March 31, 2007 - Miika Sallinen

Uusi tutkimus primaarisen fissuurakarieksen hoidosta otsonilla

Hammaslääketiede on niitä osa-alueita, joilla otsoniterapioista tehdään intensiivistä tutkimusta ympäri maailmaa. Suosituin tutkimuskohde on epäilemättä karieksen eli hammasmädän otsonihoito. Olen näillä sivuilla jo useassakin artikkelissa kertonut hoidon perusperiaatteen, mutta kerrattakoon se tässäkin. Hoidettavan hampaan päälle painetaan silikonikuppi, jonka sisällä kierrätetään alipaineessa otsonikaasua hurjalla nopeudella niin, että kupin sisältö vaihtuu noin 300 kertaa sekunnissa. Alipaine imee kupin tiukasti hammasta vasten, jolloin hengitykselle haitallista otsonikaasua ei pääse suuhun. Sen sijaan kaasu pääsee kiertämään syvällä hampaan huokosissa tappaen kariesta aiheuttavat bakteerit. Tämä ei kuitenkaan ole tärkein mekanismi, sillä bakteerit lisääntyvät nopeasti ja desinfioiva vaikutus on ohimenevää. Sen sijaan otsoni hajottaa kariogeenisten bakteerien tuottamat happamat yhdisteet pysäyttäen hampaan mätänemisen. Uudet olosuhteet eivät ole enää suotuisia hammasmätää aiheuttaville asidogeenisille mikro-organismeille, vaan ne suosivat vaarattomampia asiduurisia mikro-organismeja. Lisäksi otsoni stimuloi elävän kudoksen – myös hammaskudoksen – aineenvaihduntaa. Tällöin hammas saattaa uudelleenmineralisoitua kovaksi. Tätä mineralisaatiota voidaan tehostaa hoitamalla hammasta otsonikäsittelyn jälkeen runsaasti mineraaleja sisältävillä hammastahnoilla ja suuvesillä.

Aiheesta on ilmestynyt jo runsaasti tutkimuksia, joskin ainoastaan viisi kliinistä tutkimusta on toistaiseksi julkaistu helposti saatavilla olevassa tieteellisessä kausijulkaisussa. Uusin niistä on kroatialaisten tutkijoiden (Knežević ym. 2007) Zagrebin yliopistossa tehty tutkimus, joka julkaistiin äskettäin Acta Stomatologica Croatica –lehdessä.

Tutkimuksessa oli mukana 39 potilasta ja heillä yhteensä 70 väli- tai poskihammasta, joissa oli fissuurakariesta. Potilaiden suu puhdistettiin ja tutkittavien hampaiden demineralisaatioarvot mitattiin käyttämällä DIAGNOdent-laserfluoresenssilaitetta. Karieksen aiheuttama fluoresenssi on suurempi kuin kovan hampaan, ja tällä menetelmällä voidaan tarkasti mitata hampaan kovuus silloinkin kun se silmämääräisin menetelmin on vaikeaa. Jokaisesta tutkittavasta hampaasta mitattiin huippuarvo, joita käytettiin tilastollisissa analyyseissä. Otsonikäsittely tehtiin KaVo:n HealOzone-laitteella. Käsittelyn kestoaika riippui DIAGNOdent-arvoista. Pieniä arvoja ( alle 19) käsiteltiin 10 sekuntia, arvoja 20-23 20 sekuntia, arvoja 24-29 30 sekuntia ja yli 30:nen arvoja 40 sekuntia. Kutakin hammasta hoidettiin vain kerran, jonka jälkeen hampaan päälle tiputettiin viisi tippaa uudelleenmineralisoitumista edistävää liuosta sisältäen ksylitolia, fluoria, fosfaattia ja sinkkiä. Lisäksi jokaista potilasta neuvottiin käyttämään kahdesti päivässä HealOzonen mineralisoitumista edistäviä hammastahnoja ja suuvesiä. Potilaat kutsuttiin uudelleentarkastettaviksi kuukauden ja kahden kuukauden kuluttua, joilla kerroilla sama hoito toistettiin.

Tulokset olivat varsin selkeitä. Hoitojen alussa keskimääräinen DIAGNOdent-arvo oli 23,24. Ensimmäisen tarkastuskäynnin jälkeen se oli pudonnut arvoon 20,47 ja toisen tarkastuskäynnin jälkeen arvoon 18,03. Kaikki muutokset olivat tilastollisesti merkittäviä (p<0,001). On syytä huomauttaa, että DIAGNOdent-laiteen fluoresenssisarvo ei mene nollaan edes terveellä hampaalla, ja keskimääräinen putoaminen arvosta 23,4 arvoon 18,03 osoittaa hampaissa huomattavaa kovenemista. Valitettavasti hampaista tutkittiin ainoastaan DIAGNOdent-arvoja, ja niistäkin julkaistiin ainoastaan keskiarvoja. Menetelmä on toki tarkka ja helposti toistettava ja tällä tavoin tutkimuksesta saatiin luotettava. Silti ainakin minusta olisi ollut kiva tietää, kuinka suuri osa hampaista mineralisoitui täysin kovaksi näiden kahden käsittelyn jälkeen, ja mikä oli näiden hampaiden alkutilanne? Näin olisi myös voinut arvioida, kuinka monta hoitoa vastaavassa tilanteessa oleva hammas vaatii täydelliseen paranemiseen.

Joka tapauksessa tutkimuksen tulos oli erinomainen. Rajoituksistaan huolimatta senkin perusteella voidaan todeta, että otsonin käyttö primaarisen fissuurakarieksen hoidossa ei pelkästään säilytä hampaan rakennetta, vaan tehostaa sen uudelleenmineralisoitumista ja kovettumista, jolloin voidaan välttää invasiivisen porauksen ja sen jälkeen tehtävän paikkauksen tarvetta hampaan hoidossa.

 

Viite:

Knežević, Alena; Zrinka Tarle; Višnja Negovetić Mandić; Katica Prskalo; Vlatko Pandurić & Bernard Janković, Primary Fissure Carious Lesion Reversal Using Ozone. Acta Stomatologica Croatica 41(1): 31-38, 2007. Full text PDF


Strict Standards: call_user_func_array() expects parameter 1 to be a valid callback, non-static method dc_jqaccordion::footer() should not be called statically in /home/otsonite/public_html/wp-includes/plugin.php on line 525