September 29, 2010 - Miika Sallinen

Otsoni-autohemoterapia nopeasti vaikuttavana masennuslääkkeenä vanhuspotilailla

Noin puoli vuotta sitten valmistelin artikkelia ja esitelmää Odessassa pidettävään otsonikongressiin. Tuolloin lähetin kyselyt suomalaisille klinikoille ja kyselin tietoja hoidetuista potilaista. Yllättäen peräti 11 potilasta oli hakeutunut otsonihoitoon masennuksen vuoksi. Tämä ei sinänsä ole yllätys, sillä masennus on Suomessa valitettavan yleistä. Hoitotuloksia oli myös mukava analysoida, sillä peräti kahdeksalle potilaalle tulos oli ollut joko hyvä tai erinomainen. Tämä ei ollut suuren suuri yllätys, sillä lukuisissa tutkimuksissa, joissa potilaita on hoidettu otsoni-autohemoterapialla ja muilla suonensisäisillä otsonihoidoilla, on erikseen mainittu kuinka potilaat kokevat hyvänolontunnetta ja mielialan kohenemista. Seuraavassa on lainattu muutamia esimerkkejä.

Tämä menetelmä parantaa potilaan yleistä mielialaa ja sillä on positiivinen vaikutus hänen psyykkeelleen. (Kawalski ym. 1992)

Huomattavan hyvänolontunteen vuoksi potilaat… vaativat hoitojen jatkamista ja kävivät läpi kaikkiaan 54 otsoni-autohemoterapiasessiota. (Bocci ym. 1998)

Läpi koko kirjan olen raportoinut, kuinka suurin osa potilaista tuntee riemua ja hyvänolontunnetta otsonihoitojen jälkeen. (Bocci 2002, 344).

Potilaat eivät raportoineet minkään tyyppisistä vaikutelmista hoitojen aikana. Useiden hoitojen jälkeen he raportoivat hyvänolontunteesta ja riemusta. (Di Paolo ym. 2004).

Lisäksi Alzheimerin taudista kärsivillä potilailla havaitaan merkittävää masennusoireiden vähenemistä. (Altmanin [1998, 134] haastattelema tohtori Josué García).

Lopuksi, monet ihmiset kertovat emotionaalisista hyödyistä. Monet ihmiset ovat raportoineet minulle, että depressio on lieventynyt (ilman tarvetta maksaa tuhansia puntia siitä että saisivat selvittää jollekin äitisuhdettaan). (McCaben [2002, 494] haastattelema tohtori Mark Lester).

Otsoniterapia paransi potilaiden unensaantia ja ruokahalua. (Gretchkanev ym. 2001).

Sen lisäksi että he tunsivat omakohtaista hyvänolontunnetta ja “jalkojen keveyttä”, urheilijoillamme oli huomattavasti lyhyempi palautumisaika. (Gjonovich ym. 2006)

Tällaisten positiivisten havaintojen vuoksi on suorastaan outoa, ettei otsoniterapian vaikutusta masennuksen hoidossa ole tutkittu juuri lainkaan. Joitakin mielialaan ja kognitiivisiin kykyihin liittyviä tutkimuksia toki on. Venäläinen tutkimusryhmä (Bykov ym. 2001) hoiti sydänsairaita potilaita otsonilla ja tutki samalla heidän ahdistustaan, joka väheni selvästi. Kuubassa taas on menestyksellisesti parannettu kuulovammaisten lasten oppimiskykyä otsoniterapia avulla (Basabe ym. 1998). Lisäksi Italiassa on suoritettu laajempi tutkimus (Marazziti ym. 2007) otsonoidun porekylvyn vaikutuksista koe-henkilöiden mielialaan ja serotoniinin säilymiseen synapsiraoissa. Otsonikylvyssä olleiden mieliala koheni selvästi, ja myös serotoniinin takaisinotto estyi ainakin verihiutaleiden SERT-analyysin mukaan. Näin ollen tällä otsoniterapiamenetelmällä oli vastaava vaikutus kuin monilla masennuslääkkeillä – kuitenkin ilman sivuvaikutuksia. Kyseistä tutkimusta ole aiemmin käsitellyt täällä.

Viimeksi mainittu tutkimus toki osoittaa melko vahvasti otsoniterapian suotuisan vaikutuksen potilaan mielialaan. Siinä oli kuitenkin muutamia heikkouksia. Ensinnäkin hoitomenetelmänä oli otsonikylpy, joka on menetelmänä varsin harvinainen. Toisekseen, tutkimuksen koehenkilöt olivat terveitä ihmisiä – eivät masennuspotilaita. Näin ollen yhtäkään tutkimusta, jossa tavallista suonensisäistä otsoniterapiaa olisi käytetty masennuksen hoitoon – ei ole ollut tähän mennessä saatavilla.

Tilanteeseen tuli kuitenkin muutos jo alkuvuodesta, kun Napolin toisessa yliopistossa suoritettu tutkimus julkaistiin International Journal of Geriatric Psychiatry -lehdessä. Tutkimus (Coppola ym. 2010) oli kooltaan pienehkö ja se kattoi kaikkiaan 16 potilasta, ja heistäkin vain 12 oli mukana tutkimuksen kaikissa vaiheissa. Potilaat olivat iältään keskimäärin 74-vuotiaita. Heidän masennuksensa oli Hamiltonin masennusasteikolla välillä 8-24 pistettä. Montgomery-Asbergin asteikolla heidän masennuksensa oli vähintään seitsemän. Kyseessä oli siis yleisesti ottaen lievä tai keskivaikea masennus. Muuten potilaat olivat normaaleja. He suoriutuivat arkirutiineistaan. Muistiongelmia saattoi olla, mutta ei diagnostisoitua dementiaa. Myöskään muita merkittäviä sairauksia ja lääkityksiä ei saanut olla.

Tutkimuksen ensimmäisessä osassa tutkittiin otsoni-autohemoterapian akuuttia vaikutusta masennukseen. Kaikki 16 potilasta saivat kaksi kertaa autohemoterapiaa neljän päivän välein. Kuitenkin vain toinen näistä autohemoterapioista suoritettiin otsonin kanssa, mutta potilaat ja tuloksia tutkivat lääkärit eivät tienneet, kummalla kerralla. Niinpä ensimmäinen osa noudatti täysin kaksoissokkoperiaatetta.

Hoidon jälkeisenä aamuna klo 8-10 potilaiden masennus ja muisti analysoitiin. Heiltä otettiin myös verinäytteet, joista tutkittiin erityisesti aivoista johtuvaa neurotrofista tekijää (brain-derived-neurotrophic factor, BDNF). Nämä näytteet otettiin 30 minuuttia ja 48 tuntia kunkin autohemoterapian jälkeen. BDNF:n rooli masennuksessa on tuntematon, mutta yleisesti ottaen on havaittu, että masennuslääkkeet lisäävät sen määrää masentuneilla potilailla. Näin ollen epäillään, että BDNF:lla olisi oma roolinsa masennuksen synnyssä.

Alustavan testin tulokset olivat lupaavia. Otsoni-autohemoterapian jälkeen potilaiden masennuspisteet laskivat Hamiltonin asteikolla arvosta 8,7±4,7 arvoon 5,5±2,3 (puolen tunnin jälkeen) ja arvoon 5,9±3,3 (kahden päivän jälkeen). Montgomery-Asbergin asteikolla pudotusta oli arvosta 11,9±5,7 arvoon 6,3±2,7 (puolen tunnin jälkeen) ja arvoon 6,4±3,1 (kahden päivän jälkeen). Pudotus molemmissa oli huomattavaa ja tilastollisesti merkittävää (p<0,05 ja p<0,01). Sen sijaan potilaille tehdyssä lyhytmuistia testaavassa kokeessa ei havaittu muutosta. Huomionarvoista on, että masennus laski käytännössä heti hoidon jälkeen ja vaikutus kesti ainakin kaksi päivää. Kun vastaava testi tehtiin autohemoterapialla ilman otsonia, merkittäviä muutoksia ei syntynyt, joten positiivinen vaikutus oli selvästi otsonin aiheuttamaa. Yllättäen BDNF:n määrä oli otsonia saaneilla pudonnut puolen tunnin jälkeen, mutta kahden päivän kuluttua se oli palannut normaaliksi. Putoaminen oli täysin päinvastaista, kun mitä tapahtuu masennuslääkkeiden kanssa.

Tämän alustavan ja rohkaisevan kokeen jälkeen tutkijat päättivät jatkaa tutkimustaan ja tutkia pitkäaikaisen otsoniterapiakuurin vaikutusta samoilla potilailla. Valitettavasti neljä potilasta ei päässyt osallistumaan pitkäkestoiseen kokeeseen, mutta tietoisina kohentuneesta mielialastaan, loput 12 suostui siihen. Tässä kokeessa potilaita hoidettiin otsoni-autohemoterapialla kahdesti viikossa kuuden viikon ajan, eli kaikkiaan 12 hoitokertaa. Kaikissa hoidoissa käytettiin otsonia, eikä mitään sokkoutusta tehty. Tämä tehtiin eettisistä syistä, sillä pelkän lumelääkkeen antamista masentuneille vanhuksille ei pidetty oikeana.

Pitkäaikaisen hoidon tulokset olivat samansuuntaisia kuin yhden hoidon jälkeen, vaikka odotetustikin hieman parempia. Potilaat testattiin 14 päivää hoitojakson päättymisen jälkeen. Hamiltonin asteikolla masennus oli pudonnut arvosta 9,2±3,7 arvoon 4,5±2,4 ja muutos oli tilastollisesti hyvin merkittävä (p<0,005). Montgomery-Aspergerin asteikolla masennus putosi arvosta 9±6,1 arvoon 5,7±4,1. Tämäkin muutos oli tilastollisesti merkittävä (p<0,05). Lyhytmuistia testaavassa kokeessa ei tälläkään kertaa havaittu muutoksia. Sen sijaan BDNF:n määrä veressä oli tällä kertaa noussut vajaalla kolmanneksella – siis päinvastoin kuin yhden otsoni-autohemoterapian jälkeen. Näin ollen tämä tutkimus osoitti, miten otsoni todellakin kohentaa masentuneiden vanhusten mielialaa, mutta ei tuonut selkeää ratkaisua siihen, mikä on BDNF:n rooli masennuksessa.

Tutkimuksessa oli toki seikkoja, jotka vähentävät sen arvoa. Potilasmäärä, joka toisessa osiossa oli vain 12, oli hyvin rajallinen. Toisen osion tutkimusta ei myöskään suoritettu kaksoissokkoutettuna, mikä eettisesti oli oikea valinta, mutta vähentää toki tutkimuksen luotettavuutta. Ensimmäinen osio onneksi oli kaksoissokkoutettu.

Rajoitteista huolimatta tutkimus oli mielestäni huomionarvoinen. Perinteisten masennuslääkkeiden vaikutus alkaa tavallisesti vasta viikkojen päästä, mikä lisää potilaan kärsimystä ja itsemurhariskiä. Vanhuspotilailla on myös lukuisia muita oireita ja lääkityksiä, joten masennuslääkkeiden sivuvaikutukset vaikuttavat heihin tavallista voimakkaammin. Otsoniterapian vaikutus oli kuitenkin välitön. Testit osoittivat masennuksen pudonneen jo puoli tuntia otsoni-autohemoterapian jälkeen, mutta ilmeisesti vaikutus tapahtui vielä sitäkin nopeammin. Tämä välitön vaikutus kesti ainakin kaksi päivää. Pitkäaikainen kuuden viikon hoitojakso ylläpiti potilaan hyvää mieltä, ja kaksi viikkoa hoitojen päättymisen jälkeen tulokset olivat yhä hyviä. Todennäköisesti vaikutus kestää vielä huomattavasti pidempäänkin. Lisäksi otsoniterapia – toisin kuin perinteinen lääkitys – osoittautui sivuvaikutuksettomaksi. Vaikka onkin selvää, ettei otsoniterapiaa vielä huolita yleisesti hyväksytyksi hoidoksi näin suppean tutkimuksen perusteella, toivon silti että tämäkin tutkimus rohkaisee ihmisiä kokeilemaan otsonia myös masennuksen hoitoon.

Viitteet:

Altman, Nathaniel, Oxygen Healing Therapies for Optimum Health & Vitality. Healing Arts Press, Rochester, Vermont 1998.

Basabe, Ernesto; María Miranda; Gladys Rodríguez; Silvia Menéndez; Natalia V. Sheshukova; Adela Soto; María del Carmen Carballo; Xiomara García & María de los Angeles Alarcon, Resultados psicopedagógicos en niños con discapacidad auditiva, despues de 3 y 5 años del tratamiento de ozonoterapia. Revista CENIC Ciencias Biológicas 29: 169-173, 1998. Abstract

Bocci, Velio; Giulietta Venturi; Marinunzia Catucci; Pier Egisto Valensin & Maurizio Zazzi, Lack of efficacy of ozone therapy in HIV infection. Clinical Microbiology & Infection 4: 667-669, 1998.

Bocci, Velio, Oxygen-Ozone Therapy: A Critical Evaluation. Kluwer Academic Publishers, Dordrecht, Netherlands, 2002. Details

Bykov, Anatoly; Claudia Kontorshchikova & Elena Sycheva, The use of ozone in a complex treatment and its effect on functional potential of cardio-vascular system and on specific resistance in patients with ischemic hearth disease. In: Proceedings of the 15th Ozone World Congress, 11th – 15th September 2001, Medical Therapy Conference (IOA 2001, Ed.), Speedprint Macmedia Ltd, Ealing, London, UK, 2001. Full text PDF

Coppola, Ludovico; Carlo Luongo; Agostino Pastore; Claudia Masciello; Rita Rosaria Parascandola; Luigia Mastrolorenzo; Antonio Grassia; Antonino Coppola; Maria De Biase; Biagio Lettieri & Giorgio Gombos, Ozonized autohemotransfusion could be a potential rapid-acting antidepressant medication in elderly patients. International Journal of Geriatric Psychiatry 25: 208-213, 2010. PubMed

Di Paolo, N.; V. Bocci & E. Gaggiotti, Ozone therapy. International Journal of Artificial Organs 27: 168-175, 2004.

Gjonovich, A.; G. Sallusti & A. Brusomini, Effect of Major Autohemotherapy with Oxygen-Ozone on the Anaerobic Threshold in Athletes. Rivista Italiana di Ossigeno-Ozonoterapia 5: 12-16, 2005. Linked full text PDF

Gretchkanev, Guennadi O.; Tatyana S. Kachalina; E. Yu. Palkina; Claudia N. Kontorchikova & El-Hassoun Husein, Medical Ozone for Prophylaxis and Treatment of Complications associated by Chemotherapy of Ovary Cancer. Teoksessa: Proceedings of the 15th Ozone World Congress, 11th – 15th September 2001, Medical Therapy Conference (IOA 2001, Ed.), Speedprint Macmedia Ltd, Ealing, London, UK, 2001.

Kawalski, H.; J. Sondej & E. Cierpiol-Tracz, The use of ozonotherapy in the nose correction operations. Acta Chirurgiae Plasticae 34: 182-184, 1992. Abstract

Marazziti, Donatella; Stefano Baroni; Gino Giannaccini; Mario Catena Dell’Osso; Giorgio Consoli; Michela Picchetti; Marina Carlini; Gabriele Massimetti; Serafina Provenzano & Antonio Galassi, Thermal balneotherapy induces changes of the platelet serotonin transporter in healthy subjects. Progress in Neuro-Psychopharmacology & Biological Psychiatry 31(7): 1436-1439, 2007. Abstract

McCabe, Ed, Flood Your Body With Oxygen: Therapy For Our Polluted World. Energy Publications, Miami, FL, 2002. Details


Strict Standards: call_user_func_array() expects parameter 1 to be a valid callback, non-static method dc_jqaccordion::footer() should not be called statically in /home/otsonite/public_html/wp-includes/plugin.php on line 525