January 9, 2008 - Miika Sallinen

Eläinlääketiedettä: Otsonoitu auringonkukkaöljy kissojen silmäsairauksien hoidossa

Eläinlääketieteestä ilmestyy silloin tällöin uusia otsoniterapiatutkimuksia. Uusin niistä julkaistiin hiljattain Revista Electrónica de Clínica Veterinaria –lehdessä. Tutkimuksessa (Vigna & Menéndez 2007) hoidettiin kissojen eri silmäsairauksia kuubalaisella otsonoidulla auringonkukkaöljyllä (Oleozon), josta oli kehitetty silmätippoja. Tutkimus tehtiin Italian Imolassa sijaitsevalla yksityisellä eläinklinikalla. Siinä oli mukana yhteensä 59 eri silmäsairauksista kärsivää kissaa. Kissoista 32 oli peräisin Imolan löytöeläinkeskuksesta ja loput asiakkaiden klinikalla tuomia kissoja.

Yleisin oire oli herpeettinen keratokonjuktiviitti eli herpesviruksen aiheuttama silmän side- ja sarveiskalvontulehdus. Tätä tautia havaittiin 23 kissalla. Chlamidiophila Felis –infektion aiheuttamaa sidekalvontulehdusta oli 17 kissalla. Seitsemällä kissalla oli sekamuotoinen keratokonjuktiviitti, jonka olivat aiheuttaneet Herpes simplex, Chlamidiophila Felis ja mykoplasmainfektiot. Seitsemällä kissalla oli syvä kornean eli silmän sarveiskalvon haava, jonka aiheuttajana oli joko trauma tai Herpes simplex –infektio. Lisäksi neljällä kissalla oli sarveiskalvon haava, jota hoidettiin sarveiskalvosiirrännäisellä käyttäen lisäksi otsonoitua öljyä. Kaikkia oireita hoidettiin silmätipoilla, joiden vaikuttavana aineena oli otsonoitu auringonkukkaöljy (Oleozon®). Lisäksi sarveiskalvon haavoja hoidettiin tropikamidilla (0,12 %) silmien kiinnimuurautumisen estämiseksi.

Herpeettisessä keratokonjuktiviitissä diagnoosi tehtiin vaaleanpunaisen bengalavärjäyksen avulla ja epäselvissä tapauksissa sidekalvon materiaalista suoritettiin PCR-testi virusinfektion havaitsemiseksi. Yhdeksällä kissalla oli vain yksinkertainen sarveiskalvontulehdus tai pintahaava. 15 kissalla oli herpeksen aiheuttama rinotrakeiitti, jonka akuuttina oireina ovat niiskutus, sierainvuoto, yskä, liiallinen syljeneritys, lisääntynyt kyynelvuoto, silmien siristely, sarveiskalvon haavautumat ja pigmentin kertyminen sarveiskalvon haavaan. Näissä tapauksissa kissoille annettiin aerosolihoitoa käyttäen fysiologista liuosta. Perinteisesti tautia hoidetaan antibiootteja ja antiviraalisia aineita sisältävillä silmätipoilla, systeemisellä antibioottiterapialla ja aerosolihoidolla. Yleensä koheneminen tapahtuu hitaasti, sarveiskalvoon jää reikä ja uusiutumiset ovat tavallisia.

Otsonoidulla öljyllä tulos oli huomattavasti normaalia parempi. Jokaiseen silmään annosteltiin kolme pisaraa Oleozon-silmätippoja päivittäin, ja koheneminen havaittiin jo 5-6 päivässä. Yksikään sarveiskalvon haava ei johtanut kalvon reikiintymiseen ja uusiutumisia havaittiin ainoastaan 8 % kissoista, mikä tarkoittaa subakuuttia rinokonjuktiviittia kahdella kissalla. Yhdessä tapauksessa herpes oli aiheuttanut sidekalvokiinnikkeisiin arpeutumista (Symbrefaron), joka laajeni hoidon jälkeen. Otsonoitu öljy stimuloi fibroblasteja ja siten korostaa symblefaronia. Tämä oli ainoa tutkimuksessa havaittu kontraindikaatio, joten kokonaisuutena hoito oli hyvin turvallinen.

17 kissalla oli Chlamydophila felis –bakteerin (klamydia) aiheuttama infektio, joka oli aiheuttanut silmän sidekalvontulehduksen. Se aiheuttaa usein turvotusta, valonarkuutta ja silmien vuotoa. Tutkijat mainitsevat, että vaikeissa tapauksissa – kuten tämän tutkimuksen kissat – tautia hoidetaan normaalisti tetrasykliinillä kahdeksan tunnin välein vähintään kaksi viikkoa. Tutkimuksessa olleita kissoja hoidettiin sen sijaan Oleozon-silmätipoilla tiputtaen tulehtuneeseen kohtaan kaksi tippaa kahdeksan tunnin välein. Mukana oli myös neljä kissaa, joita oli aiemmin hoidettu kloramfenokolitetrasykliinillä ilman mitään kohenemista, vaan kissojen oireet olivat kuurin aikana pahentuneet. Kun kissoja hoidettiin Oleozon-silmätipoilla, heillä havaittiin merkittävää kohenemista jo kolmen päivän jälkeen, ja kymmenen päivän kuluttua kaikki kissat olivat täysin parantuneet. Mitään uusiutumisia ei tapahtunut.

Seitsemällä kissalla oli silmän side- ja sarveiskalvontulehdus, jonka aiheuttajina olivat samanaikaisesti herpes-, klamydia- ja mykoplasmainfektiot. Oireina olivat vakava turvotus, silmän vuotaminen ja haava sarveiskalvossa. Kissoja hoidettiin Oleozon-silmätipoilla antaen kaksi tippaa kolmesti päivässä, ja tropikamidilla yksi tippa kahdesti päivässä. Jälkimmäistä käytettiin estämään silmien kiinnimuurautumista. Kuuden päivän hoidon jälkeen turvotus katosi ja 15 päivän kuluttua kaikki oireet olivat parantuneet täydellisesti mukaan lukien herpeettinen sarveiskalvon haava. Valitettavasti tekijänoikeuspykälät estävät minua liittämästä artikkelin kuvia tähän lyhennelmään, mutta kiinnostuneet voivat tarkastellaalkuperäisartikkelia, jossa kuvissa 1. ja 2. on esitetty havainnollistavat ennen ja jälkeen kuvat tästä oireesta.

Seitsemällä kissalla oli syvä sarveiskalvon haava, joka oli vähintään 1/3 sarveiskalvon paksuudesta. Tavallisesti nämä oireet hoidetaan kirurgisin toimenpitein, mutta muutamassa tapauksessa kissojen omistajat eivät sallineet leikkaushoitoa, ja niinpä kissoja hoidettiin Oleozon-silmätipoilla. Tällaista hoitoa ei kukaan ollut koskaan kokeillut, ja sen vuoksi tutkijat pitivät näitä tapauksia kaikkein mielenkiintoisimpina. Kahdessa silmässä oli lävistynyt haava, yhdellä deskemetoseelinen haava (eli infektion aiheuttama verkkokalvoaineksen hajoaminen) ja neljällä syvä verkkokalvon haava. Oleozon-silmätippoja annosteltiin kolme tippaa kuuden tunnin välein ja 0,12 % tropikamidia tippa joka kahdeksas tunti. Syvät haavat paranivat 7-9 päivässä. Deskemetoseelinen haava parani seitsemässä päivässä. Toinen lävistynyt haava arpeutui 10 päivässä ja 30 päivän kuluttua se näytti täysin läpinäkyvältä. Toinen lävistynyt haava arpeutui myös, mutta silmän umpeenmuurautumista ei voitu välttää.

Useimpia syviä sarveiskalvon haavoja hoidettiin leikkaushoidoilla käyttäen sarveiskalvosiirrännäisiä. Nämä siirrännäiset voivat olla erillisiä, tai roikkua eräänlaisen sillan välityksellä verkkokalvossa. Tällaisen siltasiirrännäisen teko vaatii paksuhkoa ehjää ympärillä olevaa sarveiskalvoa, joten se ei aina onnistu, ja joudutaan turvautumaan erillisiin siirrännäisiin. Näihin siirrännäisiin ei taas tahdo kunnolla kehittyä verisuonistoa. Otsonoidulla öljyllä pyrittiin stimuloimaan verisuonten muodostumista ja estämään kollageenia hajottavien bakteerien toimintaa. Tällä tavoin hoidettiin kissoja, joiden linssi oli mennyt paikaltaan etukammiossa. Sen jälkeen linssi oli työntynyt ulospäin aiheuttaen suurta verkkokalvokudoksen häviämistä. Monet kollegat suosittelivat silmän poistoleikkausta, mutta tutkijat päättivät yrittää säästää silmät käyttäen sarveiskalvosiirrännäisiä, jotka välittömästi käsiteltiin otsonoidulla öljyllä. Siirrännäisiä hoidettiin Oleozon-silmätipoilla annostelemalla kolme tippaa joka kuudes tunti ja 0,12 % tropikamidia annettiin tippa kahdeksan tunnin välein. 48 tunnin kuluttua siirrännäisissä oli jo tapahtunut verisuonittumista ja sen jälkeen Oleozon-silmätippoja annettiin enää kolmesti vuorokaudessa. Sarveiskalvo muuttui vähitellen läpinäkyväksi, ja silmä säästyi. Kolmella kissalla oli laaja lävistynyt haava, joihin oli tehty siltasiirrännäiset. Kun hoitoa oli annettu neljä päivää, ”silta” leikattiin poikki ja hoitoa jatkettiin vielä kolme annostelemalla kolme tippaa Oleozon-silmätippoja neljästi päivässä. Tämä irtileikattu siirrännäinen verisuonittui kahdessa päivässä ja verkkokalvo oli yhtenäistynyt 10 päivässä.

Tutkijat olivat erittäin tyytyväisiä saavutettuihin tuloksiin. Otsonoidusta öljystä tehdyt Oleozon-silmätipat olivat tehokkaita sekä niissä tapauksissa, jolloin tarvittiin nopeaa antimikrobista vaikutusta että niissä tapauksissa, jolloin tarvittiin kalvon nopeaa arpeutumista ja verisuonten muodostumista. Hoitomuoto oli lisäksi halvempi kuin esimerkiksi antiviraliset silmätipat, joilla ei kuitenkaan saavutettu toivottua tulosta. Mitään olennaisia sivuvaikutuksia ei havaittu ja eläimet sietivät hoitoa hyvin.

Viite:

Vigna, Ivan & Silvia Menéndez, Ozone therapy application in different ophthalmologic diseases: study of 59 cases. Revista Electrónica de Clínica Veterinaria RECVET 2(11), 2007. Full text PDF