July 7, 2009 - Miika Sallinen

Muutamia mietteitä Venäjän kansanterveyden ja lääketieteen nykytilasta

Tämä on ensimmäinen kirjoitukseni, joka ei pääasiallisesti käsittele otsoniterapiaa. Aihetta toki sivutaan jonkin verran, mutta ennen kaikkea haluan tuoda esille muutamia omia näkemyksiä Venäjän kansanterveyden ja lääketieteen nykytilasta. Olen paljon luennoinut ihmisille otsoniterapioista ja samalla olen kertonut, että hoitomuotoja on tutkittu erityisesti Venäjällä ja Kuubassa. Tämä on saanut muutamia kuulijoita hymyilemään ivallisesti ja onpa joku kommentoinutkin, miten kyseisten maiden lääketiede on täysin rapakunnossa, eikä sieltä pitäisi ottaa mitään mallia. Pitääkö tämä paikkansa, vai onko kyseessä puhdas ennakkoluulo? Väitän, että syy on suurelta osin jälkimmäinen. Kuuban tilannetta en tässä yhteydessä käsittele, mutta Venäjällä olen vieraillut useita kertoja niin julkisissa sairaaloissa kuin yksityisillä klinikoillakin. Kansioihini on kertynyt satoja venäläisiä tutkimuksia ja väitöskirjakopioita. Vaikka suurin osa niistä on kirjoitettu venäjäksi, enkä niihin sen vuoksi ole kunnolla perehtynyt, rohkenen silti väittää, että tiedän Venäjän lääketieteen nykytilasta enemmän kuin keskivertosuomalainen.

Tämä kirjoitus ei silti käsittele niinkään Venäjän lääketiedettä, vaan ennemminkin yleistä kansanterveyttä ja syitä sen suhteellisen kehnoon tilaan. Yleisenä argumenttina Venäjän lääketieteen kehnoudesta pidetään juuri kehnoa kansanterveyttä ja siihen liittyvää hyvin alhaista elinajanodotetta varsinkin miesväestössä. Tarkastellaanpa tätä hieman tarkemmin.

Olin viime lokakuussa palaamassa junalla Nizhny Novgorodista Pietariin. Junassa tapasin nuoren venäläismiehen, joka innostui juttelemaan kanssani. Kyselin häneltä, mitä hän mahdollisesti tietää Suomesta. Hänellä ei ollut juurikaan tietoa, mutta arveli että alkoholi olisi Suomessakin ongelma. Tällaisia päätelmiä hän teki satunnaisista suomalaisturisteista, joita näkyi Pietarissa melko aina silloin tällöin. Vastasin, että hän oli osittain oikeassa. Suomalaisten juominen on humalahakuista, ja alkoholisoitumisriski on suurempi kuin vaikkapa perinteisissä viinimaissa. Sanoin kuitenkin, ettei ongelma Suomessa ole silti läheskään Venäjän veroinen. Suomessa alkoholi on kallista. Sitä verotetaan tuntuvasti ja myyntiä kontrolloidaan. Puhtaaksi alkoholiksi muutettuna suomalaisten alkoholin kulutus on Euroopan vähäisimpiä. Täysin päinvastoin kuin Venäjällä. Suomalaiset ovat ehkä kovia ryyppäämään, mutta valtiovalta on parhaansa mukaan pyrkinyt pitämään tilanteen kontrollissa. Venäjällä tilanne on täysin päinvastainen. Votkaa myydään lähikaupoissa virvoitusjuomien vieressä ja puolen litran pullon saa Pietarissakin sadalla ruplalla eli nykykurssissa reilulla parilla eurolla. Tämä ei ole kova hinta edes venäläiselle ja suomaiselle suorastaan naurettavan pieni – vain noin viidesosa Alkon hinnoista – mikä selittää joidenkin suomalaisturistien kosteaa käyttäytymistä. Tämäkin hinta on Venäjän maaseudun köyhälle väelle melko kova, mutta siihenkin asiaan löytyy ratkaisu. Kotipolttoista viinaa kun tehdään yleisesti ja vaikka se onkin laitonta, ei siihen viitsitä tehokkaasti puuttua.

Sanomattakin lienee selvää, mitä tällainen alkoholikulttuuri vaikuttaa Venäjän yleiseen kansanterveyteen. Tarkastellaan silti hieman faktoja. Hiljattain Lancet-lehdessä julkaistussa tutkimuksessa todettiin, että 15–54 -vuotiaiden keskuudessa alkoholi oli perimmäisenä syynä peräti 52 % kaikista kuolemista – miehistä 59 %:lla ja naisista 33 %:lla. Naisten kuolemia oli tässä ikäryhmässä selvästi vähemmän, joten heidän tuloksensa vaikutti kokonaismäärään vähemmän. 55-74 –vuotiaiden joukossa alkoholi aiheutti 22 % miesten kuolemista ja 12 % naisten kuolemista. Pienemmät luvut vanhempien keskuudessa johtuu siitä karusta tosiasiasta, että suuri osa alkoholisteista oli kuollut jo ennen 55 ikävuotta.

Suomessa alkoholiveroa laskettiin ja kossupullon hinta putosi hieman. Seurauksena oli selkeä piikki alkoholiin liittyvien kuolemien määrässä, ja sen vuoksi veroa jälleen nostettiin. Entä jos alkoholin hinta pudotettaisiin Suomessakin Venäjän tasolle ja kotipolttolaitoksiin ei puututtaisi. Väittäisin, että kansanterveydessä ja elinajanodotteessa tapahtuisi huomattava muutos heikompaan suuntaan. Olisiko tämä sitten merkki siitä, että lääketieteen taso Suomessa olisi romahtanut? Jokainen tajuaa, että lääketieteellä ei ole mitään tekemistä tämänkaltaisessa muutoksessa.

Tupakkakartonki merkkitupakkaa maksaa venäjällä 200-450 ruplaa merkistä riippuen. Euroissa tämä on noin 5-12 euroa. Tässäkin hinta on noin viidesosa Suomeen verrattuna tai jopa selvästi vähemmän. En tähän hätään löytänyt tilastotietoa tupakan aiheuttamista kuolemista, mutta WHO:n vuoden 2007 raportin mukaan tupakointi oli Venäjällä yleisempää kuin missään muualla. Peräti 64,9 % venäläismiehistä tupakoi säännöllisesti, kun vastaava luku Suomessa oli 25 %. Naisissa ero oli huomattavasti pienempi, sillä vain 23 % venäläisnaisista tupakoi suomen 18 % vastaan. Sanomattakin on selvää, että myös tämä vaikuttaa kansanterveyteen ja ihmisten elinajanodotteeseen heikentävästi.

Kun ensimmäistä kertaa vierailin Venäjällä kesällä 2006, tehtiin sairaalarakennuksessa julkisivuremonttia. Ihmettelin tuolloin, miten kehno itse tehty viritys oli työmiesten kiipeilytelineenä. Silloin sairaalan henkilökunta kertoi, että juuri edellisenä päivänä eräs työmies oli pudonnut ja menettänyt samalla henkensä. Silloin kyllä mietin omia työkokemuksiani niin rakennuksilla kuin esimerkiksi ydinvoimaloiden säteilyvalvojana. Suomessa telineet ovat ammattilaisten pystyttämiä ja ne tarkastetaan ennen kuin niiden käyttöön annetaan lupa. Työsuojeluvaltuutetut valvovat suojavälineiden, kuten kypärän ja hengityssuojainten käyttöä. Kuolemaan johtamia tapaturmia sattuu hyvin harvoin, ja silloin kun niitä sattuu, ne tutkitaan tarkasti, jotta vastaavat tapaukset voidaan myöhemmin ennaltaehkäistä. Venäjän työturvallisuuskulttuuri on kehittynyt, mutta se on vielä kaukana Suomen tasosta. Tämä luonnollisesti vaikuttaa ikävällä tavalla työikäisen väestön tapaturmiin ja kuolleisuuteen.

Varsinkaan rakentamista ei Venäjällä tehdä niin viimeisen päälle kuin Suomessa. On toki makukysymys, onko tämä tarpeellistakaan. Lämmin asunto tarjoaa yhtäläisen suojan vaikka tapetti olisi liimattu vähän muhkuraisemmallekin seinälle. Silti esimerkiksi sähkölaitteiden kanssa ei pidä tinkiä, mikäli lopputulos on turvallinen. Venäjällä saattaa pistorasiat roikkua seinässä pelkän johdon varassa, ja toki se lisää myös onnettomuusriskejä niin sähköiskujen kuin tulipalojenkin muodossa.

Venäjällä vieraillessani olen käynyt paljon juuri palovammaosastoilla. Siellä olen nähnyt potilaita, joilla jopa valtaosa ihosta on palanut. Otsoniterapia on tällaisiin tepsinyt hämmästyttävän hyvin, mutta se ei ole nyt pääasia. Pääasian kiteytti eräs viime reissulla mukana ollut suomalaislääkäri, joka totesi, että Suomessa tuollaiset tapaukset pyritään ennaltaehkäisemään, eikä niitä juuri kotoisissa sairaaloissa näy. Rakennuksissa on tarkat rakennusmääräykset tulipalojen varalle. Puulämmitys on nykyään harvinaista ja sähkölaitteet ovat turvallisia. Omakotitaloista löytyy usein sammuttimet tai vähintään sammutusliina. Palovaroitin on pakollinen jokaisessa asunnossa. Kyllä täälläkin sammuneet juopot tai liikuntakyvyttömät vanhukset joutuvat joskus liekkien uhreiksi, mutta huomattavasti harvemmin kuin Venäjällä.

Jos pahin tapahtuu ja Suomessa joutuu onnettomuuteen, selviytymismahdollisuuksia parantaa toimivat järjestelmät. Kännykät kyllä toimivat jo molemmissa maissa ja apua saadaan hälytettyä nopeasti. Suomessa apu kuitenkin saapuu perille tehokkaammin, sillä tiet ovat erinomaisessa kunnossa ja opasteiden, karttojen ja navigaattorien avulla löydetään jokaiseen mahdolliseen kolkkaan. Venäjällä teiden kunto on kehno varsinkin harvaanasutuilla alueilla, ja toisaalta suurkaupunkien ruuhkassa ambulansseilla ei paljoa edetä. Vastaavia ongelmia on toki läntisissäkin suurkaupungeissa, mutta harvemmin Suomessa.

Pysytään yhä liikenteessä. Suomessa uutisoidaan paljon liikenneonnettomuuksista. Niitä sattuu täälläkin, mutta itärajan takana huomattavasti enemmän, sillä tiet ovat kehnoja, ylinopeudet huomattavia, autot huonokuntoisempia kuin Suomessa ja liikennekulttuuri välinpitämätöntä. Venäjällä ei pidä ylittää tietä edes vihreän valon palaessa ennen kuin on varmistanut, ettei autoja todella tule. Käytännössä väistämisvelvollisuus on pienemmällä. Poikkeuksena ainoastaan rikkaat, jotka röyhkeästi kiilaavat autonsa toisten eteen, vaikka kyseessä olisi vähän pienempikin kulkuneuvo. Turvavyöt autoissa toki on, mutta niitä ei ole tapana käyttää. Itse asiassa turvavyön käyttö on epäluottamuslause kuskin ajotaidoille. Myönnän, ettei minulla ole tilastotietoa Venäjällä sattuneiden liikennekuolemien määrästä. Väkimäärään suhteutettuna siellä ei liene autoja niin paljon kuin Suomessa, mutta automäärään suhteutettuna onnettomuuksia tapahtuu varmasti enemmän.

Moni suomalainen muistaa taannoisen Nokian kaupungin vesikatastrofin, joka aiheutui kun viemäriputki liitettiin vahingossa käyttövesijärjestelmään. Veden bakteerimäärät nousivat huimasti ja monet sairastuivat mahatautiin. Muutama vanhus jopa kuoli kyseisen tapauksen seurauksena. Sen sijaan Venäjän kaupunkien vesijohdoissa (maalla sellaisia ei edes ole) vesi lähtökohtaisesti on aina juomakelvotonta. Se on suodatettava ja keitettävä ennen juomista, jos sitä ylipäätään haluaa edes juoda. Toki venäläiset tämän tietävät ja välttävät vesijohtoveden juomista sellaisenaan. Lisäksi venäläisten elimistö on suomalaista paremmin tottunut paikalliseen mikrobikantaan, joten aivan yhtä helposti he eivät siellä sairastu. Siitä huolimatta uskallan väittää, että Venäjän kansanterveys kohenisi myös, jos siellä olisi yleinen hygienia samalla tasolla Suomen kanssa.

Entäpä rikollisuus? Venäjä on ainakin suomalaisten stereotypioissa tunnettu myös rikollisuudestaan. Valitettavasti tämä stereotypia pitää tilastojen valossa paikkansa. Ihmisten elinajanodotteeseen vaikuttaa lähinnä vain henkirikollisuus. Venäjällä henkirikoksia tehdään vuosittain 18 kappaletta 100 000 asukasta kohden, kun vastaava luku Suomessa 2,17 eli yli kahdeksan kertaa vähemmän (linkki). Vaikka suomalaismiestä joskus demonisoidaankin juopottelevaksi vaimontappajaksi, tilanne täällä on erinomainen ainakin Venäjään verrattuna. Lisäksi rikollisuus edesauttaa terveyden rapautumista muillakin tavoin, kuten huumeiden käytön lisääntymisenä, joka taas johtaa helposti eri tautien leviämiseen esimerkiksi neulojen välityksellä.

No niin. Tässä oli muutama seikka, joiden vuoksi elinajanodote Venäjällä saattaa olla hieman pienempi kuin täällä kotisuomessa. Yksikään näistä seikoista ei ole lääketieteen kehittyneisyys. Voi toki saivarrella, että esimerkiksi hyvä hygieniataso olisi osittain lääketieteellisen tutkimuksen ansiota. Toki myönnän tämän itsekin, mutta kyse ei ole mistään kotimaisesta huippuosaamisesta. Kyllä ne tuolla rajan toisellakin puolella tietävät, että hygienia tuo terveyttä tai että alkoholin liikakäyttö on epäterveellistä. Otetaanpa pieni ajatusleikki. Mitähän Suomen kansanterveys olisi, jos vaikkapa:

  • Kossupullon hinta pudotettaisiin viidesosaan nykyisestä, ja kotipolttoa harrastaville sanottaisiin vaan että: ”Tsot tsot pojat, ei saa”.
  • Tupakan hinta pudotettaisiin viidesosaan nykyisestä.
  • Työturvallisuussäädökset kumottaisiin.
  • Rakennusvalvonta ja paloturvallisuusmääräykset kumottaisiin.
  • Lopetettaisiin vesijohtoveden puhdistus.
  • Tuettaisiin järjestäytynyttä rikollisuutta niin että saataisiin henkirikokset vähintään kahdeksankertaiseksi.

Eiköhän tämä riitä. Jokaiselle varmasti selviää, että kansanterveys saadaan kyllä Venäjän tasolle täälläkin, vaikka lääketieteellinen tutkimus, lääkekorvaukset ja sairaaloiden ylläpito pidettäisiin täysin ennallaan. Tuntuukin oudolta, että aina säännöllisen epäsäännöllisesti kuulen, kuinka Venäjän lääketiede on sitä tai tätä, mutta ei lähelläkään Suomen tasoa. Näkeehän sen jo ihmisten elinajanodotteestakin. Outoa kuitenkin on, että Venäjän lääketiede tuntuu tehoavan lähinnä naisiin. Naisillahan odotettavissa oleva elinikä on siellä 74 vuotta, kun miehillä lähes pari vuosikymmentä vähemmän. No arvaathan varmaan, että juuri miehet siellä juopottelevat, polttavat, hurjastelevat, ovat enemmän mukana rikollisuudessa ja työskentelevät vaarallisissa ammateissa.

Tämän jutun pointti onkin, että lääketieteen kehitys ei kulje käsi kädessä elinajanodotteen kanssa. Venäjän lääketieteen tilasta ei voi tehdä mitään päätelmiä tarkastelemalla ainoastaan ihmisten elinajanodotetta. Päätelmiä voidaan toki tehdä erilaisten vertailujen perusteella. Tällaisia vertailuja tehdään esimerkiksi vertaamalla, miten paljon eri maista tulevia tutkimuksia on julkaistu ja siteerattu kansainvälisissä tiedejulkaisuissa. Tämäkään ei valitettavasti ole reilu vertailumenetelmä ainakaan venäläisten tutkimusten kohdalla. Venäläisten englannintaito on jopa lääkäripiireissä melko heikkoa, eivätkä he sen vuoksi voi lähettää artikkeleitaan kansainvälisiin julkaisuihin. Paikallisissa tiedejulkaisuissa venäjäksi julkaistuja artikkeleita eivät muut tutkijat kykene useinkaan ymmärtämään, jos edes saavat niitä käsiinsä. Niinpä niitä siteerataan hyvin harvoin.

Kaikkien vertailujen perusteella Yhdysvallat on lääketieteen mahtimaa. Sieltä tulee eniten julkaisuja ja siellä sijaitsevat maineikkaimmat sairaalat. No todettakoon, että maa on myös ylivoimainen ykkönen liikalihavien määrässä (30,6 % väestöstä). Tällä tarkoitan siis todellisia liikalihavia, joiden painoindeksi on yli 30 (linkki). Ylipainoisia on vielä huomattavasti enemmän. En siis oikein voi kehua Yhdysvaltojenkaan kansanterveyttä, vaikka lääketiede on useimpien mittareiden mukaan hyvin kehittynyttä. Venäjältä en tilastotietoa ole löytänyt, mutta empiirinen havainto osoittaa, että liikalihavat ovat siellä toistaiseksi todella harvinaisia. Jos yleiseksi terveyskriteeriksi otettaisiin liikalihavien vähäisyys, päihittäisi Venäjä varmasti Suomenkin.

Mille tasolle Venäjän lääketiede sitten oikein kuuluu? Tähän kysymykseen en osaa kunnolla vastata, enkä tiedä osaako kukaan muukaan. Lääkäreitä maassa koulutetaan melko runsaasti asukaslukuunkin suhteutettuna. Omien kokemusten perusteella sairaaloiden resurssit ovat selvästi kehnommat kuin Suomessa. Tämä näkyy kuitenkin lähinnä odotustiloissa, rappukäytävissä ja muissa tiloissa, joiden kunto on hoitotuloksen kannalta toisarvoista. Hoitotilat ovat pääsääntöisesti olleet melko hyväkuntoisia ainakin niissä sairaaloissa, joissa itse olen vieraillut. Huonokuntoisia ja vanhentuneita tiloja myös remontoidaan kovaa vauhtia. Monissa hoitohuoneissa voisi kuvitella olevansa suomalaisessa sairaalassa, mutta viimeistään käytävällä havaitsee olevansa Venäjällä. Yksityisklinikoilla tilat ovat kauttaaltaan poikkeuksetta samaa tasoa kuin Suomessa.

Venäjällä on otettu käyttöön menetelmiä, jotka eivät ole kunnolla yleistyneet lännessä. Näistä menetelmistä voin itse kommentoida ainakin otsoniterapiaa, joka lukuisissa taudeissa kyllä päihittää länsimaiset vaihtoehdot. Paitsi että olen nähnyt huomattavia paranemisia Venäjällä, menetelmien ylivertaisuudesta on saatu kokemuksia myös Suomessa. Suuri osa suomen otsoniklinikoiden laitteista ja tietotaidosta on lähtöisin Venäjältä. Tällä perusteella pidän Venäjän lääketiedettä monella osa-alueella jopa kehittyneempänä kuin länsimaista. Tätä ei kuitenkaan voi yleistää koko Venäjään. Vaikka esimerkiksi otsonin käyttö on yleistynyt jo lähes kaikkiin suurkaupunkeihin, se ei ole kaikkialla niin yleisessä käytössä kuin esimerkiksi Nizhny Novgorodissa tai Moskovassa. Esimerkiksi Pietarin yliopistoista on ilmestynyt vasta pari otsoniterapiatutkimusta, ja kaupungissa on ainoastaan yksi yksityinen lääkärikeskus, jossa hoitoja on saatavilla.

Niinpä en lähde väittämään, että Venäjän lääketiede olisi jotenkin ylivertaista kotimaiseen verrattuna. Väitän kuitenkin, että Suomella kuten muillakin länsimailla olisi paljon opittavaa venäläisten menetelmistä. Sama pätee toki myös toisinpäin. Venäjällä on toki ongelmansa, mutta maan lääketieteen tasoa ei pidä tyrmätä vain alhaisen elinajanodotteen perusteella.

Vaikka kirjoituksessa annoin melko ikävän kuvan Venäjän ongelmista, ei se tietenkään ole koko totuus. Elämä Pietarissa on hyvin samanlaista kuin Suomessa. Bussit ja metro toki kolisevat äänekkäämmin, mutta toisaalta maksavat vain kymmenesosan Helsingin hinnoista. Kerrostalot ovat ulkoa rapistuneita, mutta kodit eivät sisätiloiltaan paljon poikkea suomalaisesta. Mitä nyt juomavesi on syytä suodattaa ja keittää ennen käyttöä. Ihmiset ovat tuntemattomille hieman varautuneita, mutta ystävilleen todella sydämellisiä. Ongelmia ei tule, jos niitä vain osaa vältellä. Paikalliset ystävät helpottavat toki paljon, mutta ilmankin pärjää kun vain katselee ympärilleen ennen kadunylitystä ja pitää päänsä selvänä. Ei siis ole mitään syytä olla hakematta oppia rajan takaa.


Strict Standards: call_user_func_array() expects parameter 1 to be a valid callback, non-static method dc_jqaccordion::footer() should not be called statically in /home/otsonite/public_html/wp-includes/plugin.php on line 525