 79-82, 2001. (abstract)

Tylicki, Leszek; Bogdan Biedunkiewicz; Tomasz Nieweglowski; Anrzej Chamenia; Alicja Slizien; Joanna Luty; Wieslawa Lysiak-Szydlowska & Boleslaw Rutkowski, Ozonated Autohemotherapy in Patients on Maintenance Hemodialysis: Influence on Lipid Profile and Endothelium. Artificial Organs 28: 234-236, 2004. (abstract)

Valacchi, Giuseppe & Velio Bocci, Studies on the biological effects of ozone: 11. Release of factors from human endothelial cells. Mediators of Inflammation 9: 271-276, 2000. (abstract)

Verrazzo, G.; L. Coppola; C. Luongo; A. Sammartino; R. Giunta; A. Grassia; R. Ragone & A. Tirelli; Hyperbaric oxygen, ozone therapy, and rheologic parameters of blood in patients with peripheral occlusive arterial disease. Undersea & Hyperbaric Medicine 22: 17-22, 1995. (abstract)